Saman tapaisia kuin ne Marsin valkeat salaattimaiset "naamat". Erikoisia ovat nämä järven pohjan putki-eläimen putken reunat. Tiirasin äimän käkenä näitä, kun moni vain näyttää nousevan jostain tummasta pinnasta kuin valkea ruusun nuppu, eikä mitään muuta siinä näy. Näyttää myös siltäkin, kuin mustat tunkeutuisivat valkeiden häkkien sisään. Voisivatko ne olla jotain pikku-lisääntymispesiä... hullua... Ei arvaa, joka näkee, etteivät ne ole kuplia. Pohjassa kai aistittiin pintaan osuva ääni, ja toivottiin että siinä olisi jotain syötävää. Ja minä kun ajattelin, että suuri viisas muinainen metrien alalle ulottuva haluaa tietää kuka puhuu. :D (Ei se ole mahdoton ajatus, maalla voi olla sellaista, jos ei vedessä ole. Esim metsä on vähän sellainen kokonaisuus.) Outoa, että kaikki nuo pinnalla ovat erilaisia.
Ehkä kuplalaiset tulevat parin ison, läpinäkyvän lehden sisältä? Mutta yksi kyllä on torven reuna - torven, joka asuu jämäkämmän näköisessä, ei-henkimaailman -putkessa, pohjaan upottautuneena. ("Henkimaailman putki" tässä tarkoitti ohuisiin näkymättömiin liittyvää, heh, litteää, ohutta, näkymätöntä. Jos on kova putki pohjassa, niin onhan se nyt kunnolla materiaa eikä pelkkä "henkimaailman" näkymätön läpyskä.)
Ehkä niitä samanlaisia pyydystyskopria voi olla kahdella erilaisella eliöllä? Eikun hetkinen... jos työntää sisältään ohuen pitkän näkymättömän lehden... se lehti tulisi suuremmasta torvesta, jonka suu ei olisi pinnalla. Se olisi silloin vähän kuin kieli, jossa on kuplamaisia kourakukkia riveissä.
Kyllä tämä on ihmeellinen tämä luonto, ja varsinkin täällä. :D
Ohuita näkymättömiä tervanmustia lehtiä, joiden reunoissa palaa valot... mutta nämä eivät olekaan niitä REUNA-aurinkoja ... nämä ovat keskirivien aurinkoja. ... ja ... alareunassa sellainen keskirivi-aurinko ampuu lehden, jossa on reuna-aurinkoja - ellei ammu kaksoiskierrettä/ kahta lankaa kiertyen.