IRC-Galleria

Kapitalismi
Max Weber (1864 - 1920) tutki Marxin tapaan myös kapitalismia. Weber katsoi, että moderni kapitalismi on erityisen rationaalista. Ahneus ja voitontavoittelu ovat ilmiöitä, jotka ovat olleet olemassa myös paljon ennen modernia kapitalismia. Aiempaa, irrationaalista kapitalismia voitaisiin kutsua seikkailu tai ryöstökapitalismiksi. Voittoon ollaan voitu pyrkiä ryöstelemällä, valloittamalla tai poliittisia valtasuhteita hyödyntämällä. Moderni kapitalismi perustuu kuitenkin rauhanomaiseen vaihdantaan.

Toimiakseen moderni kapitalismi tarvitsee vapaasti liikkuvia työläisiä. Se ei pitkällä tähtäimellä voi perustua maaorjuuden kaltaisiin laitoksiin. Työläisen on voitava tarvittaessa vaihtaa työpaikkaa ja paikkakuntaa. Myös yritys ja koti pitää erottaa, eikä työnantajalla tule olla velvoitteita huolehtia työntekijöistä työpaikan ulkopuolella. Pitkällä tähtäimellä yrittäjän on maksettava kuitenkin työntekijöille riittävää palkkaa. Palkan on oltava tarpeeksi suurta, jotta työntekijä pystyy elämättämään itsensä. Lisäksi työntekijällä on oltava varaa perustaa perhe ja uusintaa, siis korvata itsensä. Yritys tarvitsee aikanaan korvaavan työntekijän, kun edellinen on menehtynyt. Käytännössä tämä periaate nivoutuu monimutkaiseksi kokonaisuudeksi. Periaate on ehkä helpompi ymmärtää, jos kuvitellaan tilanne, jossa työ periytyy aina vain ja ainoastaan isältä pojalle. Tällöin isällä on oltava poika, joka jatkaa isänsä työtä. Muutoin työvoimaan jää korvaamaton tyhjiö.

Lisäksi modernissa kapitalismissa voiton tuoton on oltava laskennallista ja ennakoitavaa. Siksi myös hallinnon on toimittava ennustettavasti. On oltava yhteiset säännöt, jotta yrittäjä voi luottaa siihen, että kun hän tekee asian a siitä seuraa ennakoitava asia b. Modernin, rationaalisen kapitalismin irrationaalisuus löytyykin siitä, että se pyrkii kaiken laskelmointiin. Asiat, joita ei voi laskea tulevat merkityksettömäksi. Modernia kapitalismia voidaan siis kutsua formaalis-rationaaliseksi (muodollisesti pätevä). Se vaikuttaa toimivan rationaalisesti ja ennustettavasti, mutta pyrkii samalla häivyttämään ei-laskennalliset asiat kuten tunteet ja elämän mielekkyyden. "Lopputuloksena on erikoismiehet ilman henkeä ja nautintoihmiset ilman sydäntä."

Weber ei kuitenkaan uskonut, että kapitalismi onnistuisi häivyttämään tunteiden ja elämän mielekkyyden merkitykset. Hän uskoi, että kaikki yhteiskunnan osa-alueet rationalisoituvat omaan tahtiinsa, toisiinsa ehkä vaikuttaen, mutta myös toisistaan riippumattomina. Näitä alueita ovat esimerkiksi hallinto, talous, uskonto ja taide.

Uskonnon vaikutus moderniin kapitalismiin
Weber tutki modernin kapitalismin syntyä uskonnon kautta. Euroopassa oli tietynlainen modernille kapitalismille sopiva mielentila, joka oli syntynyt protestanttisen uskonnon vaikutuksesta. Calvinistisen predestinaation mukaan, ihmiset oli jaettu jo syntymässään sienattuihin ja kadotettuihin. Kuitenkaan näin suuri epävarmuus ei riittänyt ihmisille, vaan työteliäisyys ja taloudellinen menestys opittiin näkemään merkkeinä oman sielun tilan siunauksellisuudesta. Olihan Luther jo aiemmin korostanut työn ja askeettisuuden merkitystä. Näin ollen ahkera työnteko ja askeettinen elämäntapa synnyttivät sellaisen protestanttisen elämäntavan, josta moderni kapitalismi saattoi syntyä. Lopulta moderni kapitalismi irtautui täysin uskonnollisesta elämästä ja jatkoi olemassaoloaan omana kokonaisuutenaan.

