IRC-Galleria

Selasin tuossa mesen logeja etsiessäni yhden uneni päivämäärää, ja olen näköjään heitellyt ihmisille lainauksia kirjasta Bill linnunradan sankari robottiorjien planeetalla.



-"Pengohan nyt kapteeni Blyn taskut ja ota niistä kaikki huumeet ja tuo ne minulle. Kun hän herää, hänellä on luultavasti sitä lisää jossain piilossa, mutta tällä pääsemme ainakin alkuun."
Virhe penkoi puhuessaan Billin varuskassia ja näytti voitonriemuiselta löydettyään Billin viinapullon jäännökset. "Ja teidän raataessanne minä aion ottaa hiukan kiinni teitä narkkareita ja juoppoja. Töihin!"

- Nouseva aurinko valoi lämpimiä säteitään nukkuvan Billin sänkisille kasvoille. Hän murahti ja avasi toisen silmänsä. Hän katui sitä heti ja läimäytti silmänsä kiinni niin että narahti kun valo iski hehkuvan kuuman jääpuikon hänen alkoholissa lionneisiin aivoihinsa.

-Ihmiset vetäytyivät taaemmas metallisen joukon lähestyessä ja pyyhkivät huonetta ansaan joutuneen eläimen silmin. (se oli varsin tukalaa ansaan joutuneelle eläimelle.)

-"Siinäkö kaikki?" Meta kysyi ääni ivaa tihkuen. Hän pyyhkäisi ivan leualtaan.

-"Tervetuloa, vieraat", se narahti, "Onnen maille. Minä olen teidän isäntänne, Onni, ja nämä ovat minun maitani."


Ja samassa kirjassa oli myös häpeämättömän hyvää cyberpunk-parodiaa. (lukekaa Neurovelho niin tajuatte)

-Cyn mielestä elämä maistui vanhalta sikarintumpilta. Niin pitikin. Hän pureskeli sellaista. Sylki sen ulos. Hän tyhjensi tuhkat halkeilleesta muovimukista. Pudotti sen. Murskasi sen piikkikorkonsa alle. Tuomion päivä. Päätös.

-Romukauppias nojaili hävyttömästi kaupan ikkunan mielipuolisesti lohkeilleisiin sirpaleisiin.

-Kuvaruutu leimahti vastenmielisesti elämään, ja käsittämättömiä merkkejä sinkoili sen poikki.
"Siinä se on."
"Ei tuosta saa selvää."
"Ei, ellet ole saanut koulutusta. Tuossa on kolmonen, tuossa seitsemän." Naisen silmät laajenivat hänen ihmetellessään Cyn vanhoja oppeja.

-Kun Cyn ääni haipui kuulumattomiin, jäljelle jäi vain hiljaisuus. Kertomus oli lopussa. Hänen yleisönsä ei huomannut sitä, koska kaikki olivat uupumuksesta heikkoja ja olivat hänen äänensä tuudittamina vajonneet sikeään uneen. Eipä silti, ei hän itsekään huomannut sitä, sillä hän oli napsinut pillereitä koko ajan puhuessaan ja oli nyt aivan pilvessä.


Loistava kirja. Kaikki Bill-kirjat ovat. Äkkiseltään voisi luulla halvaksi scifihömpäksi, mutta se on oikeasti älykästä parodiaa. Ja kaikista eniten siinä tehdään pilaa armeijasta ja ihmiskunnasta.