IRC-Galleria

Rakastuin juuri Cowboy Bebopiin. Jälleen kerran yksi sellainen nimike, johon olen törmännyt jatkuvasti joka paikassa, mutta jostain syystä en ole ikinä tullut tsekanneeksi tarkemmin. Masentavan usein hypetetyt asiat osoittautuvat pettymyksiksi, mikä on saanut minut ajattelemaan että suosittu = lähtökohtaisesti huono. Typerä ajattelutapa, tiedän, ja taas kerran olin ilokseni väärässä.

Cowboy Bebop on visuaalisesti ja äänimaailmaltaan niin upea että itku meinaa päästä. Ja varmaan pääseekin sitten kun olen katsonut sen loppuun, ja enempää ei ole. Perkele, miksei hyvää tehdä enemmän?

Jos joku osaa suositella jotain tyyliltään ja tunnelmaltaan vastaavia sarjoja (japanilaista tai länsimaista animaatiota tai näyteltyä, ihan mikä vain kelpaa), tänne vain.

Maailma muuttui juuri hieman hienommaksi paikaksi minun silmissäni, koska löysin tämän: Internet Pinball Database

Minusta on valtavan hienoa että löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita omistautumaan jollekin asialle tuolla tavalla ja keräämään siitä tietoa muidenkin iloksi. Minä harmikseni missasin flipperien kultakauden, kun videopelit adoptoivat minut jo 4-vuotiaana, mutta näin aikuisena vanhan ajan tavarat ja viihdekulttuuri jaksavat kiinnostaa monestakin syystä.

Ja näiden kehittelyyn nähtiin vaivaa. Esim Theatre of Magic, joka sisälsi jotain tosi jänniä ideoita, kuten magneetti joka nosti kuulan ilmaan, ja ylimääräisenä minipelinä digitaalinen flipperi taustalla olevalla ruudulla. Hiemanko tämä olisi räjäyttänyt tajuntani '95, vaikka silloin olikin jo nintendoa ja segaa.

Oh no! The world is in danger! Happiness, sunshine, puppies and ice cream will cease to exist! Why, you ask? Well, it seems that the villains have stolen, corrupted, or destroyed the Four Orbs of Fate, the Pillars of Reality, the Tomes of Prophecy and Fate or The Lifestream.

http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/CosmicKeystone

Lance Reddick on hieno näyttelijä kun saa tuon kuulostamaan tosi vakavalta. Kaikki Fringen näyttelijät ovat huippuja.

Mutta pakko jauhaa vähän itsekin, nimittäin: http://urs.fi/index.php?c=pub#maailmanloppu

Inhoan nopeita leikkauksia tv-sarjoissa ja elokuvissa.

Ymmärrän että pitkien otosten kuvaaminen on vaikeaa, mutta on rasittavaa kun kamera vaihtuu parin ihan sekunnin välein. Joskus harvoin se tosin tehdään näyttävästi, samaten miten joskus, aivan äärimmäisen harvoin hidastuksia käytetään hyvin, mutta enimmäkseen se vain ärsyttää.

Ja sitten joskus tehdään jotain tällaista:

Todella vaikuttava yksi pitkä otos. Tvtropes väittää, että meni yli viikko saada tuo onnistumaan, mitä ei ole vaikea uskoa.

Tietty, teatterissahan sitä tehdään kaiken aikaa. Jos jokin menee vähän perseelleen niin ei auta kuin improvisoida ja jatkaa, koska elävän yleisön edessä ei voi ottaa uusiksi. Näinkin juuri viime viikonloppuna todella vaikuttavan näytelmän, jossa oli aivan upea tappelukohtaus. Kaksi raavasta äijää muksivat ja heittelivät toisiaan tosi rajun näköisesti, tulivat alas lavalta, rymistelivät katsomon ympäri ja katosivat eteiseen. Sen verran aidon näköinen tappelu että ihan hirvitti. :)

Oikeastaan minun piti vain linkittää tuo video, mutta tästä tulikin taas pälätys.

14 tunnin unien jälkeen reipas kävely pakkasessa, sitten supervahvaa teetä (tänään on teepäivä), pari suklaadonitsia ja Fringe.

Näin se masennus hakataan.

http://lol.desire-z.us/2011/11/this-war.html

Pätkis-suklaa paranee vanhetessaan. Keittiön kaappeja siivotessa löysin ikivanhan pätkiksen jonka olin joskus kätkenyt itseltäni, niin että tarpeeksi suuressa makeanhimossa kun koluaisin kaapit läpi, voisin löytää sen. Ja monta kertaa makeanhimossa tein juuri niin, mutta se oli liian hyvin kätketty ja löytyi vasta perusteellisen siivouksen yhteydessä.

En ole varma, kuinka kauan aikaa kätkemisestä on, mutta pinta oli mennyt harmaaksi ja suklaa ihan kovaksi, mikä on mukavaa. Normaalisti näitä joutuu pitämään jääkaapissa että inhan pehmeä rakenne kovettuu.

Jos saan tästä vatsavaivoja, tulen kuvailemaan kaikkia oireita yksityiskohtaisesti, otan ehkä kuviakin. Pysykää kanavalla.

Siitä ei ole kauaa kun ihmettelin naapurin kanssa rumaa angry birds -krääsää, ja tokaisin että kohta ne tekevät leffankin noista rasittavista muoviolennoista. Naapuri ei uskonut.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/2012/12/1673298/vihaiset-linnut-lennahtavat-elokuvaan

Totta kai... eh. En jaksa edes rantata kunnolla. Kirjoitin juuri 20 minuuttia ranttausta kyseisestä suomen ylpeydestä ja yleisestä brändiuskollisuudesta, mutta koko aihe on niin saatanan typerä että aivot menivät solmuun ja luovutin. Tuntui siltä kuin osoittelisi paskakasaa ja yrittäisi selittää hienoin sanankääntein että se haisee.
"Ihan tosi?" jotkut sanovat.
"Eikä haise!" sanovat toiset ja heittäytyvät kieriskelemään siinä.

Joten olkoot. Joinakin päivinä en jaksa edes raivostua.