IRC-Galleria

http://elitedaily.com/news/technology/masks-will-let-hide-public-surveillance/756500/

Chicago meinaa asentaa kasvontunnistuskameroita joka paikkaan, joten kaveri alkaa valmistamaan (pelottavia) naamioita niiden hämäämiseksi. Paksu kommandopipohan ajaisi osin saman asian, mutta naamion etuna on se että kamera luulee näkevänsä ihan oikean naaman.

Hirveän moni ei luultavasti jaksa nähdä vaivaa kameroita hämätäkseen, mutta sydäntäni lämmittää silti että jotkut jaksavat keksiä uusia keinoja valvontayhteiskuntaa vastaa, vaikka sitten kuinka hassuja. Saa ajattelemaan että ihmiskunnalla on ehkä vielä jotain toivoa.

Kaupallisuus on inhaa, paitsi silloin kun minä harjoitan sitä - silloin se on okei.

Tänään haluaisin mainostaa kirjaa. Maria Carole - Tulen Tyttäriä (e-kirjana) Yksi hienoimmista fantasiateoksista joita olen lukenut, ja etenkin kotimaisen fantasian saralla. Tarina on jollain tapaa erittäin suomalainen, vaikka myös fantasiamaisen vieras ja romanttinen. Suosittelen oikeastaan kaikille fantasian ystäville.

Minulla oli suuri kunnia lukea käsikirjoitusta sen valmistumisen aikana ja seurata kirjailijan tuskallista työtä, ja siksikin mainostan tätä; haluan että tämä kirja saa tilaisuutensa, ja se on mahdollista vain jos potentiaalisesti kiinnostuneet lukijat tietävät sen olemassaolosta. Mainostakaa eteenpäin jos tiedätte jonkun jota saattaisi kiinnostaa.

On se aika vuorokaudesta (minun vuorokaudestani, jossa nukkuma-aika lähenee nyt) kun kaikki paitsi suomalainen tv-viihde naurattaa. Cracked.com - jota olen viime aikoina alkanut arvostamaan yhä enemmän syistä joita tulen vielä käsittelemään paremmilla aivoilla - tarjoaa viihdytystä kaikkiin mielentiloihin, ja tämänhetkisessä mielentilassa roskapostien otsikot muuttuvat korkeakulttuuriksi: http://www.cracked.com/article_17270_100-unintentionally-hilarious-spam-subject-lines.html

Kyllä, tarkoitan mitä sanoin - ei, älkää viekö pois Kultivoituneen Herrasmiehen sertifikaattiani--! No, viekää sitten, en tarvitse sitä kun minulla on penishuumoria.

Esimerkkejä porsaanreikien ovelasta käytöstä.
Seuraava tarina oli ihan erityisen lämmittävä: http://www.sfgate.com/news/article/Playing-With-Money-How-a-95-093-35-junk-mail-2588766.php

Pitkä tarina lyhyesti: Patrick Combsilla on tylsää joten hän lähettää mainoksen mukana tulleen valešekin pankkiin lunastettavaksi. Suureksi yllätykseksi pankki päättikin hyväksyä šekin. 95,000 dollaria ilmestyi Patrickin tilille, käytännössä tyhjästä, koska šekillä ei varsinaisesti ollut ketään maksajaa.

Kun pankki ei korjannut virhettään ajoissa, Patrick nosti koko summan ja lukitsi sen tallelokeroon. Kuukaudet vierivät, pankki uhkaili, ja kaikki muut yllyttivät Patrickia pitämään rahat, ne olivat laillisesti hänen.

Lopulta Patrick päätti kuitenkin palauttaa rahat. En tavoittanut tekstistä oikein hänen ajatuksenjuoksuaan, paitsi että hän hän jää ahneus- pahuusasteikossa kauas minusta taakse (ja ehkä siksi en kykenekään ymmärtämään) - mutta niin hän teki, koska uskoi sen olevan oikein. Ja se on oikeastaan aika hienoa.