Weber ei tarkoita, etteikö moderni kapitalismi olisi voinut syntyä myös muualla. Kuitenkin protestanttinen työetiikka tarjosi sellaisen ympäristön, joka edisti modernin kapitalismin syntyä.

Sosiaalisen toiminnantyypit
Toiminta on sosiaalista Weberin mukaan silloin, kun toimija ottaa toiminnassaan huomioon muut toimijat. Tämä huomiointi voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Weber jakaa sosiaalisen toiminnan neljään eri tyyppiin.

Traditionaaliseksi toiminnaksi Weber kutsuu sellaista toimintaa, joka perustuu tapaa. Toiminnalle ei ehkä osata kysyttäessä antaa mitään erityisiä perusteluita. Toiminta on vain totuttu tapa, jota tehdään, koska niin on ollut tapana tehdä.

Affektiiviseksi toiminnaksi Weber kutsuu toimintaa, joka perustuu tunteisiin. Esimerkkejä tästä vois olla vihan puuska tai eroottisesti latautunut toiminta. Tunne on toiminnan lähtökohta ja tarkoitus.

Arvorationaalisella toiminnalla tarkoitetaan sitä, kun toiminnalla sitoudutaan tavoittelemaan jotain eettistä, esteettistä tai uskonnollista arvopäämäärää. Toiminta ja itsepäämäärä ovat hyvin lähellä toisiaan. Hyvä esimerkki tästä on rukous. Rukous on toimintaa, joka on arvo itsessään. Ihminen ei vaihda uskontoa, vaikka rukouksiin ei vastattaisikaan.

Neljäs toiminnantyyppi on päämäärärationaalinen toiminta. Tässä toimija valitsee toimintatavan, joka on mahdollisimman tehokas päämäärän saavuttamiseksi. Tästä esimerkkinä voidaan käyttää markkinoita, jossa yrittäjä pyrkii arvioimaan mahdollisimman parhaan tavan tienata rahaa. Tietenkin todellisuudessa on mahdotonta ottaa huomioon kaikkia tekijöitä ja tietää arkikäyttäytymisessä mikä todella on tehokkain tapa saavuttaa päämäärä. Päämäärärationaalinen toiminta kuvaakin toiminnan luonnetta ennemmin, kuin määrittäisi täydellisesti toimintaa.

Luokka, status ja puolue
Marxin tapaan myös Weber jakoi ihmiset luokkiin taloudellisin suhtein. Weber huomautti kuitenkin, että kahtiajako ei riitä kuvaamaan todellisuutta. Lisäksi on otettava huomioon yksilön mahdollisuudet vaikuttaa omaan palkkaansa ja työhönsä. Näitä tapoja on varmistaa oma erityisyytensä. Weber kutsui näitä tapoja kvalifikaatioiksi eli pätevyyksiksi. Erityinen koulutus parantaa työntekijän asemaa suhteessa alhaisesti koulutettuihin työntekijöihin. Weber nimesikin neljä luokkaa: työväestö, pikkuporvaristo, sivistyneistö ja kouluja käyneet (esim. teknikot, toimihenkilöt, virkamiehet).

Kuitenkaan luokka ei itsessään riitä kuvaamaan ihmisten yhteiskunnallista asemaa. Toiseksi tekijäksi Weber nimesi statuksen. Status on se arvonanto, jonka ihminen saa yhteisöltä. Esimerkiksi uusrikas voi olla taloudellisesti samassa asemassa kuin vanha laivanvarustaja suku, mutta hänen yhteisöllinen arvostuksensa on erilainen. Eri statusryhmät pyrkivät myös erottumaan toisistaan erityisillä käytöstavoilla ja kulutustottumuksilla. Usein rikkailla on myös korkea status, sillä taloudellinen vauraus edistää mahdollisuuksia vaikuttaa arvostukseen. Kuitenkin varallisuus ja arvostus ovat toisistaan selkeästi erotettavissa olevia tekijöitä. Esimerkiksi akateemisesti koulutettu professori voi nauttia yhteisönsä arvostusta, mutta olla taloudellisesti heikossa asemassa.

