IRC-Galleria

Hehe, nelosen foorumi tarjosi aamun naurut: http://www2.nelonen.fi/keskustelut/Home/tabid/150/forumid/75/tpage/1/view/Topic/postid/108197/Default.aspx

Onhan tämä jo vanha juttu, mutta jaksaa vituttaa ja naurattaa vieläkin.
Kyse on siis nelosen viimeviikkoisesta mainostempauksesta, eli torstain Dexter jakso päätettiin viime hetkessä korvata ultraväkivaltaisella luontodokumentilla mukamas "Jokelan tapahtumien kunnioittamiseksi". Uskottavuuden lisäksi taisi katsojaluvut pudota aika roimasti.

"Ohjelmistosuunnittelupäällikkö Elina Pentinsaari kertoi STT:lle, että kanava halusi lähettää kansallisena suruliputuspäivänä jotain rauhallisempaa ohjelmaa, joka ei järkytä kenenkään mieltä. Myös väkivaltaiset ohjelmamainokset poistettiin päivän ohjelmistosta."
Joo. En itse katsonut kyseistä luonto-ohjelmaa mutta kuulemma aika veristä menoa oli. :D Dexterissä sen sijaan on paljon vähemmän väkivaltaa kuin muissa myöhäisillan ohjelmissa(joita ei muuten sensuroitu)

Nelosen boikotoimisen lisäksi kansalaiset aikovat tulla hulluksi ja ryhtyä itse teurastamaan tämän tempun suututtamana.

Pari hauskinta poimintaa kommenteista:
"Mun mielestä kaikki sotaelokuvat pitäis poistaa koska jossain päin maailmaa soditaan. Kokkiohjelmat pitäis poistaa koska jossain nähdään nälkää. Talousuutiset pitäis poistaa koska jossain tehdään talousrikoksia. Musiikkikanavat pitäis lakkauttaa koska baareissa ihmiset laulaa karaokea. Luontoelokuvat pitäis poistaa koska ihmiset syö lihaa. Kele."

"Dexterin hyllyttäminen on järkyttänyt minua niin, että mielipahan varalta joudun huomenna kokonaan jättämään neloskanavan katsomatta."

"Jos Tehyläiset irtisanoutuu niin perutaanko kaikki sairaalasarjat?"

"Siihen loppui sitten Dexterin seuraaminen Nelosen tahtiin. Onneksi Piraattilahden "videovuokraamosta" jaksot löytyy halpaan hintaan..."

Hehe. Oi vahingoniloa. Vaan perkele, näyttää Dexter jäävän tauolle nyt tämän viikon jälkeen. Sitä en tiedä johtuuko tuo viime viikon tapahtumista vai oliko se muutenkin tarkoituksena jättää tauolle, mutta meinaa joka tapauksessa sitä että siirryn itsekin 'nettiteeveen' katsojaksi.

Hyviä ohjelmahetkiä ja rahajuhlan(joulun) odotusta, kansalaiset.

4 tahoa jotka hyötyvät Jokelan ammuskelusta:

* Roskalehdet (niinq iltis, seiska ja muut, ei jaksa luetella kaikkea erikseen. päätoimittajat luultavasti itkivät ilosta, tällä uutisella saadaan myytyä vielä vähintään kuukauden ajan)
* Kukkahattutädit (lisää esimerkkejä joihin vedota kun lässytetään väkivaltapelien vaikutuksista)
* Kirkko (pr-vaikutus, muistotilaisuudet ja muut näyttävät että "Kyllä Me Välitämme!", lisäksi surevat ovat helppoja kohteita käännytystyölle. "tällaisina aikoina on hyvä muistaa että Herra...")
* Kännykkäoperaattorit ("esitä surunvalittelusi läheisille VAIN 0,95e viesti!" roskalehtien jälkeen eniten rahaa tapahtuneella ansaitsevat)

