IRC-Galleria

Alan joskus seuraamaan jotain fiktiota hyvin pienistä syistä. Luin joskus aikoinaan Soul Eaterista jossain ja se ei kuulostanut kiinnostavalta. Sitten kuulin hiljattain että ihana Laura Bailey on englanninkielisten ääninäyttelijöiden joukossa - pitihän se katsastaa. Ja tykästyin pirusti.

Premissi on pöhkö: demonit uhkaavat maailmaa, joten itse Kuolema on perustanut koulun jossa hän opettaa porukkaa taistelemaan näitä vastaan. Kuolema tykkää lyödä ihmisiä. Kuolemalla on poika nimeltä Death the Kid.

Hahmot ovat pintapuolisesti tyypillisiä naurettavan cooleja animesankareita, mutta ihanan viallisia sellaisia. Death the Kid on symmetriaan pakkomielteisesti suhtautuva perfektionisti. Jos tukka ei ole justiinsa hyvin, hän tuntee itsensä hirveäksi epäonnistujaksi.

Suurenmoinen Black Star on mahtavan leuhka ja itsevarma, ja täysin sokea ajatukselle että voisi olla olemassakaan jotain mihin hän ei pystyisi. Faktat eivät horjuta hänen määrätietoisuuttaan tippaakaan.

Kivaa on myös se, että tässä ei hukata aikaa paskanjauhantaan siitä, miten pareina työskentelevät hahmot voitttavat toistensa luottamuksen. He ovat tunteneet toisensa jo hyvän aikaa ja luottavat toisiinsa valmiiksi, hyvä. Jännitettä voidaan tehdä oikeasti kiinnostavista asioista.

Tässä on myös hirveät määrät animelle tyypillistä sekoilua, jota yleensä en jaksa, mutta tämä sarja kuuluu joidenkin yhden käden sormilla lueteltavien tapausten joukkoon joissa sekoilu ei ärsytä minua tippaakaan, päinvastoin jopa viihdyttää. Ja ilman sekoilua naurettavan coolit hahmot olisivat juuri sitä; naurettavan cooleja, ja se olisi tylsää. Tykkään hahmoista jotka uhoavat hirveästi ja kuitenkin möhlivät joskus.

http://www.slate.com/blogs/browbeat/2013/08/27/bill_watterson_s_cartoonist_s_advice_in_comic_form_by_zen_pencils_aka_gavin.html#

Jaa että mitäs perjantaihini? Ei tässä mitään. Pakenin alasti alieneiden tukikohdasta, sitten Keith David pelasti minut avaruusalukseensa ja lensimme avaruusromun keskellä samalla kun aluksen radiosta soi what is love.

Ainiin, olen myös yhdysvaltain presidentti.

Pari hyvää artikkelia naishahmojen käsittelystä fiktiossa. Paljon samoja juttuja joista itsekin tykkään aina jupista:

http://thezoe-trope.blogspot.ca/2013/08/real-girls-fake-girls-everbody-hates.html
http://www.newstatesman.com/culture/2013/08/i-hate-strong-female-characters

Normaalisti minulla olisi aiheesta paljon pälätettävää mutta nyt väsyttää, ja tuo sarjakuva sanoo muutenkin kaiken tarpeellisen.

Yhtä elokuvahistorian hienoimmista kohtauksista jaksaisi muutenkin katsella pituudeltaan moninkertaiseksi miksattuna, mutta yksi kommenteista antaa ihanan ja surullisen vaihtoehtoisen tulkinnan jonka myötä tämä muuttuu vielä hienommaksi: "If you think of it in a way that Arnold just has an OCD problem, the video becomes heartfelt and sad."

Ja siltähän tuo vaikuttaa kun sitä nyt katsoo. :( Arska-parka joutuu pukemaan varusteet päälleen tuhanteen kertaan koska kaikki täytyy tehdä ihan tietyllä tavalla.

Pakko-oireet ovat perseestä.

En tiedä onko blogiani seuraavien joukossa lainkaan teiniromantiikan ystäviä, mutta heitänpä silti varmuuden vuoksi linkin: https://www.smashwords.com/books/view/336604

Olen lukenut ja hyvää tekstiä on.

Ainakaan yhteenkään sellaiseen jossa käytetään elefantteja: http://imgur.com/a/sUnY5

Ehkä olen kyynistynyt liikaa kun en toisaalta jaksanut tuosta juurikaan yllättyä tai järkyttyä. Onhan se tiedossa että eläinten kouluttaminen taitaviksi vaatii usein suunnatonta väkivaltaa. Tai ei ehkä välttämättä vaadi, mutta se on kai kustannustehokkainta, ja sillä tavalla bisnes toimii. Ihmiset tekevät mitä tahansa paskaa saadakseen vähän enemmän rahaa, siis ihan mitä tahansa mistä selviävät jäämättä kiinni. Eivät ihan kaikki tietenkään, mutta eettisesti ajattelevat jäävät väistämättä heikoille kilpailussa.
Tästä voidaan vetää sellainen helppo yleistys, että mitä menestyneempi henkilö/firma, sitä enemmän paskaa sormissa.

Tällaisina hetkinä on hieman helpompi ymmärtää ihmiskunnan tuhoa toivovia sunnuntaimisantrooppeja.

Sain näköjään taas natsan koska johonkin kuvaani on tällätty tarpeeksi sydämiä. Ilmeisesti ei ole mitään keinoa saada koko toimintoa pois päältä? En vain itse kykene näkemään, kuka niitä sydämiä antaa ja kuinka paljon niitä on. Joten jos joku ujo ihailija (toiveajattelen vain, antakaa minun) on yrittänyt kiinnittää huomioni sydämiä antamalla, tämän takia en ole reagoinut mitenkään. Kokeilkaa kommentteja, oi tuhannet ihailijani.

http://jezebel.com/australian-army-chief-demonstrates-how-to-properly-conf-513325413

En ole normaalisti suuri armeijoiden ystävä(lukuunottamatta tietysti Pahuuden Armeijaa), mutta tuo kaveri onnistui hieman ravisuttamaan ennakkoluuloani siitä, että kaikki urasotilaat olisivat juntteja.

Ehkä se on merkki siitä että elämme paskoja aikoja, kun on niin valtavan piristävä yllätys aina kun joku vaikutusvaltainen henkilö puhuu jotain järkevää. Tai ehkä minä vain olen liian kyyninen ja ennakkoluuloinen kaikkea itselleni vierasta kohtaan.

Ehkä tässä on joku läksy opittavana, mutta olen liian flunssainen ja väsynyt oppimaan sitä. Joka tapauksessa, tuo kaveri herätti kunnioitusta.