Kolmanneksi merkittäväksi jaoksi Weber näki puolueen. Puolueen erityisyys muihin nähden piilee siinä, että sen luonnetta kuvaa pyrkimys vaikuttamaan valtioon. Ne ovat rationaalisesti organisoituja yhteenliittymiä jonkin päämäärän ajamiseksi.

Lähteet:

Sosiologia, Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen, WSOY, 2010

Klassinen sosiologia ja moderni maailma, Jari Aro, Pentti Jokivuori, WSOYpro, 2010

Karl Marx (1818 - 1883) katsoi, että ihmisen elämän määräävin tekijä on hänen asemansa ihmiselämän kannalta tärkeissä tuotantosuhteissa. Marx jakoi ihmiset tämän mukaan kahtia tuotontavälineiden omistajiin ja omistamattomiin, kapitalisteihin ja työläisiin. Marxin keskeisin teos on Pääoma osa yksi, jossa hänen oli tarkoitus tarkastella kapitalismin koneistoa puhtaimmillaan. Pääomasta oli tarkoitus julkaista kaikkiaan neljä osaa, joissa siirryttäisiin kirja kirjalta puhtaasta kapitalismin teorista tarkastelemaan lopulta kapitalismia käytännöllisessä maailmassa. Marx ei kuitenkaan koskaan saanut Pääoman muita osia valmiiksi.

Kapitalismin keskeinen ongelma liittyy pääoman omistajan ja pääoman lisäarvon tuottajan väliseen ristiriitaan. Kapitalisti sijoittaa pääoman, eli hankkii tuotantokoneiston ja raaka-aineet. Kapitalisti palkkaa työläiset valmistamaan tuotteita ja myy nämä suurempaan hintaan, kuin niiden valmistamiseen on tarvittu pääomaa. Ristiriita syntyy siitä, kun Marx katsoo tuotteen lisäarvon syntyvän työläisen panoksesta. Oikeastaan tämä suhde on keskeistä, jotta kapitalismi toimisi. Kapitalistin on saatava suurempi arvo valmiista tuotteesta, kuin mitä sen valmistukseen on käytetty. Kuitenkin työläinen tuottaa tuotteen lisäarvon, jonka kapitalisti omii itselleen. Kapitalisti menestyy siis sitä paremmin, mitä pienempää palkkaa hän pystyy työläisille maksamaan, vaikka lisäarvon tuottaa työläisten tekemä työ.

Lisäksi tuotantovälineiden omistajilla on ideoiden ja merkitysten määrittelyvalta. Markkinatalouden lait saadaan vaikuttamaan siltä, kuin ne olisivat välttämättömiä luonnonlakeja, vaikka asia ei olekkaan näin. Lisäksi pääomalla on taipumus kasaantua harvoille yksilöille.

Marx näkee kuitenkin myös kapitalistin järjestelmän vankina, joka palvelee suurta kasvotonta pääomaa. Hän on sidottu tavallaan markkinatalouden lakeihin kasvattamaan pääomaa. Kapitalistin pahin painajainen ei liitykkään työväenluokkaan, vaan toisiin kapitalisteihin. Kapitalistin on oltava aina valppaana ja kehityttävä, jottei toinen kapitalisti valtaisi hänen markkinoitaan. Tästä seuraa voittojen pienenemisen tendenssi.

