Päivän salaperäisessä kokoontumisessa pelasimme '80-luvun trivial pursuitia, ja kuuntelimme King Diamondia ja Blackmore's Nightia.
http://www.youtube.com/watch?v=0pSYRLZj8xs
Tänään olin musta. Mustat kengät, housut, kauluspaita, trenssi, ja nahkahanskat. Oliivinvihreät olkalaukut vähän turmelivat vaikutelmaa, mutta eivät liikaa. Näyttäisin luultavasti typerältä mustien laukkujen kanssa.
Kotimatkalla pistäydyin kaupassa, ja katsoin että onpa tutun näköinen henkilö kassalla, kasvo 6 vuoden takaa yläasteelta.. En olisi ujona tietenkään uskaltanut sanoa mitään, mutta sitten tullessani kohdalle hän kysyikin "Mitenkäs sinä olet voinut?" ja sitten vaihdettiin kuulumisia hetki. :)
Olen vain aina ollut siinä uskossa ettei kukaan kuitenkaan muistaisi naamaani, ajatus jonka turvin on ollut vähän helpompi liikkua valoisan aikaan ulkona. Pitänee kasvattaa parta. (kasva jo! pirun geenit.)
Kävin jopa kelallakin toimittamassa yhden pienen paperin. Moinen velvollisuuksien hoitaminen oli mitä uuvuttavinta, ja tällä viikolla pitäisi käydä koulullakin vielä. Ah ja voih.
Ainiin, tv-lupatarkastajakin kävi aamulla. Neljä vai viisi vuottako olen tässä nyt asunut ja aina onnistunut välttämään ne käynnit, mutta nyt osuin ovelle. :E Onnekseni oli tosi leppoisa tyyppi kyseessä, eikä tuhonnut minua kun kerroin että omistan telkkarin mutta vain pelikäyttöön. (se on totuus)