IRC-Galleria

Koska tänään on sellainen päivä että käkättelen kaikelle tyhmälle: www.penisland.net

http://mancave.cbslocal.com/2013/11/06/thunder-gods-who-could-kick-thors-ass/

"When youÂ’re translated into other religions as the top guy on both sides of the eternal struggle, itÂ’s because your balls are too big for their altars to support otherwise."

Artikkelin historiallisesta tarkkuudesta en mene ehdottomaan takuuseen, mutta kyllähän tämä jälleen kerran muistutti että uskonnot ovat lopulta paljon kiinnostavampia kuin peruskoulun pakkokäännytystuntien perusteella jaksaisi uskoa.

"Now, Chemist M, you are going to build me an evil army... An evil, unstoppable army! An evil unstoppable army... of zombies! On zombie island!! IN SPACE!!!"
-Adolf Hitler



Axe Cop - 5-vuotiaan mielikuvituksesta, ammattilaisten toteuttamana.

Keskittymiskyky ei riitä mihinkään yhteen asiaan niin yritän aina kaikkea pientä ja sitten turhaudun jokaisen asian parissa erikseen.

Äänitin taas yhden lyhyen pätkän (joku kirjoituskurssin lyhyt harjoitus - en yhtään muista mikä aiheena oli, luultavasti sovelsin omiani): https://dl.dropboxusercontent.com/u/65536448/lihaa.mp3
Pääsin harjoittelemaan hähähää-ääntäni. Paremman mikrofonin voisi hommata joskus.

Sarjakuvan väsääminen on myös ollut pitkään mielessä - olisipa vain piirtäminen yhtä helppoa kuin kirjoittaminen. Juonta on jo pitkälle päässä, mutta kun yhteen sivuun menee kolme päivää niin tajusin jo aika aikaisessa vaiheessa että tästä ei tule mitään. Tein kuitenkin sivun melkein valmiiksi harjoituksen vuoksi: http://i.imgur.com/RzXqlAO.jpg?1



Tapani mukaan alan aina kiiruhtamaan loppumetreillä ja jätän viimeistelyt tekemättä. Puhekuplien piti kaikkien olla samanvärisiä, melkein valkoisia, ja tekstiäkin olisi pitänyt siistiä, mutta huomiokykyni siirtyy toisaalle aina viimeistään siinä vaiheessa kun jokin on melkein valmis.

Seuraavaksi ajattelin opetella ampumaan tulipalloja käsistäni tai sitomaan kengännauhat niin että ne eivät aukea kesken kävelyn.

Olen ollut jonkin aikaa siinä käsityksessä että kukaan alle 50-vuotias ei pukeudu kunnolla. Tänään jouduin tarkistamaan käsityksiäni.

Antakaahan kun kerron teille tarinani...

Olin ylittämässä katua, matkalla apteekkiin kaikenlaisia huumeita ostelemaan, kun kauempana tumma hahmo varjosti aurinkoista kävelytietä. Siristin silmiäni nähdäkseni paremmin. Aivan hämmästyttävän tyylikkäästi pukeutunut nuori mies käveli minua kohti. Musta takki liehui komeasti, ja oli mustat saappaat, mustat housut, musta liivi, musta kauluspaita, musta lierihattu, ja hienoina yksityiskohtina punainen huivi kaulalla ja hopeinen kellonvitja liivissä.

Saatoin tuijottaa, sillä hän nosti kättään ja kosketti hattunsa lieriä. Hatuttomana en voinut vastata tervehdykseen kuin nyökkäämällä. Sitten ylitin tien ja katosin apteekkiin.

Mömmöt ostettuani marssin kauppaan, toivoen että näkisin vielä vilauksen tuosta tyylikkäästä muukalaisesta. Suuri oli iloni kun näin kävi, ja osuimme vielä vierekkäisiin kassajonoihin! Tarkkailin häntä estoitta, ja hän tarkkaili takaisin. Hänen täytyi olla minua ainakin pari vuotta nuorempi, mutta arvokkuutensa puolesta olisi voinut olla tuplasti vanhempi. Kassalle päästyään hän nosti kassaneidille hattua! Jälleen murehdin omaa hatuttomuuttani.