Pärjätäkseen kilpailussa kapitalistin on pyrittävä jatkuvasti tehostamaan tuotantoaan. Tuotannon tehostaminen puolestaan vaatii kapitalistia sijoittamaan uuttaa pääomaa uuteen tuotantotekniikkaan, jotta hän pysyisi kilpailussa mukana. Tämä auttaa kuitenkin vain hetken ajan, ennen kuin kilpailijat ottavat saman tekniikan käyttöön ja kapitalistin on jälleen tehostettava tuotantoaan. Kapitalisti on siis pakotettu etsimään jatkuvasti uusia keinoja tehostaa tuotantoaan ja sijoittamaan uutta pääomaa tuotannon tehostamiseen. Tämä johtaa lopulta siihen, että tuotannon tehostamiseen tarvittava uusi pääoma ylittää tehostamisesta saadut hyödyt, jolloin saatavat voitot pienenevät jatkuvasti. Tämä on kapitalismin sisäinen ristiriita, jossa pääoman jatkuvan kasvun tavoittelu johtaa yhä pieneneviin voittoihin.

Loppujen lopuksi Marx tahtoi yhdistää nämä kaksi luokkaa, joista toinen kapitalismissa dominoi toista.

Max Weber (1864 - 1920) näki modernin kapitalismin kuitenkin erityisen rationaalisena. Moderni kapitalismi perustui vapaaseen vaihdantaan, eikä esimerkiksi maaorjuuteen tai merirosvoukseen. Hän katsoi, että ahneus ja voittojen tavoittelu sinällään ovat olleet aina olemassa, mutta moderni kapitalismi on tähän mennessä kaikkein rationaalisin ja ennustettavin kapitalismin muoto. Weber kuitenkin ansaitsee enemmän huomiota kuin pelkästään Marxin loppu sitaattina, eli Weberistä sitten vielä myöhemmin lisää.

Lähteet:

Sosiologia, Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen, WSOY, 2010

Klassinen sosiologia ja moderni maailma, Jari Aro, Pertti Jokivuori, WSOYpro, 2010

Sosiologia: socius = toveri, matkakumppani; societas = yhteiskunta; logos = oppi, tieto

Ensimmäinen tiede oli filosofia. Sen rinnalle nousi tähtitiede, matematiikka, biologia, psykologia, teologia, taloustiede jne. Kaikkien tieteiden jälkeen tarvitaan vielä yksi tiede, joka tutkii niiden muodostamaa kokonaisuutta.

Vastatakseni ymmärrettävästi, mitä sosiologia tutkii, sanoisin yhteiskuntaa. Vastatakseni kattavasti, sanoisin sosiaalista. Sillä onhan sosiaalinen enemmän kuin pelkkä yhteiskunta.

Emile Durkheim (1858 - 1917) lähti ajatuksesta, että ansaitakseen olemassaolonsa, sosiologia tarvitsee tutkimuskohteen, joka on ainoastaan sen oma. Sosiaalinen täyttää tämän ehdon. Sosiaalinen puolestaan on jotain, jossa yksilöt yhdessä ollessaan tuottavat tietynlaisen oman sosiaalisen maailman, joka sisältää omat säännöt, oman moraalikoodiston jne. Olennaista tässä on, että tämä sosiaalinen maailma jatkaa olemassaoloaan, vaikka siinä vaikuttavat yksilöt vaihtuisivat. Esimerkiksi valtio jatkaa olemassaoloaan, vaikka siihen kuuluvat yksilöt vaihtuvat vuosien saatossa.

Durkheim lähti tarkastelemaan itsemurhia osoittaakseen, että itsermurhia ei voi selittää pelkästään biologisilla tai psykologisilla tekijöillä. Perintötekijät ja mielisairaudet tietenkin osaltaan voivat vaikuttaa itsemurhataipumukseen. Lisäksi valolla ja lämmöllä näytti olevan merkitystä, sillä itsemurhia tehdään enemmän kesällä kuin talvella. Kuitenkaan näillä ei voinut selittää maaseudun ja kaupunkien eroja tai Italian keskiosan suurta itsemurhakuolleisuutta verrattuna maan pohjois- ja eteläosiin. Ratkaisevaksi tekijäksi Durkheim havaitsi yhteisöllisyyden. Katolisissa valtioissa yhteisöllisyys oli vahvempaa, kuin protestanttisissa valtioissa, mikä suojeli yksilöä riistämästä omaa henkeään.

