IRC-Galleria

On tullut pitkästä aikaa kuunneltua Bruce Dickinsonia. Hän on inspiroinut minua ehkä enemmän kuin kukaan ikinä.

Jos nyt aikuisena vasta alkaisin kuuntelemaan, en varmaankaan enää tykästyisi hänen musiikkiinsa, sen verran makuni on muuttunut. Mutta siitä huolimatta hänen kappaleensa kuulostavat edelleen korviini hyviltä, eivätkä vain nostalgiahyviltä.

Ihana kappale, ihana video, vaikka onkin tehty ihmeen kömpelösti jopa nollabudjetin videoksi:


Toinen yhtä hupsu: http://www.youtube.com/watch?v=l1jK4HN9Nfw

Vielä nykyäänkin jotkut itkevät että pelit eivät voi olla taidetta. No, antaa itkeä. Sillä välin katselen näitä: http://deadendthrills.com/

http://oglaf.com/gorek/1/

Varhainen versio Tom Waitsin kappaleesta Reeperbahn: www.youtube.com/watch?v=hzutkSGb_To

Tarjosi tämän illan tunnelman. :) Tom Waits on parempi mörkö kuin yksikään piikkirannekkeilla itsensä peittänyt hevari tai itselleen ilkeät kulmakarvat meikkaava gootti.

Löytyipä rentouttava peli: http://progressquest.com/

Luot vain hahmon ja aloitat pelin, ja siitä pitäen peli pelaa itse itseään.

Uusin machosuosikkini, Brock Samson:



Sekä uusin fiktioihastukseni, Doctor Girlfriend. (en ole varma mitä tämä kertoo seksuaalisuudestani.)



Kiitos, Venture Brothers.

Jos tuo kirjoituskilpailu ei innostanut (tai vaikka innostaisikin, molempiin saa osallistua) niin tässä lisää väylää kirjoittajille: http://ursfiktio.wordpress.com/2011/10/24/uusi-projekti-ursula/

Eli lehteen voi lähettää romanttisia ja/tai eroottisia spefitarinoita. Seksin kuvaaminen ei ole kiellettyä, mutta kyseessä ei ole pornolehti joten novellien täytyy olla myös kerronnallisesti hyviä.

Te paljon parjatut fanficin kirjoittajat, katson erityisesti teitä! Tässä on tilaisuutenne kirjoittaa vaihteeksi jotain muutakin kuin iänikuisia Harryn ja Dracon parituksia tai Twilightiin perustuvia vampyyriromansseja. Tiedän että joukossanne on joitakin hyvin lahjakkaita kirjoittajia, no, nyt on aika todistaa se luomalla omia hahmoja ja kirjoittamalla hyvää romanttista viihdettä.

Älkääkä antako oman epävarmuuden tulla tekstin lähettämisen tielle. Kirjoittaa saa nimimerkillä (ja useimmat varmaan tulevat joka tapauksessa tekemään niin), joten ei pelkoa että tulee vedettyä oma nimi lokaan jos teksti onkin ihan mössöä.

http://ursfiktio.wordpress.com/2011/10/20/kilpailukutsu/


"UUSRAHVAANOMAINEN SPEKULATIIVINEN FIKTIO ETSII UUTTA VERTA!

Kiehtovatko sinua avaruusseikkailut, miekan ja magian maailmat, synkän lähitulevaisuuden visiot, syrjäisten pikkukaupunkien laitamilla vaanivat kosmiset kauhut – tai kenties kuolevien planeettojen kauniit ja vähäpukeiset prinsessat? Kirjoitatko jännittäviä ja mukaansatempaavia tarinoita, joista löytyy outoja maailmoja, yllättäviä käänteitä ja kiinnostavia henkilöhahmoja?

Siinä tapauksessa URS-kirjoituskilpailu 2012 on juuri sinua varten!

Tänään, 20.10.2011, Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio julkistaa historiallisen ensimmäisen kirjoituskilpailunsa! Etsimme perinnetietoisia ja konstailemattomia tieteis-, fantasia- ja kauhukertomuksia, joissa pääosassa on hyvä tarina. (Lisätietoa uusrahvaanomaisesta spekulatiivisesta fiktiosta sekä suuntaa-antavia ohjeita kirjoittajille osoitteesta http://urs.fi/.)