Auvisesta on jo kaikki mahdollinen sanottu mutta lausunpa minäkin sanan pari ettei tule väärinkäsityksiä. Olen itse monasti vaahdonnut miten vittuuntunut olen ihmisten typeryyteen, mutta en siltikään vähässäkään määrin hyväksy Auvisen tekoa. Hän valitsi helpoimman ratkaisun. Jos olisi oikeasti halunnut vaikuttaa asioihin niin olisi valinnut kohteeksi Arkadianmäen. Sitten olisi joku saattanut alkaa jopa ajattelemaan. Kouluammuskelu ainoastaan lietsoi sitä samaa typeryyttä jota hän niin kovasti vihasi.(ks. ylläoleva lista)

No, eiköhän Pekka silti edes yhden tavoitteensa saavuttanut. Nimittäin sen että nyt kaikki samalla tavalla ajattelevat pikku runkut rohkaistuvat ja alkavat laatimaan omia suunnitelmiaan. Ja taas rikastutetaan keltaista lehdistöä ja annetaan kukkahattuluntuille lisää polttoainetta. Oi Discordia.

http://www.adressit.com/piraattipuolueen_perustaminen_suomeen

Nojaa, vaikka tulisi kuinka paljon nimiä niin ei pelkkä adressi riitä sen perustamiseen. Mutta toivottavasti tarpeeksi porukkaa innostuu.

Mitä jenkit edellä http://infowars.net/articles/september2007/280907Cake.htm sitä suomen paskalakit perässä http://www.iltalehti.fi/uutiset/200710016644838_uu.shtml
(tai no tuo suomen tapaus on kai vanhempi mutta käsitätte ehkä idean)

Jepjep. Ei sillä että olisin koskaan luottanutkaan poliisiin mutta nyt yhä vähemmän. ASEM sekoilun jälkeen tullut yhä lisää näitä tapauksia. Poliisi ei ole enää turva ja suojelija vaan yksi uhka muiden joukossa.(paitsi jos satut olemaan "vip-kansalainen" tietysti)
Mutta kansalaisella on edelleen oikeus puolustaa itseään. Sama se onko hyökkääjä kokaiinipäinen natsi vai vallan juovuttama kyttä. Ja vaikka heillä on laki takanaan ja ase ja varusteet suojanaan niin ihmisiä ne kytätkin ovat. Samalla lailla niiden nenä(tai niska) murtuu kuin muidenkin ihmisten.
Melkein(vain melkein) toivoisi jenkkien aselakia tännekin että saisi helpommin hommattua välineistöä kodinpuolustukseen. Toisaalta, se aiheuttaisikin sitten toisenlaisia ongelmia.
Turvallista syksyä, hyvät kansalaiset.