When Patrick left the bank, there were no TV cameras. "It was so perfect. So flat. There was no reward whatsoever for doing the right thing. It was like I was winning something by giving away the prize." He laughed when he saw a sign held by a homeless guy, "My dog needs a sex change," and gave him $5. The next morning, some media people left messages on his answering machine saying they were "disappointed" that he didn't keep the money. Patrick had become famous because he represented a perverse American dream of getting money for free. When he gave back the money -- the ethical thing to do -- he became a disappointment.

Tuo oli piristävää luettavaa monestakin syystä, ei vähiten siksi että olen parin päivän aikana lukenut läpi Roope Ankan Elämä ja Teot -sarjan, ja vaikka kaikki Rosan tarinat ovatkin loistavaa lukemista niin ei helvetti että Roope on kamala hahmo. Elämän mittaisen rahan ylistyslaulun jälkeen teki äärimmäisen hyvää lukea kaverista joka vain kohautti olkiaan jättiomaisuudelle.

En tosin tiedä muuttiko tuo tarina minua itseäni sen hyveellisemmäksi... luultavasti ei. Jos annatte minulle vahingossa säkillisen rahaa, varautukaa seuraamaan kun lennän kultaisella ilmalaivalla kohti horisonttia.

Ei liene kenellekään yllätys, että valmisruoat ovat läheltä tarkastellen aika inhaa tököttiä - olkoonkin että joskus harvoin ihan hyvämakuista sellaista.

Ehkä olen vain perverssi (tai siis, tiedän että olen) mutta minusta on kivaa inhottaa itseäni lukemalla aiheesta tarkemmin. Jos seurauksena olen hitusen vähemmän taipuvainen ostamaan valmismössöjä, aina parempi. Tähän herkulliseen artikkeliin hodarinakkien valmistuksesta törmäsin juuri: http://www.businessinsider.com/how-hot-dogs-are-made-photos-2013-7?op=1

Aina. Ja omaa syytäni, kun en kuuntele. Minulle on suositeltu Gilmoren tyttöjä vuosia, mutta vasta hiljattain lopulta aloin katsomaan ja rakastuin välittömästi.

Hyviä hahmoja on niin monta etten pysy perässä. Voisin jäädä asumaan Sookien keittiöön, Luke saisi olla kahvivastaavani, ja jos Patty asuisi kaupungissani ottaisin ihan varmasti tanssitunteja...

Ja sitten on Lorelei. Ihana, epäsovinnainen, ylipirteä, kahvista pitävä Lorelei.













Tuletko vaimokseni?

...Captain Lewis coughing over the radio, the bubbly sound of a punctured lung audible. "Get out of here, boys, we're already dead here..."


Hyvään kauhufiktioon törmää ihan perhanan harvoin. Leffojen suhteen olen jo luovuttanut - jos ei osata tehdä muuta kuin säikytellä ja kilpailla vääristyneimmillä naamoilla, antaa olla. Tekstimuodossa pelottelu on paljon vaikeampaa, ja silloin harvoin kun kirjoittaja on onnistunut siinä, tarina jää usein muilta osin köyhäksi.

Ja välillä tulee vastaan jotain mikä toimii, tällä kertaa Fifty Foot Antin romaanimittaiset kauhut. Kylmän sodan loppupuolelle ja sen jälkeen sijoittuvia sotilaskertomuksia. Kauhu on enimmäkseen paranormaalia laatua, mutta välillä realistisempaakin - joskus ihmiset ja sodankäynti ovat hirveämpää kuin mikään mörkö. Kerronta on karkeaa, muistuttaa oikeastaan paljon Glen Cookia, mikä on minun kirjoissani hyvä asia.
Hahmot tuppaavat olemaan aika aggressiivisia, varsinkin myöhempien tarinoiden kertojahenkilö Ant joka on pysyvästi kuin haulikosta perseeseen saanut karhu. Tämä jatkuva raivo voi helposti olla joillekin lukijoille ärsyttävää, mutta itse vihanhallintaongelmaisena huomasin lukemisen tuntuvan suorastaan terapeuttiselta.