Kilpailu on avoin kaikille kiinnostuneille. Kilpailuun osallistutaan nimimerkillä. Sama kirjoittaja saa osallistua useammalla novellilla, mutta tällöin on käytettävä eri nimimerkkiä jokaisessa novellissa.

Novellien tulee olla aiemmin julkaisemattomia ja suomenkielisiä. Suositus enimmäispituudeksi on 20 liuskaa, fontti Times New Roman 12 pt, rivinväli 1,5. Pidemmät tekstit arvioidaan tapauskohtaisesti, mutta romaani- tai pienoisromaanikilpailusta ei ole kysymys. Jokaiselle sivulle on merkittävä osallistujan nimimerkki, novellin nimi sekä sivu/kokonaissivumäärä.

Novellit lähetetään 2.4.2012 mennessä osoitteeseen kilpailu@urs.fi. Sähköpostin otsikoksi nimimerkki sekä novellin nimi, viestin leipätekstiin osallistujan nimi ja yhteystiedot, novelli sähköpostin liitteeksi rtf-tiedostona. Muut mahdolliset yhteydenotot kilpailun tiimoilta samaan osoitteeseen otsikolla “URS-kilpailu 2012″.

Kilpailun tuomareina toimivat Jussi Katajala, Markus Koskimies, Tuomas Saloranta ja Christine Thorel. Esiraadin, joka valitsee tuomaristolle lähetettävät finalistit, muodostavat Samuli Antila, Markus Harju, Alpo Leppänen ja Tuomas Saloranta. Sihteerinä toimii Tarja Sipiläinen.

Tuomaristo valitsee neljä voittajaa ja jakaa lisäksi kunniamainintoja harkintansa mukaan. Voittajien ja kunniamainittujen novellit julkaistaan joko Kultakuoriainen-lehdessä (pdf) tai muussa URS-julkaisussa. Palkintosijojen ulkopuolelle jääneiden novellien joukosta saatetaan myös ottaa talteen lupaavia tekstejä, joille mahdollisesti löytyy julkaisumahdollisuus myöhemmin. Kaikista julkaisuista sovitaan erikseen kirjoittajien kanssa, ja novellien tekijänoikeudet säilyvät kirjoittajilla.

Voittajat saavat palkinnoksi 50 euroa kukin, ja lisäksi uusrahvaanomaisia kirja- ja oheistuotepalkintoja. Luvassa on ainakin kesällä 2012 julkaistava URS-avaruusantologia sekä harvinaiset painetut versiot vain sähköisessä muodossa julkaistuista Mustasta ja Harmaasta antologiasta. Myös kunniamainitut saavat avaruusantologian ja oheistuotepalkinnon. Luvassa saattaa lisäksi olla yllätyspalkintoja.

Palkinnonjakotilaisuus on Tampereen Finnconissa 2012. Tulokset ilmoitetaan voittajille ja kunniamainituille sähköpostitse noin kuukausi ennen Finnconia. Myös finalisteille lähetetään sähköpostia, kunhan esiraati on saanut työnsä päätökseen, ja kaikille osallistujille kuitataan, että heidän novellinsa on tullut perille. Väliaikatietoja raportoidaan URS-blogissa (http://ursfiktio.wordpress.com/).

Onnea kilpailuun!"

Nyt lähti monta kirjaa tilaukseen, nimittäin Jim C. Hinesin koko Goblin -sarja ja sitten The Mermaid's Madness, Red Hood's Revenge ja The Snow Queen's Shadow.

Nimittäin. Nyt tuli pitkästä aikaa vastaan fantasiakirjallisuutta joka ei VITUTA minua yhtään.

Tuntuu että Tolkienin jälkeen ei ole omaperäistä fantasiaa juuri kirjoitettukaan, johtuen siitä että ihmisillä on typeriä käsityksiä siitä mitä fantasian "pitää" olla. Jopa rakastamani kirjoittajatoverit Weis ja Hickman ovat - surettaa myöntää - melko keskinkertaisia.