oli levoton aamuyö


<Quatermass> aargh, mua vaan ahdistaa miten helppo satelliitilla on nykyään löytää joku D:
<jhvisto> mitäs sillä on väliä, kuka meitä nyt tarkkailisi?
<Quatermass> en halua että kukaan edes pystyisi tarkkailemaan halutessaan
<jhvisto> no, itse en ainakaan välitä vaikka joku tarkkailisi.. :D
<Quatermass> kiinassa kehitetään hirmuisella innolla kansalaisvalvontaa ja jenkkisijoittajat syytävät rahaa sinne minkä ehtivät
<jhvisto> no, mietitäänpä näin, että jos jokaisella olis jokin tunnistesiru jossain kädessä tms, niin maksaminen jne olisi paljon helpompaa vaikkakin sillä varjolla että tarkkailtaisiin kuin entisessä neukkumaassa, mutta toisaalta, jäähän kaikesta merkki jonnekkin, nostit sitten rahaa automaatilta tai pankista, surffaat netissä, puhut puhelimella, käyt kaupassa jne.
<jhvisto> ja jos joku tarkkailee, ei paskalla käynti jää huomaamatta.. :D
<Quatermass> ihonalaisia tunnistesiruja on käytössä jo about 2000
<Quatermass> ja lisää tulee :P
<Quatermass> ja sen takia maksankin mieluiten käteisellä
<jhvisto> mutta ei sekään jäisi tarkkailijoilta huomaamatta, kun jää sormenjäljet tms. joten miksi siis vaivautua koittamana peittelyä tai piileskelyä kun se ei vain onnistu
<Quatermass> öh
<Quatermass> jos maksan käteisellä niin sitä on melkein mahdoton jälkeenpäin jäljittää
<Quatermass> ei mulla nyt mitään erityistä syytä ole piilotella mutta jos joskus tulee syy niin tiedän miten toimia
<jhvisto> ainostaan että jää sormenjäljet
<Quatermass> mihin?
<jhvisto> setellin
<Quatermass> x______x voi hyvä elämä
<jhvisto> paitsi jos käytät kokoajan hanskoja :D
<jhvisto> XD
<Quatermass> oletetaan että ne nyt keksivät että jäljitetään mitä tuo on ostanu viimeisen kuukauden ajan
<jhvisto> edes mun fooliohattu ei piilota :D
<jhvisto> niin?
<Quatermass> hyvässä lykyssä löytävät pari seteliä joissa on mun sormenjäljet. ja mitä se todistaa?
<Quatermass> että ne rahat on kulkenu mun kautta
<Quatermass> ei muuta
<Quatermass> sen sijaan jos ostan kortilla niin ne saa tarkat tiedot missä ja milloin ja miten isolla summalla olen ostanut
<jhvisto> niin, mutta mitä ne sitten koittaisi etsi?
<jhvisto> ä
<Quatermass> ja jos käytän s-etukorttia tai vastaavaa niin ne saa vielä tiedot että mitä olen ostanut
<Quatermass> jos maksan käteisellä niin ne ei löydä mitään
<jhvisto> eli tosisin sanoen kukaan ei tutki meitä yksityisinä ihmisinä vaan jos kuulumme terroristisoluihin, olen varma että tämäkin kommentti tallenttu johonkin CIA:n tiedostoihin.
<Quatermass> jos jossain vaiheessa liityn terroristisoluun niin lakkaan puhumasta näin huolettomasti
<Quatermass> kuulun nytkin jo anarkistiryhmään, ehkä se antaa supolle syyn valvoa mua :D
<Quatermass> jossain vaiheessa historiaansa supo tarkkaili saatananpalvojia
<jhvisto> hehe, totta, eli pitää vaan välttyä tekemästä mitään huomion arvoista..
<Quatermass> hmmmm, onkohan qnetillä mitään salaisia hälytysjärjestelmiä
<Quatermass> I LOVE AL-QAIDA
<jhvisto> hassuja juttuja googlemäp löytää meen mökistä
<Quatermass> DESTROY USA
<Quatermass> BOMB TERRORISM BIN LADEN
<Quatermass> köh.. kunhan koitin
<jhvisto> BIN LADEN IS HERE
<jhvisto> :D
<Quatermass> SILENCE FOOL! DONT TELL THEM!
<Quatermass> MAN, WE ARE LUCKY THEY DONT KNOW YOUR IP-ADRESS
<jhvisto> OK BROHTER AL-AKSA
<Quatermass> Al-Aksa D:

Kuukauden pakkomielle: Jennifer Carpenter <3

Kuninkaana olo alkoi tympäisemään niin päätin sitten ryhtyä jumalaksi. On muuten pirun hauskaa hommaa. Koko yö on tässä mennyt jumaloidessa, perkule et silmiä jo särkee ja päästä huippasee. @___@
Ainiin, rakkaat kansalaiset, tästä lähin voitte puhutella minua Herraksi tavanomaisten teidän majesteettinne tai senkin äpärän sijaan.

Ah. Jos nahkaruoska on elämän suola niin sarjakuvat ovat sen pippuri. (hallitsen tosi hyvin nää vertaukset)
Eilen telkkarista tullut Resident Evil leffa palautti mieleeni tuon verisen(= ihanan) pelin ja nuuskin taas lonkeroillani internetiä kaiken ressu-aiheisen kaman toivossa. Ja ah, näyttää siltä että joka ainoasta loistavasta pelistä on tehty sarjakuva, niin on myös tästä! Virallista sarjista en löytäny, pitänee ladata laittomasti(hyi!) mutta sen sijaan mainio jonkun yksityishenkilön tekemä hupisarjis.
Jos Resident Evil on tuttu, tämä on sinulle mitä loistavinta huumoria. Muuten se on pelkkää huumoria.