Miellyttävää on myös se, että toisin kuin kauhussa on tapana, päähenkilöt eivät ole idiootteja. Laiska kirjoittaja tekee hahmosta typerän koska ei osaa muuten luoda jännitettä. Parempi kirjoittaja tekee hahmoista kykeneviä ja laittaa heidät tilanteeseen jossa Batmaniakin itkettäisi. Tympiikö katsoa huonoa kauhuleffaa jossa päähenkilö pääsisi heti pinteestä jos pysähtyisi ajattelemaan? Älä katso, lue mieluummin hyvää kauhua jossa hahmot tekevät kaikkensa ja selviäminen on silti epävarmaa.

Huonoja puolia mainitakseni, hetkittäin kauhuelementit menevät jo creepypastamaisiksi eli naurettavan överiksi. Mutta ne ovat kosmeettisia yksityiskohtia ja itse tarina pysyy aina jännittävänä.

Kirjoitusvirheitä on kohtalaisen tasaisesti, mutta ei niin paljoa että alkaisi pahasti häiritsemään. Pitkien tekstien korjailu nyt on tuskaista puuhaa ja kun tarinat on julkaistu ilmaiseksi netissä, en jaksa hirveästi valittaa.

Myöhemmät tarinat ovat myös hitusen ristiriidassa ensimmäisen kanssa - arvailen että tekijä aikoi alunperin kirjoittaa vain yhden ja joutui korjailemaan - mutta sekään ei häiritse tuhottomasti.

Pieniä vikoja ja jos ne eivät häiritse, suosittelen näitä erittäin lämpimästi.


The door was starting to open.

The other alarm started letting me know that it was hitting threshhold, beeping steadily.

My balls were trying to climb up into my abdomen.

According to the newer chemical detector, there were low levels of blister agent vapor present.

shit

The door was rising slowly, and I knew that there was an invisible cloud rolling toward me as the door opened further and further.

The lights in the airlock were flickering, and I could see legs through the gap in the door.

The alarm went off, a steady tone.

I turned and ran.

Joskus masentaa niin ettei edes imgur auta. Mikä silloin neuvoksi?

Tietysti Rambo + Harry Potter fanfic google translatorin läpi suomeksi runnottuna.

Tässä muutamia poimintoja jotka käsittämättömyydessään voisivat olla nykyrunouden kokoelmasta:


"Bullshit, Harry koskaan käytä anteeksiantamaton kirous." Ronald Weasley mylvi yli huutaminen yleisölle, hän ja loput Weasleyt olivat punaiset laseille ja höyryävän hullun koko tätä farssia.

"Hiljaisuus, hiljaisuus muuten Otan teidät kaikki pois." Dumbledore huusi yli mieltään yleisölle. Hän ei olisi niitä poistaa, koska hän tiesi, että he olivat alkaneet saada Ministerin hermot ja nyt jotain, joka ärsytti Fudge oli hieno hänen kanssaan, mutta hän piti sisältyä virallisten ja kaikki laho. Kun väkijoukko oli laskeutunut, hän jatkoi tuomitsemisesta.

"Kun Voldemort koputtaa, tappaen kaikki olet Aurorit ja haltuunotto velhojen maailmassa, eivät tule itku minulle, koska minä vain kertoa pussata laiha pikku aasi." Harry piti sitten keskellä fingered Kunnianosoitus ministeri kun Dumbledore takoi soraa sulkemalla oikeudenkäyntiä.

"Joten mitä sanot, että Harry oli aina taistelevat kone / torjumiseksi sotilas ja juuri autoimme pintaan." Hermione vastasi kuluttua minuutin hiljaisuuden.

Sääli ettei tätä ole kirjoitettu enempää.

ps. imgur auttoi kuitenkin vähän:

Vielä joku päivä kirjoitan taas jotain Syvällistä, mutta viime aikoina erinäisistä syistä pää ei ole oikein toiminut. Joten tässä teille hieman hämmästyttävää ajateltavaa imgurista.