Tähän mennessä vain muutama kirjailija on onnistunut uimaan keskinkertaisuuden suon yläpuolelle. Neil Gaiman esimerkiksi kirjoittaa jotain ihan muuta, niin todellista fantasiaa että perusfantasian ystävät eivät luultavasti edes tykkää hänestä. Eoin Colferin tyyli on lähempänä tuttuja aineksia mutta kuitenkin tarpeeksi omaperäistä. Ja tietysti Sir Terry Pratchett joka toivottaa kaikki maailman kliseet ja kaavat tervetulleeksi, silppuaa ne muruksi ja sitten kasaa murusista ennennäkemättömiä ja mahtavia tarinoita. Loistoheppuja kaikki, mutta eivät yhdessäkään kirjoita tarpeeksi paljon tyydyttääkseen loputonta janoani, joten lisää on etsittävä.

Hetki sitten tutustuin Glen Cookiin, jonka Garrett P.I. sarja oli kuin reipas nyrkin isku päin perusfantasian kasvoja. Se muistutti rähjäiseen kieltolain amerikkaan sijoittuvaa rikostarinaa mutta vain fantasiaympäristössä.



Cookin karkea tyyli jätti kuitenkin janoamaan jotain hitusen nyrkillä tälläämistä hienovaraisempaa. En tiennyt tulisinko koskaan löytämään sitä.

Kunnes. Viimeksi kirjoja tilatessani ostin Dmitry Glukhovskyn Metro 2034:n ja Cookin The Black Company sarjan kolme ensimmäistä osaa, ja viime hetkellä päätin ujuttaa mukaan tuolloin vielä tuntemattoman J.C. Hinesin The Stepsister Schemen koska kuulin että siinä on tissejä. Onhan siinä, ja munaa myös. (nyt siirryin vertauskuvallisuuteen.)




Tämä kirja on nimittäin parasta fantasiaa jota olen lukenut hetkeen. Ja nyt kun pääsin vihdoin tämän blogikirjoituksen varsinaiseen pointtiin, huomaan etten osaa perustella sitä.
Kuten jo sanoin, tämä kirja ei vituta minua yhtään. Ei vituta siitä huolimatta että se on rakennettu hyvin tutuista palikoista. Fantasiamaailma on melko perinteinen, minkä lisäksi se pohjautuu myös hyvin vahvasti satuihin. (te nykynuoret lukijoiden joukossa ette varmaan tiedä mistä puhun. sadut olivat sellaisia juttuja joiden vesitettyjä versioita minun ikäpolvelleni kerrottiin kun olimme alakouluikäisiä.)
Mutta se ei haittaa, koska kerrankin kirjailija ei pidä minua, lukijaa, ihan vitun urpona. Juoni ei kulje tuttuja, odotettuja polkua vaan raivaa itse tiensä eteenpäin. Päähenkilöt eivät vaihteeksi ole typeriä, umpimielisiä paskapäitä joilla on typeriä ongelmia vain siksi että "konfliktia pitää olla", vaan he ovat älykkäitä, uskottavia ja tarpeeksi kivoja että en toivo heidän kuolevan.

Ja kirjan yleinen ote, niin perusfantasiaa kuin onkin, onnistuu jotenkin olemaan yhtä aikaa sadunomaisen optimistinen ja toisaalta myös rakastettavan kyyninen ja masentava, fantasian kliseitä taidokkaasti dekonstruktoiva. Yleensä fantasian saralla tulee vastaan joko ällömakeaa karkkia tai, harvemmin, kyynistä synkistelyä(Glen Cook), mutta on harvinaista nähdä molempia samassa paketissa. Toisin kuin salmiakkisuklaa, tämä toimii.

Ja miksi voi miksi en käytä näitä valvotun yön jälkeisiä maanisia kirjoituspuuskia siihen että yrittäisin itse kirjoittaa siedettävää fantasiaa, suoda edes hetken huomiota keskeneräisten novellien kirkuvalle pinolle, sen sijaan että maalaan aivoni irc-gallerian päiväkirjaan jossa tämä teksti luetaan kerran, kahdesti, ja sitten unohdetaan. En tiedä.

Mutta jos sain jonkun innostumaan jonkun mainitsemani kirjailijan tuotannosta, niin oli se sen arvoista.

ps. nuo Glukhovskyn Metro-kirjat olisivat ansainneet enemmänkin huomiota mutta en jaksanut tähän hätään. Vaahtoan niistä kuitenkin varmaan kunhan saan tuon jatko-osan luettua loppuun lähiaikoina. Moskovan metroon ydinsodan jälkeen sijoittuvaa kalseaa scifiä, molemmat julkaistu myös suomeksi, hop hop kirjastoon tai kirjakauppaan siitä.