http://emperoroforphans.comicgenesis.com/RC1.html


((jos/kun löydän sen virallisen sarjiksen niin kerron tietysti siitäkin. kaikkiahan tietenkin kiinnostaa kuulla mun lempi sarjakuvista ja peleistä ja muusta mössöstä. eikös niin))

Oi ihanuutta! Seikkailin taas aikakoneen(Internet) avulla kultaisilla '80 ja '90 luvuilla etsimässä informaatiota eräästä muinaisesta liikennesääntöjen opettelupelistä nimeltä Carmageddon.
Hakiessani tuota peliä tarkoituksena warastaa se(=ladata koneelle suorittamatta asianmukaista maksua pelitalolle) silmiini osui jossain maininta että tästä jalosta urheilupelistä olisi jopa tehty sarjakuvakin. :O
Vasta eilen lueskelin onnesta soikeana Doom sarjakuvaa(joka puolestaan perustuu erääseen vanhaan koulukäyttäytymistä opettavaan peliin) ja niinpä ryhdyin etsimään myös tätä Carmageddonin innoittamaa luovuuden tuotetta. Hienoisen pettymyksen sekaisella ilolla sain huomata ettei tätä tarvitsekaan warastella vaan se on luettavissa netissä jopa aivan ilmaiseksi.
Joten eipä muuta kuin lukemaan http://www.tozzer.com/carm/1.htm ja ottamaan mallia liikennekäyttäytymiseen, kansalaiset. :)

((ps. jos et ole pelannut Carmageddonia, tuo sarjakuva saattaa vaikuttaa vain tarkoituksettomalta väkivallalla mässäilyltä, mutta vakuutan ettei se missään tapauksessa ole tarkoituksetonta!))

((heh, vihdoinkin jatkoa, tätä onkin jo jotkut kysellyt ja loput luultavasti unohtaneet. :D))

Katselen auton ikkunasta ohitse kiitäviä tulipalon autioittamia maisemia, ja kiitän vanhan maailman unohdettuja jumalia harvinaisesta lahjasta, ystävästä.

Vähemmän kuin tunti sitten jäin junan kyydistä nimettömässä pienessä kylässä.
Alun perin tarkoitukseni oli matkata pidemmälle mutta junan hiljentäessä vauhtiaan vaununi valot alkoivat muuttua punaisiksi ja saatoin kuulla kuiskaavia ääniä. Viereiset vaunut olivat myös "varattuja" joten jouduin poistumaan ulkopuolelle enkä ehtinyt löytää toista vaunua ennen junan lähtöä.
Kaiken lisäksi ilta oli jo laskeutumassa. Telocruin on paha päivälläkin mutta öisin on sulaa hulluutta matkaajan yksin kulkea, ja tiesin tarvitsevani pian jonkin suojapaikan.
Tyypillistä tuuriani oli tietysti että asemarakennus ja koko muu kylä olivat vain hiiltyneitä raunioita.
Epätoivoon vaipuminen ei olisi auttanut minua yhtään joten lähdin seuraamaan kylän läpi kulkevaa maantietä toivoen löytäväni ehjänä säilyneen rakennuksen.
Pitkään en ehtinytkään kulkea kun näin tien varrella punaisen auton ja naisen kumartuneena avoimen konepellin ylle. Huomattuaan lähestymiseni hän tähtäsi minua haulikollaan mutta sellainen epäluuloisuus on vain normaalia enkä hermostunut.
Vakuututtuaan etten ole pahoissa aikeissa hän laski aseensa ja kertoi joutuneensa pysähtymään moottorivian takia ja nyt hänellä oli kiire päästä taas matkaan kun vielä oli valoa jäljellä.
Pitkillä matkoillani olen onneksi oppinut kaikenlaista, ja minun avullani hän sai moottorin taas käyntiin.