Durkheim nimitti heikosta yhteisöstä johtuvaa itsemurhaa egoistiseksi itsemurhaksi. Heikossa yhteisössä yksilö kokee itsensä niin irralliseksi, että kokee omien henkilökohtaisten ongelmiensa olevan yhteisön hyvinvointia tärkeämpää. Moderneissa länsimaissa itsemurhat ovat yleensä egoistisia. Kuitenkin myös liian voimakas yhteisö voi olla syynä itsermurhiin. Eräällä Tyynenmeren saarella tiettyyn ikään ehtineillä miehillä oli tapana viettää juhla, jonka lopuksi he joivat vapaaehtoisesti myrkkymaljan. Tämän he tekivät yhteisön paineen alla yhteisön hyväksi. Tätä Durkheim kutsui altruistiseksi itsemurhaksi. Myös kamikaze lentäjiä tai joitain islamistisia itsemurhapommittajia voidaan pitää altruistisen itsemurhan tekijöinä, sillä heidän tekonsa taustalla on tarkoitus riistää oma henkensä yhteisön hyvinvoinnin edistämiseksi. Durkheimin mukaan siis kaikkein alhaisin itsemurha kuolleisuus on silloin, kun yhteisö ei ole liian heikko, eikä liian kiinteä.

Egoistisen itsemurhan lisäksi Durkheim nimesi myös toisen liian löyhästä yhteisöstä johtuvan itsermuhatyypin. Anominen itsemurha. Anomiseen tilaan joudutaan, jos yhteisön normit ja moraaliset käsitykset rapistuvat, eikä tarjolla ole uutta tilalle. Tämän voi aiheuttaa esimerkiksi suuri lama. Ihmiset ovat tottuneet siihen, että aina on edes jotain töitä tarjolla ja yhteisössä on jokin mahdollisuus pärjätä. Suuresta lamasta puolestaan seuraa paljon irtisanomisia ja paljon ihmisiä, jotka jäävät vaille työtä. Ihmiset jäävät tällöin tyhjänpäälle vaille yhteisönsä tukea. Vastaavasti on myös toinen liian kiinteästä yhteisöstä johtuva itsemurha tyyppi, fatalistinen itsemurha. Fatalistinen itsemurha on seurausta yhteisöstä, joka tukahduttaa yksilön täysin. Tästä esimerkkinä Durkheim käytti orjia ja kuolemaantuomittuja.

Mutta mitä mieltä Marx oli kapitalismista? Entä mitä Weber tarkoitti kapitalismin erityisellä rationaalisuudella? Näihin kysymyksiin, näihin tunnelmiin. *Koska sosiologia kuuluu kansalle*

Lähteet:
Sosiologia; Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen; WSOY, 2010

Olen usein puhunut täällä pakkoruotsia vastaan ja jopa suomen kaksikielisyyden kumoamiseksi. Valitettavan usein se jää kuitenki melko yksipuoliseksi julistukseksi. Jotta en vaikuttaisi liian pelottavalta vakaumukseni kanssa, niin sanottakoon että kannatan kuitenkin kielivähemmistöjen palvelujen turvaamista. Ruotsinkieliset on suomen suurin kielivähemmistö ja ansaitsee siksi myös huolenpidon siinä missä valtaväestö. Ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen voidaan säätää laeilla ilman kaksikielisyyttäkin. Lisäksi ruotsikieliset palvelut yritysten toimesta ruotsinkielisillä alueilla turvataan kyllä ihan luonnostaankin, sillä yrityksillä on motivaatio panostaa asiakaapalveluun. Lisäksi minusta ruotsi on hieno maa ja ruotsinkieli hieno kieli. Suomen ja ruotsin välit tulevat varmaati aina säilymään lämpiminä. Minustakin olisi kiva osata ruotsia. Ruotsi vaan on minulle aika vaikeaa, vaikka osaankin hyvin englantia ja muut sanoo että se on helppo kieli. Oikeastaan luulen et monet jakavat tunteeni ruotsin suhteen, mutta kokevat laillani kielipolitiikan epäoikeudenmukaiseksi.

