IRC-Galleria

Minulla on usein tällainen olo :(

On niin kylmä että naurattaa. Sisälläkin leppoisat 17 - 18 astetta plus veto, ja kylmemmäksi tulee käymään seuraavan viikon aikana kun pakkanen kiristyy vielä ohi kolmenkymmenen.

Nytkin on kolme kerrosta vaatteita ja käsissä kuuma vesipullo. Ilman pulloa sormet kohmettuvat parissa minuutissa.

Väitän silti edelleen että tämä on kivempaa kuin keskikesän helteet. Pakkaselta pystyy sentään suojautumaan pukeutumalla, kesällä ei auta vaikka olisi alasti. Tai laittaisi vaatteet pakastimeen.(kokeilin)

Tekisi mieli lämmittää uunilla, mutta se pitäisi puhdistaa ensin, joten hytisen mieluummin.

Jaksoin vihdoin kokeilla Mirror's Edgeä. Ostin sen joskus syksyllä kun löytyi käytettynä vitosella, mutta olen vain lykännyt sen pelaamista kun ei ole huvittanut, ja olin jostain saanut päähäni että kokemus muistuttaisi kuitenkin Assassin's Creediä jota olen vuoden aikana pelannut parin pelin edestä, eli lievään kyllästymiseen asti.
No, nyt tuli nopeasti(parin tunnin edestä) kokeiltua, ja jätti hyvän vaikutuksen. Ennalta katsomani youtube-videot eivät tehneet oikeutta itse kokemukselle, mutta eiväthän ne ikinä.

Tietysti, kärsimätön ja vihainen nörtti kun olen, myös järisyttävää raivoa tuli koettua. En vain satu kuulumaan siihen pelaajaryhmään jonka mielestä on kiva yrittää samaa kohtaa tuhat kertaa uusiksi, vaikka vittumaisten NES-pelien parissa kasvoinkin. Kaipa kulutin kärsivällisyyteni loppuun jo lapsena.

Hyvä peli silti, tosin ei ehkä niin hyvä että täyttä hintaa olisi kannattanutkaan maksaa. Juoni tuo muuten mieleen John Twelve Hawksin Matkaaja-trilogian, mikä on vain positiivista.

"Remember! Always listen to random intuition! It just might be the convenient plot device that saves your butt!"

El Goonish Shive

Fiktiosta saa hyviä neuvoja.

Pelasin vihdoin Bioshockin läpi. Itketti aika huolella. (sain hyvän lopetuksen.) ;___; Säälin hölmöjä jotka eivät ymmärrä miten pelit voivat tarjota vähintäänkin yhtä herkkää tarinankerrontaa kuin kirjallisuus ja elokuvat.

"We're still the Black Company. We still don't leave our own behind." Which was never strictly true but you do have to serve an ideal the best you can, lest it become debased. A law as ancient as coinage itself says bad money will drive out good. The same is true of principles, ethics and rules of conduct. If you always do the easier thing, then you cannot possibly remain steadfast when it becomes necessary to take a difficult stand.
You must do what you know to be right. And you do know. Ninetynine times out of a hundred you do know and you are just making excuses because the right thing is so hard, or just so inconvenient.


Glen Cook: Water Sleeps (The Many Deaths of the Black Company)

Täytyisi kirjoittaa esittely El Goonish Shivestä joku päivä, kun jaksaisin. Tämä poiminta ei tee oikeutta sarjakuvan hienoudelle, mutta se nauratti minua nyt kun puolet suomesta itkee että olisipa hirveää jos presidentinlinnassa istuisi homo.



http://egscomics.com/?date=2003-03-03

(kommenteissa spoilereita)

Katsoin vihdoin ja viimein Sucker Punchin. Ja hämmästys: se oli hyvä. Katselukokemusta tosin varjosti se, että joka ikinen lukemani arvostelu oli ollut negatiivinen, totisesti, jotkut haukkuivat sen jo etukäteen pelkän trailerin perusteella. Odotin koko leffan ajan että milloin se muuttuu paskaksi, mutta ei muuttunut. Mitä helvettiä?

Yritän nyt samaistua niiden mieliin jotka eivät leffasta tykänneet (= vihasivat sitä intohimoisesti ja äänekkäästi.) Missä vika?
Ilmeisin syy taitaa olla että Sucker Punch kosiskeli häpeämättömästi meitä videopelien kasvattaman sukupolven edustajia tarjoamalla jatkuvalla syötöllä yliampuvaa fantasiakrääsää ja vähäpukeisia nuoria naisia. Tämä uskoakseni ärsytti kahta eri ihmisryhmää melkein samoista syistä. Toinen oli leffan varsinainen kohderyhmä, jotka tunnistivat että heidän aivojaan yritetään manipuloida, ja kapinoivat automaattisesti vastaan päättämällä olla tykkäämättä siitä. Ihan terve reaktio, mutta hei, joskus on kivempaa vain hellittää ja antautua sokerihuurrettavaksi. (vaikkakin steampunk-zombit koettelivat jo minunkin kestävyyttäni, mutta kohautin olkiani ja sain nieltyä.)

Toinen, laajempi ärsyyntynyt ryhmä olivat ne, jotka eivät kuuluneet elokuvan kohderyhmään (ne surulliset sielut jotka ovat antaneet itsensä aikuistua), mutta tunnistivat kenelle leffa on tarkoitettu. ("Jumanvittu, tämähän on tehty NÖRTEILLE, eli niille rillipäille jotka eivät ikinä saa naista(insert muu nörttimyytti ja unohda että puolet nörteistä on naisia), joten tämä on tietysti ihan paskaa.")

Mahdollisesti on vielä kolmas ryhmä joka sekoittuu ensimmäiseen, ne, jotka periaatteessa ovat kohderyhmää ja saattaisivat nauttia leffan annista, mutta eivät saata tehdä sitä, koska se tekisi heistä liian mainstreamia. Heitä kutsutaan hipstereiksi, ja hekin pitäisivät tästä elokuvasta jos se olisi tehty minimibudjetilla, näyttäisi sysirumalta, ja olisi niin sekava ettei siitä saa mitään selvää.

Yksinkertaisesti kieltäydyn uskomasta että joku ei olisi muka tajunnut juonta. Se ei ollut lähellekään niin omituinen ja sekava että donniedarkolaiset voisivat piiloutua sen taakse lällättelemään miten muut "eivät tajua". Jos joku ei tajunnut, hän odotti juonen olevan monimutkaisempi kuin se onkaan.

JA EN VITUSSA VÄITÄ että kaikki, jotka eivät pitäneet tästä leffasta kuuluisivat johonkin edellämainituista ryhmistä. Ymmärrän täysin että jotkut eivät vain tykänneet tästä, enkä koe että se kertoisi pahaa kyseisten henkilöiden kulttuurintajusta. Kaikki eivät tykkää samoista jutuista. Tämänkertainen vihainen paasaukseni vain käsitteli niitä, jotka tuntuivat ottavan Sucker Punchin henkilökohtaisena loukkauksena, jonkinlaisena pyhäinhäväistyksenä. Pistäkää peukalo suuhun ja menkää lohduttautumaan Kauhean kankkusen pariin.