Tässä istun, matkustajan paikalla, enkä ole uskoa hyvää onneani todeksi.
Nainen on matkaaja kuten minäkin. Etsii onneaan onnettomassa maailmassa, lainatakseni hänen omia sanojaan.
Hän sanoo olevansa matkalla pikkukaupunkiin jonne eri puolilta maata vaeltaneet selviytyjät ovat muodostaneet yhteisön toistensa turvaksi. Kysyessäni hän kertoo ettei ole itse tuon yhteisön kasvatti, mutta tuntee monia sen asukkaita ja tapaa käydä vierailulla näillä main liikkuessaan.
Sitten hän vaipuu keskittyneeseen hiljaisuuteen ja minä katselen aikani kuluksi ulos alati hämärtyvään iltaan.
On jo lähestulkoon pimeää, auringosta erottuu enää heikko purppurainen läntti horisontissa.
Se tuo mieleeni myrkkyvuodon ja tulen ajatelleeksi, enkä suinkaan ensimmäistä kertaa, että kenties aurinko ei enää nousekaan seuraavana aamuna.
Vaan niin kuolemaisillaan olevalta kuin tuo tulinen silmä näyttääkin, niin se johtuu vain ilmakehän saasteista. Omalla ikuisella paikallaan avaruudessa aurinko voi yhtä hyvin kuin ennen Telocruinia, eikä maapallon onnettomalla tilalla ole tulijättiläiseen mitään vaikutusta.
Jos menneen maailman tieteeseen on uskomista, se hallitsee paikallaan vielä miljoonia vuosia.
Tiede, ah, juuri tieteen avulla tämänkin maailman tärvelimme, ajattelen katkerana.

Havahdun onnettomista ajatuksistani kun nainen vaihtaa vaihdetta ja kiihdyttää suurempaan vauhtiin. Hän näyttää väsyneeltä ja haluaa varmasti pian suojaan.
Taivasalla lämpöä hohkaava auto houkuttelisi varmasti monenlaisia vieraita. Sitä paitsi toimivat ajoneuvot ovat äärimmäisen harvinaisia ja kateus saisi ihmisjoukonkin ehkä käymään kimppuumme. Olenkin lievästi yllättynyt ettei nainen vaikuta enää lainkaan epäluuloiselta minun suhteeni. Haulikko lojuu takapenkillä huopakääröjen päällä. Tämä luottamuksen osoitus lämmittää mieltäni.
Tarkastelen häntä syrjäsilmällä. Kojelaudan oranssi valo saa hänen muutenkin terävät kasvonpiirteensä näyttämään graniitista veistetyltä. Korpinmusta tukka luo viimeisen silauksen kasvojen jäiseen kovuuteen.
Yllään hänellä on musta lentäjäntakki vetoketju vedettynä leukaan asti. Fyysisesti hän vaikuttaa hyväkuntoiselta ja terveeltä, mutta hänen hymynsä on Telocruin vienyt.
Silti hän on kaunis. Enkä tarkoita sitä pinnallisella kauneutta jota vanhassa maailmassa niin pidettiin arvossa, vaan luonnollista, alkuvoimaista kauneutta joka tulee syvältä sisimmästä ja kestää läpi kovan elämänkin. Hän sanoo nimekseen Anna.
Tunnen suurta lohtua hänen seurastaan ja yritän olla ajattelematta sitä tosiseikkaa että tiemme tulevat väkisinkin eroamaan ennemmin tai myöhemmin.