Tällä viikolla metro uutisoi: "Nuorten kielitaito on jo liian kapea työelämään". Jutussa uutisoitiin että kuinka nuoret osaavat kyllä englantia, mutta työmarkkinoilla kaivattaisiin muitakin kielitaitoja. Itselle tuli tästä heti mieleen se, miten usein pakkoruotsia puolustetaan sillä, kuinka "nuorten kielitaito heikkenisi jos ruotsia ei opetettaisi" ja "ei yhden uuden kielen osaamisesta haittaa ole". Mitenkähän lie. Ohessa oli myös tilasto siitä, minkä kielen/kielten osaamista yritykset painottavat työhönottotilanteessa. 50% Venäjä, 36% Portugali, 29% Kiina, 24% Espanja, 19% Englanti, 16% Ranska, 13% Viro, 13% Saksa, 10% Italia, 9% Ruotsi. Tuorein tilasto vuodelta 2009. Eli tilastojen valossa yritysten kannalta suomessa kannattaisi opettaa kouluissa pakkovenäjää. Pakkokiinallekkin näyttäisi olevan yrityksillä yli tuplasti enemmän kysyntää kuin pakkoruotsilla. Olisiko jo korkea aika päivittää kielipolitiikkamme ajantasalle.

Lainaten vähän kaverin blogista. Hyvää tekstiä :) Kommentoithan mitä mietit?

"Sosiaalisia ongelmia ja lapsuuden ajan traumaattisia kokemuksia on vaikea ehkäistä ja hoitaa, mutta niihin puuttuminen olisi kaiken muun hyvän lisäksi ehkä paras keino ehkäistä huumeiden ongelmakäyttöä. Toinen tärkeä askel olisi tiedostaa, ettei kaikki huumeidenkäyttö todellakaan ole ongelmakäyttöä."

"Nykyisten huumelakien takia huumeista on tullut aiheena niin tabu, ettei suurin osa ihmisistä tiedä huumeista juuri mitään, eikä monien mielestä niistä edes kuulu tietää. "

"Marijuana kriminalisoitiin noin 100 vuotta sitten, jotta meksikolaiset eivät olisivat vieneet amerikkalaisten työpaikkoja ja opiaatit kriminalisoitiin, etteivät kiinalaiset olisi tehneet samaa. Alkoholia ei kriminalisoitu, koska se oli valkoisen valtaväestön käyttämä huume."

"Kuitenkin kaikista järjettömintä taitaa olla, että huumelakimme ovat edelleen hyvin pitkälti samat kuin nuo 100 vuotta vanhat lait. Ne eivät perustu tieteeseen, tietoon, tutkimuksiin tai järkeen."

"eräs WHO:n (World Health Organization) tutkimus huomasi, ettei kokaiinin lehdillä ole ihmisen terveydelle haitallisia vaikutuksia. Seurauksena Yhdysvallat uhkasi vetää kaiken rahoituksensa WHO:lta, jos tutkimus julkaistaisiin."

"jos et usko kaikkia kirjoittamiani asioita (mitä ei sokeasti tietenkään kannata tehdä), niin tsekkaa faktat. Olisin hyvin tyytyväinen jos tekisit sen, sillä se todennäköisesti vakuuttaisi sinut paljon paremmin kuin minun tekstini pystyy tekemään."

http://greatthoughtsofsmalldeeds.blogspot.fi/2013/10/huumeet-pitaisi-todennakoisesti_17.html

Jos raha olisi onnellisuuden mittari ja ajatus siitä, että yhden rikastuessa kaikki muutkin rikastuvat, olisi totta, niin silloin nämä kaksi listaa olisivat identtiset: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288532275504.html http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_asukaskohtaisen_bruttokansantuotteen_mukaan_(PPP)