Kassan jälkeen tapasin hänet kaupan ovella, ja kehuin tyylikkäitä vaattteita.
"Kiitos. Huomasin että tekin olette varsin elegantti", hän vastasi. Keskustelimme hetken vaatteista, ja totesimme että molemmat olemme kasanneet vaatepartemme enimmäkseen kirpputoreilta. Hyvästellessämme hän kohotti jälleen hattuaan. Mainio ele.

En tullut kysyneeksi muukalaisen nimeä, enkä tiedä törmäänkö häneen enää, mutta maailma tuntuu silti mukavammalta paikalta kun tiedän, että tuolla jossain hän kulkee ja vaikuttaa charmillaan ympäröivään maailmaan.

Roteva ruumiinrakenne, pukeutuu hyvin, arvostaa kahviaan. Saatoin ihastua.

http://www.hs.fi/matka/Onko+meill%C3%A4+Suomessa+v%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%C3%A4+oopiumia/a1365747092941

"Ehkä meillä olisi hauskempaa, jos kansamme oopiumia olisi ollut väkipakolla iskostetun kristillisyyden sijaan kalevalainen usko."

Dear Mr. Brown,
One day I’ll be you and
Although I’m only eight now,
You need to hear my rules
Never stop playing
Never stop dreaming and
And be careful not to
Turn into what I’d hate




Mikä on aika hyvä elämänohje kaikille. Paitsi niille jotka oikeasti haluavat elää vakavasti ja olla mieluummin postimerkinpainajia tai laatikkotehtaan liukuhihnanvalvojia kuin ilmalaivapiraatteja.

Kirjoituskurssilta on jäänyt vihkoon valtavasti tarinanpätkiä, ja sain hiljattain pähkähullun idean: voisin tehdä niistä lyhyitä kuunnelmia. Tässä ensimmäinen yritys: https://dl.dropboxusercontent.com/u/65536448/loppu.mp3

Palautetta saa antaa. Tiedän että ainakin artikulointia voisi opetella.

(ei, en ole harkinnut kuolevani lähiaikoina tai mitään. tuo nyt vain sattui olemaan vihkossa ensimmäisenä.)

Siltä varalta että joku on missannut tämän artikkelin, mainostan: http://www.hs.fi/elama/Juuso+Kekkosen+tytt%C3%B6yst%C3%A4v%C3%A4st%C3%A4+tuli+poikayst%C3%A4v%C3%A4/a1377665589252?ref=hs-art-top-3

Vaikka välillä meinaa mennä usko maailmaan ja etenkin suomeen, niin se kuitenkin palautuu aina tällaisten pienten juttujen ansiosta. Ihan vain siksikin että elämme jo aikoja jolloin tuosta aiheesta voi kirjoittaa noin kiihkottomasti ja asiallisesti. Vaikka ihan varmasti monessa kodissa kyllä nyt kiihkoillaan ja imetään kahvia sieraimiin kun herneet loppuivat.

Vielä on tietty ihan vitun pitkä matka, ja kaikenlaisia ikäviä lieveilmiöitä tulee esiintymään, johtuen ihmisten taipumuksesta mennä kaikessa ääripäistä toiseen (esim. heterofobia ja muu "positiivinen" syrjintä), mutta lopulta aallot tasoittuvat ja uskon että maailma on muuttumassa liberaalimpaan ja avomielisempään suuntaan. Ehkä joskus 100 vuoden kuluttua jokaisen vähemmistöryhmän ei tarvitse erikseen taistella paikkaansa yleiseen hyväksyntään, vaan on ihan itsestäänselvyys että silkka erilaisuus ei ole syy vihaan.