Katson hänen ohitseen ajajanpuoleisesta ikkunasta ja katseeni kiinnittyy punaisiin valoihin kaukana kukkulan laella. Valot ovat pystysuorassa linjassa toisiinsa nähden, tajuan katselevani radiomastoa ja hämmästyn että sellainen saattaa olla vielä toiminnassa. Anna huomaa katseeni ja vilkaisee valojen suuntaan.
”Kyllä se toimii”, hän vastaa, ja jatkaa kuin arvaten ajatukseni: ”Sinuna pysyisin kuitenkin kaukana sieltä.”
”Miksi?”
”Mastoa ylläpitää aseistettu ryhmä joka pitää majaa vanhassa vesitornissa. Päivänvalossa sen voi nähdä täältä, se on aivan maston lähellä.”
Pientareelle ilmestyvä terve metsä peittää tornin näkyvistään. Punaiset valot pilkahtavat välillä puiden välistä. Anna vaihtaa vaihdetta pienemmälle ja näyttää tarkkailevan entistä tiiviimmin tietä edessäpäin. Hetken päästä hän jatkaa:
”Olen kuullut että he sieppaavat radiolla armeijan tukikohtien lähetyksiä, en kylläkään tiedä miksi. Heillä on jopa toimiva generaattori jolle kyllä voisi keksiä paljon parempaakin käyttöä.”
”Hetkinen..” keskeytän hänet. ”Armeijan lähetyksiä? Eikö kaikkea sotaväkeä pyyhkäistykään olemattomiin?”
Anna vilkaisee minua oudosti ja huokaisee.
”Sinä se et paljoa tiedä. Mutta saat odottaa huomiseen jos tahdot kuulla koko tarinan. Olemme perillä ja minua väsyttää.”
Tien vieressä on jo katulyhtyjä, joskin toimimattomia, ja kauempana näen pintapuolisesti rapistuneita mutta muuten ilmeisen hyväkuntoisia kerrostaloja. Muutamassa ikkunassa loistaa värjyvä valo.
Auton pysähtyessä hätkähdän yhtäkkiä ja tajuan olleeni nukahtamaisillani. Huomaan meidän ajaneen suljettuun tilaan, johonkin autotalliin. Auton valokeilassa näen peltihyllyjä joilla on työkaluja ja kuivuneita maalipurkkeja, sitten Anna sammuttaa moottorin jättäen vain auton sisävalon palamaan. Hän ojentuu ottamaan haulikkoa takapenkiltä ja lentäjäntakki kiristyy hieman rintojen kohdalta. Räpyttelen silmiäni, olen liian väsynyt, toivottavasti hän ei huomannut tuijottamistani. Hän sanoo jotain.
”Häh?”
”Sanoin että tule mukaani.” hän toistaa ja nousee autosta. Temppuilen kömpelösti turvavöiden parissa ennen kuin saan ne auki ja seuraan häntä. Autotallin ovet ovat selällään ja värisen viileässä ilmassa. Talli on melkein pimeänä, mutta vähässäkin valossa pystyn näkemään ettei täällä ole meidän lisäksemme muita. Anna näyttää kuitenkin huolestuneelta. Hän taittaa haulikon auki ja ottaa jotain takin taskusta.
”Ovet olivat auki jo tullessamme.” hän selittää. ”Jätän ne aina kiinni, ja paikalliset asukkaat tunnustavat tämän minun paikakseni.”
Hän työntää kaksi patruunaa haulikon piippuihin ja loksauttaa sen kiinni. Tajuan ettei se ollut edes ladattu hänen tähdätessään sillä minua kun kohtasimme.
”Kenen luulet avanneen sen?” kysyn häneltä kävellessämme ovelle. Hän vilkuilee tarkkaavaisesti yöhön ja kuulostelee ennen kuin vastaa.
”Ei aavistustakaan. Luultavasti jokin kulkuri on vain päättänyt yöpyä siellä ja mennyt sitten matkoihinsa, mutta ei voi olla liian varovainen. Pitelehän tätä.” hän sysää odottamatta haulikon käsiini ja käy sulkemaan tallin ovia. Ne ovat kaksinkertaista peltiä ja näyttävät autonromuista hitsatuilta, eivätkä varmaankaan ole tallin alkuperäiset ovet.
Punnitsen hermostuneena asetta käsissäni. Kaksipiippuinen haulikko, hyvin vanhaa mallia jossa on kullekin piipulle oma liipaisin.
Otaksun että Anna haluaa testata luotettavuuttani, mutta toivon etten joudu ampumaan mitään tai ketään.
Tarkkailen hermostuneena pimeää piha-aluetta jossa mikään ei onneksi näytä liikkuvan. Anna on saanut toisen oven kiinni ja kiroilee nyt toisen parissa joka tuntuu juuttuneen kiinni.