Docveturesin innoittamana päätin osallistua lihattomaan lokakuuhun kun facebookissa kutsu kävi :) Food Inc on hieno dokumentti ja avaa hienosti mitä hämäriä puolia luotettavana pitämämme ruokateollisuus pitää sisällään. Mutta en nyt siitä halunnut kirjoittaa sen enempää. Minulle lihaton lokakuu on jännä kokeilu entisestä ruokavaliosta. Olinhan n. 5 kasvissyöjä ja vasta pari vuotta sitten palasin sekasyöjäksi. Päätin ottaa lihattomaan lokakuuhun sellasen rennon otteen etten jaksa välittää lipsumisista, vaan ennemminkin haluan maistella erilaisia kasvisruokia. Jospa jotain jäisi käteen ihan osaksi normaalia ruokavaliota :) Vähän fiiliksiä seuraavista kasvisruuista:

1. Kasvispihvit ja pullat: ovat aika hirveätä paskaa näin suoraan sanottuna. Pelkälteen syötynä maku ei mielity ja varsinkin koulun kasvispyöryköiden jälkeen tuntuu omituiselta vatsassa. Kaupan kasvispihvit ovat kuitenkin ihan ok kun niitä laittaa leivänväliin ja tekee kasvishampurilaisia, jossa muut mausteet tekevät pihveistä ihan siedettäviä.

2. Kasvissose keitto: on edullista, kevyttä ja hyvää kaupan pakastealtaasta. Ainoa vika tässä lähinnä on se, ettei tätä kerran syötyään ihan heti jaksa uudestaan. Silloin tällöin kuitenkin erittäin hyvä vaihtoehto.

3. Pinaattikeitto: on todella hyvää, kevyttä ja edullista ja tätä tulee syötyä kyllä ihan muutenkin. Sellanen tavallinen yleisruoka jota syödessä ei usein ajattele syövänsä mitään kasvisruokaa, mutta sitähän se on. Erittäin loistava ruoka.

4. Pizza: mozzarellalla on halpaa ja hyvää lidlistä. Päällisteeksi on kiva lisätä tuoretta tomaattia, paprikaa, fetajuustoa ja yllättävän hyvin pieneksi pilkottuna toimivaa kesäkurpitsaa. Kasvispizzaa ei niin usein tule muuten syötyä, vaikka periaatteessa siinä on erittäin helppo ruoka.

5. Salaatit: varsinkin kreikkalainen salaatti on henkilökohtainen suosikki. Mistä lie jäänyt, mutta siis yleensä salaatin kanssa ei tule muutenkaan syötyä lihaa. Ihan perus tomaattia, kurkkua, salaattia ja fetajuustoa niin nam :) vaatii tosin vähän työtä niin että usein tuntuu liian isolta kynnykseltä valmistaa. Etenkin kun salaatti on parasta tuoreeltaan, joten ei voi oikein tehdä suuria määriä kerralla varastoon.

6. Tortillat/fajitas: toimii täydellisesti ihan ilman lihaakin. Pelkällä vihannestäytteellä tai sitten papujen kera. Herkullinen lihaton vaihtoehto, mitä nyt usein vaan tulee paistettua se jauheliha siihen lisäksi.

7. Hernekeitto: on herkkulinen lihalla tai ilman. On vähän hassua että tavallista lihallista hernekeittoa saa halvemmalla kuin lihatonta. Mutta lohdutukseksi voi sanoa, että siinä halpiskeitossakin on vain 4% lihaa. Kuvitelkaa miltä se ruoka lautasella näyttäisi, jos aterian painosta 4% olisi lihaa. Lihallinen hernekeittokin on siis oikeasti lähes lihatonta. Juusto muuten minusta sopii hyvin hernekeiton sekaan.

Eipä siinä kummempaa :) jatkamaan lihatonta lokakuuta ja katsellaan millaset fiiliset on kuukauden päätteeksi. Soijarouhetta ei ole muuten tullut tehtyä, kun usein tuntuu ettei vatsa oikeen siitä tykkää. Saa nähdä tuleeko kuitenkin jotain soijarouheistakin testattua taas pitkästä aikaa.

