IRC-Galleria

Niin kävi että olin alkamassa pelaamaan Skyrimiä, kun Batman loikkasi postilaatikosta, potkaisi minua naamaan ja örähti: "EI. Tänään pelataan Arkham Citya."
"Ai tämä tuli jo", sanoin kun yön lepakko ojensi minulle pelin. "Jäätkö pelaamaan kanssani?"
"Jäisin mielelläni, mutta... hei, mikä tuolla on?" Batman kysyi ja osoitti jonnekin nurkkaan. Seurasin hänen katsettaan.
"Tarkoitatko tyhjää keksipakettia vai puolikasta rotanraatoa?", kysyin, mutta Batman oli kadonnut. Kohautin olkiani, keitin kupin kahvia ja iskin pelin koneeseen.

Seuraavaksi huomasin että monta tuntia oli kulunut.

Hyviä pelejä on NIIN PALJON. Sama tuska kuin kirjojen ja elokuvien suhteen - en tiedä ehdinkö elämäni pelata, lukea ja katsoa kaikkea, kokea kaikkea ihanaa ja suurenmoista fiktiota. Ja jossain siinä välissä pitäisi kuulemma myös "elää", tosin ne jotka noin väittävät eivät yleensä ymmärrä mitä se tarkoittaa. Minähän elän.
Koen joka päivä valtavia seikkailuja. Kävelen Batmanin, Master Chiefin, Samus Aranin, Solid Snaken ja Gordon Freemanin kengissä kun he taistelevat selvitymisestään.
Kurkin Samuel Vimesin olan takaa kun hän ratkaisee Ankh-Morporkissa tapahtuvia rikoksia.
Elän vuosikymmenien ajan Black Companyn rumien ja karujen miesten matkassa, olen mukana kun he hautaavat tovereitaan, ja olen mukana toivottamassa tervetulleeksi uusia jäseniä.

Olen pelastanut maailman useammin kuin jaksan laskea, ja valloittanutkin sen pari kertaa. Olen nähnyt maailman tuhoutuvan. Olen pelastanut kymmeniä prinsessoja, ja ollut mukana kun prinsessat pelastavat prinssin.

Fiktion ja unieni kautta olen elänyt enemmän kuin arkisessa reaalimaailmassa olisi koskaan mahdollista. Sillä, onko jokin "todellista" vai ei, ei ole paskankaan merkitystä sen kannalta, miten arvokasta se on kokemuksena.

"Minulle hevoseni tietenkin on todellinen."

Yöllä tuli katsottua The Sting. Ei suotta ole voittanut n. miljoonaa oscaria. Sai minut toivomaan että olisin ollut amerikkalainen lapsi 70 luvulla, jotta olisin voinut nähdä tämän teatterissa. (järjettömän typerä toive, mutta niin hyvä leffa se oli.)



Tykästyin Paul Newmaniin.

<DoctorBullet> Ai niin
<DoctorBullet> Republic of dave
<DoctorBullet> Mikrovaltio fallout kolmosessa
<DoctorBullet> Tapoin kaikki sieltä koska niiden pomo oli kalju

Kuulemma kaikki ovat jo korviaan myöten täynnä sitä, miten kaikkien muiden facebookit ja muut paskat ovat täynnä "skyrimskyrimskyrim" päivityksiä. Minähän en siitä tiedä, minulla kun ei ole sosiaalista elämää edes internetissä, mutta sitä suuremmalla syyllä lienee vain luonnollista että liityn tuohon ärsyttävään joukkoon. :D

Nyt vajaan viikon pelattuani alan pikkuhiljaa ymmärtämään ihmisiä jotka ovat lakanneet käymästä koulussa tai töissä tämän pelin takia. Oivallus iski kun taistelin juuri ties kuinka monetta lohikäärmettä vastaan, ja satuin samalla suututtamaan jättiläisen ja mammutin jotka molemmat lähtivät perseeni perään. Uskollinen henkivartijani Lydia hipaisi välillä miekalla jompaa kumpaa, ja kaatui sitten puolitajuttomana maahan saatuaan nuijasta, kärsästä tai lohikäärmeen hönkäisystä.
Yhteenoton jälkeen ei mennyt kuin pari minuuttia kun korpimökissä asuva ruma noita yritti tappaa minut koska en halunnutkaan mennä naimisiin hänen kanssaan. (mikä taas on seurausta juomakilpailusta jonka jäljiltä löysin itseni toiselta puolelta Skyrimiä ilman tietoa tapahtuneista.)

Hienoja hetkiä.

Pian on taas aika pitää Pahuuden Armeijan julkinen radiolähetys. Tämänkertaisessa lähetyksessä Komentaja tulee vastaamaan yleisön mieltä askarruttaviin kysymyksiin, liittyen Komentajan ylevään persoonaan, Pahuuden Armeijan toimintatapoihin, tai muihin päivänpoliittisiin aiheisiin. Mitä tahansa saa kysyä.
Kysymyksiä voi jättää tämän blogimerkinnän kommentteihin. Halutessanne voitte kertoa mitä nimeä tai nimimerkkiä haluatte käytettävän jos kysymyksenne luetaan ääneen. Muussa tapauksessa ne luetaan nimettömänä.

Huomautus: Vaikka radiolähetys on periaatteessa julkinen, signaali on kuitenkin salainen jotta lahjomattomat viranomaiset eivät onnistuisi jäljittämään ja keskeyttämään lähetystä. Näin ollen tuskin kukaan onnistuu kuuntelemaan sitä livenä. Mutta ei hätää; lähetys nauhoitetaan ja on jälkikäteen kuunneltavissa.

Kysymyksiä? Liity: PAHUUDEN ARMEIJA (liittymällä sitoudut elinikäisesti PA:n palvelukseen ja luovut ihmisarvostasi.)

"What do you want, Blade? Why are you doing this?"
He shrugged, an uncharacteristic action. "There are many evils in the world. I guess I've chosen one for my personal crusade."
"Why such hatred for priests?"
He didn't shrug. He didn't give me a straight answer, either. "If each man picks an evil and attacks it relentlessly, how long can evil persist?"
That was an easy one. Forever. More evil gets done in the name of righteousness than any other way. Few villains think they are villains.

Glen Cook - Dreams of Steel (Tales of the Black Company)

Tämä saattaisi olla hitusen vähemmän hauskaa jos osaisin saksaa. Mutta ainoastaan hitusen.

On tullut pitkästä aikaa kuunneltua Bruce Dickinsonia. Hän on inspiroinut minua ehkä enemmän kuin kukaan ikinä.

Jos nyt aikuisena vasta alkaisin kuuntelemaan, en varmaankaan enää tykästyisi hänen musiikkiinsa, sen verran makuni on muuttunut. Mutta siitä huolimatta hänen kappaleensa kuulostavat edelleen korviini hyviltä, eivätkä vain nostalgiahyviltä.

Ihana kappale, ihana video, vaikka onkin tehty ihmeen kömpelösti jopa nollabudjetin videoksi:


Toinen yhtä hupsu: http://www.youtube.com/watch?v=l1jK4HN9Nfw