Kulman takaa kuuluva metallinen kalahtelu havahduttaa minut. Kuin rautainen jalka iskisi asfalttiin.
Kalahtelu tulee lähemmäksi ja kylmä hiki pistelee selkääni. Kiristän otettani haulikosta, mutta samassa Anna on vieressäni ja painaa piipun maata kohti.
”Tunnen tuon äänen”, hän sanoo hymyillen.
Äänen aiheuttaja tulee esiin kulman takaa ja pysähtyy eteemme.
Vanha mies, jonka kävelykepin virkaa toimittava rautaputki aiheutti kolinan, siristelee silmiään.
”Annako se siinä? Syön keppini jos erehdyn, mutta tuota toista en tunne.”
”Onni ettet erehdy sillä tuo kalikka olisi liikaa ikenillesi, Diederik” Anna vastaa hyväntuulisesti.
”Ja mitä seuralaiseeni tulee, hän oli jo vähällä antaa pureskeltavaksesi kourallisen hauleja.”
Nolostun, mutta Diederikiksi puhuteltu vanhus vain nauraa ja tulee lähemmäs. Hänellä on yllään nahanpalasista ommeltu hihaton nuttu, ja vaikka hän kasvojen ryppyjen perusteella vaikuttaa vähintään seitsemänkymmenen ohittaneelta niin paljaiden käsivarsien lihakset muistuttavat paksuja teräsvaijereita.
Hän tarkastelee minua hymyillen ja tuikkivin silmin.
”Rehdin näköinen heppu” hän sanoo osoittaen sanansa Annalle vaikka katsookin edelleen minuun. ”Mistäs sinä hänet löysit?”
”Oikeastaan hän löysi minut, maantien varrelta, ja auttoi saamaan kärryni kuntoon.” Anna katsahtaa minuun lämpimästi. ”Ilman häntä olisin luultavasti yhä tiellä ja saisin hätistellä mutantteja henkeni kaupalla.”
”Vai sillä lailla. Rehti heppu, kuten sanoin” vanhus myhäilee ja rapsuttaa poskeaan. Sitten hän tönäisee Annaa olkavarteen rystysillään ja sanoo: ”Mukava nähdä sinua pitkästä aikaa täällä. Ajat ovat käyneet huonommiksi, ja yhä harvempi enää jaksaa hymyillä. Pistäydythän käymään ennen kuin jatkat matkaasi?”
”Lupaan sen. Vie terveisiä muille.” Anna vastaa.

Vanhuksen kolisteltua tiehensä Anna sulkee toisenkin oven ja menen hänen edellään autotalliin. Auton sisävalo hehkuu kuin majakka tallin perällä mutta en erota edes omaa kättäni.
”Mene edeltä autoon, lukitsen vain oven.” Anna sanoo. Kuulen ketjun kilinää. Hän on selvästi käyttänyt tätä paikkaa usein ja saa oven lukittua pimeässäkin.
Hoippuroin käsi ojossa valoa kohti ja tunnustelen tieni matkustajan puoleiselle ovelle. Autoon päästyäni yritän turhaan etsiä haulikosta varmistinta. Kuljettajan ovi aukeaa ja Anna istuu viereeni.
”Laita se vain taakse” hän sanoo nyökäten haulikkoon. ”Liipaisimet ovat niin jäykkiä ettei se vahingossa posahda.”
Tottelen ja laitan varovasti aseen takapenkille.
”Penkkisi alla on kahva josta saat sen makuuasentoon.” hän sanoo ja vaihtaa oman istuimensa asentoa. Hetken haparoituani löydän kahvan. Hän sammuttaa valon ja jäämme sysipimeään. Käyn makuulle.
Hetken päästä Anna sanoo hiljaa: ”Tässä kaupungissa ei ole juna-asemaa eikä muita kulkuneuvoja kuin tämä. Jos tahdot, voit matkaa huomenna kanssani.”
”Kiitos, mielelläni.” vastaan.
Annan äänessä on helpotusta hänen sanoessaan: ”Hyvää yötä.”
”Hyvää yötä” kuiskaan takaisin pimeyteen, ja kuuntelen hänen hengityksensä hidastumista sitä mukaa kun hän vaipuu uneen. Ääni hypnotisoi minut ja ruumiini tuntuu muuttuvan painottomaksi kun uni ottaa minutkin hiljalleen valtaansa.
Tämän yhden kerran kuoleman ja hulluuden maailmassa vaeltaessani saan käydä nukkumaan turvallisin mielin.