Sinällään ironista, että tästä on noussut tällänen kohu. Vähän aikaa sitten esitetyssä docventures jaksossa esiteltiin kuinka talousjärvestelmä itsessään on muokattu viemään rahat köyhiltä rikkaille. Ehkä kasvisruoka ja sossun tatu on helpompi käsittää? Vaikka ne maailman Walhroossit nostavat törkeän suuria summia tekemättä juuri mitään. Noh mutta puututaampa nyt tähän itse kohuun. Ensinnäkin sossu-Tatu ei ole sitä yleistä valtavirtaa, vaan poikkeuksellinen yksilö. Useammin törmää niihin nuoriin jotka eivät jaksa/viitsi/tiedä hakea toimeentulo tukea vaikka olisivat siihen oikeutettuja. Harva ihmisistä hyväksyy noin leppoisasti tilanteen ilman että haluaisi tehdä mitään elämällään. Sinällään positiivista että Tatu on niin sinut itsensä kanssa. Sitten mitä tukien suuruuteen tulee, niin sossulta saa vuokraan tukea 560e asti. Yleisiin menoihin yksin asuva saa n. 470e. Päälle maksetaan lisäksi pakolliset kulut: sähkö, vesi, kaasu, terveydenhoito. 1050e/kk tekemättä mitään tuntuu toki kovalta palkalta, sillä itsekkin kun tein vuoden minimipalkka duunia niin saldo näytti tilillä jokseenkin tuolta. Huomion arvoista kuitenkin on, että Tatulle jää kiinteiden menojen jälkeen n. 400 euroa. Siitä vähintää puolet menee ruokaan. Helposti enemmänkin. Kyseinen summa riittä kyllä toimeentuloon, mutta ei luksukseen. Itsellä silloin kun olin töissä jäi palkasta paljon enemmän säästöön ja riitti useampiin asioihin, koska menotkin olivat pienet. Toimeentulotuen jälkeen kaikki lisäraha on plussaa, jonka saa laitettua suoraan elämän laadun parantamiseen tai vaikka puskurirahastoksi yllättävien menojen varalta. Sen sijaan, että mietimme miten Tatu viettää boheemia hippielämää vähävaraisena, voisimme miettiä rikkaita jotka nostavat törkeitä palkkoja *kröhöm Elop kröhöm*. Voisimme miettiä stadin asuntojen korkeita hintoja. Voisimme miettiä miten osa-aika/keikkatyö saadaan kannattavaksi niille, jotka sitä haluavat tehdä. Antaa Tatun jäädä pelailemaan luolaansa.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013100817582181_uu.shtml

http://areena.yle.fi/tv/1594821 Talouden Madonluvut/Four Horsemen

What keeps confusing me about the believers is the idea that faith is good and the lack of faith is evil. And if you lack faith you deserve to go into damnation. The concept is probably something like "if you're not with us, then you're against us". But that is problematic because then people would be divided into two categories, because there is only two in this way of thinking, people who are purely evil and people who are purely good. But that doesn't work out, does it? Only if we set up very strict standards of good and evil would that be possible, say people who eat lollipops are evil and those who don't are good. And then still people can change. Wouldn't you say that instead all the people are somewhere in between pure good and pure evil? So pure good and evil doesn't really exists, at least not among any humans. But to get back to the idea that lack of faith is evil. It's something similar to famous saying that "all evil needs to progress is that the good people do nothing". This saying is true to a certain degree, but it works on the assumption that people are going to do evil things regardless and if no-one doesn't do anything good to stop it, then evil will triumph. But in reality doing nothing is not exactly the same as doing something evil. If no-one does anything evil, then there is no need to stop it. Would you say that then doing nothing is evil? No, of course not. Instead I would conclude that faith is something positive. Something you can use as a power source to give your life a meaning. Lack of faith is neutral. You can still go on living your life and find your meaning and life energy from somewhere else. Without deserving punishment for it. Instead the faith in evil is that what is bad. If you believe that doing evil things to others is the way to go in life then surely you deserve to be stopped.