IRC-Galleria

Rakas päiväkirja, on tullut taas aika kirjoittaa viime aikojen tapahtumia ylös toisten kauhuksi ja murheeksi. Minulla on huolestuttavaa kerrottavaa.
Viime aikoina minulla on usein ollut kummallinen olo ja kaikenlaista outoa on sattunut... Uhkaavat unet vainoavat minua päivisin, keittiö haisee palaneelle muoville, vessassa kuuluu aavemaista musiikkia.(Itse en sitä kuule mutta eräs arvovaltainen vieraani kertoi kuulleensa..!)
Nämä ovat kaikki mitä huolestuttavimpia enteitä.

Ja aina yön saapuessa nousen huojuvaan kellotorniin ja tähystelen kaukoputkella taivaanrantaa, varmana siitä että minua piinaavien aavistuksien syy olisi siellä jossain.
Katseeni tavoittaa vain pimeyttä, synkkyyttä ja rappiota, muodottomia hirviöitä laahustamassa ympäriinsä saalista etsien, palavia taloja, rauniokaupunkeja, ahh rakas valtakuntani, vaan ainoatakaan huolestuttavaa seikkaa en havainnut. Ennenkuin tänä yönä tuo tuntematon kauhu lopultakin näyttäytyi minulle!
Saatoin havaita sen ilman kiikariakin, astuessani tornia kiertävälle parvikäytävälle. Kaikkialla linnan ympärillä hohtava valkeus levisi ympäri mustunutta maata, peittäen myös kuolleet puut ja terävät kalliot hunnullaan.

Kohotin käteni ja aloin kutsumaan pimeyden voimia avukseni. Mustia varjoja ilmestyi piirittämään linnaa pysäyttäen valkean hehkun etenemisen viime hetkellä!
Lunta, sitä se oli, vaan kovin outoa ja uhkaavaa sellaista... Tavallisesti lumi on täällä harmaata ja sulaa nopeasti pois, ei sen pitäisi kimmeltää tuolla tavalla!
Loin katseeni kaukaisuuteen ja havaitsin liikettä lumipyryssä. Kohotin kaukoputken taas silmieni eteen ja tiirasin tarkemmin, jospa uskolliset hirviöni ovat tulossa auttamaan minua. Muttakun ei! Ne pelkurit luikkivat koloihinsa piiloon talven tieltä.
Aivan toisenlaiset olennot liikkuivat kohti linnaa, pyöreämuotoisia ja valkoisia ne olivat, porkkananenät ja nappisilmät hymyilevien suiden yllä, tunnistin ne lumisotureiksi!
Tiesin heti kuka tästä on vastuussa, nimittäin Joulupukki joka eräässä toisessa maailmassa on melkein naapurini, mokoma ukkeli on aina yrittämässä tuoda joulun henkeä tänne kaikista vastusteluista huolimatta.
Hyinen viima kantoi mukanaan iloisia lauluja ja piparkakun tuoksua, ahh en olisi voinut kestää kauempaa joten livahdin takaisin tornin pimeään portaikkoon.

Nyt istun pimeässä kellarissa tätä kirjoittamassa. Yön demonit puolustavat linnaa viholliselta mutta Joulupukki on väsymätön ja joulun taika on mahtavaa.
En tiedä kauanko selviämme. Minun täytyy saada apua!
Otin jopa yhteyttä itse arkkipahaan, herra Saatanaan, ja valaisin hankalaa tilannettani vihjaisten että nyt olisi sopiva hetki korvata niitä pimeyden hommia joissa olen häntä joskus jelppinyt..! Mutta helvetin herran mielestä kärsimys tekee hyvää ja niinpä hän ystävällisyydessään kieltäytyi auttamasta. Mokoma piru!

Hrrrrh... joulun kellot kilisevät, kuulen sen jopa paksujen kiviseinien läpi. Mieli täyttyy väkisinkin iloisista ajatuksista... AARGHHHHVITTU!!
Mutta on pakko terästäytyä, pakko pysyä lujana...
Pakko...

Oli jo myöhäinen yö kun lopulta kipusin portaita ylös Juonitteluhuoneesta, salaperäisestä kammiosta jossa olin astraaliyhteydessä erääseen pimeään velhottareen jonka kanssa tapaamme punoa kavalia juonia!
Ylös portaita linnan muurinharjalle veivät askeleeni, raittiiseen yöilmaan.
Syvennyin niin kovin ihailemaan kolkkoa kuun valaisemaa maisemaa että melkein säikähdyksestä putosin muurilta kun kuulin lähestyvää siipien läpyttelyä ja näin valkoisen välähdyksen. Mieleeni hiipi heti ajatus että enkelisoturi on lähetetty hakemaan minua taivaalliseen tuomioistuimeen vastaamaan lukemattomista hirmuteoistani! Kavahdin ja astuin kohti muurinreunaa, mieluummin hyppäisin teräviin kallioihin!
Vaan helpotukseni oli suuri kun totesin läpsyttelijän tavalliseksi kyyhkyseksi, lumivalkoinen ja kaunis se oli eikä näyttänyt lainkaan pelkäävän vaan laskeutui ojennetulle kädelleni sitä kutsuessani. Hymyillen väänsin siltä niskat nurin ja lähdin kohti linnan keittiötä, lintu toisi hyvää vaihtelua tavallisesti pelkistä nuudeleista koostuvaan ruokavaliooni.

Näppärästi kynin kyyhkysen ja paloittelin sen kattilaan kiehumaan. Heittäessäni yläjäämäpalasia lattialuukusta mörköluolaan huomasin linnun koipeen kiinnitetyn pienen lieriön. Kirjekyyhky, tajusin. Ilmankos tuli niin tottelevaisesti luokse! Hohoo!
Päätin säästää viestin ruokalukemiseksi koska olin jo ehtinyt lukea keskiviikon Akun.

Kyyhkynen maistui vallan erinomaiselta nuudelien ja tomaattikastikkeen kera! Makunautinnosta hymisten avasin lopultakin viestin ja tunnistin heti velhoystäväni Ewilin käsialan.
"Parahin Albus" viesti sanoi. "Pitkä aika on päässyt vierähtämään edellisestä kohtaamisestamme!"
Nyökkäsin ja siemaisin viiniä tuota tapaamista muistellessani. Sitä en heti unohtaisi. Eivätkä unohtaisi Lugaan asukkaatkaan. Eloonjääneet siis.
Jatkoin lukemista. "Siltä varalta että olet unohtanut, muistuttaisin sinua sovitusta vierailupäivästäni joka on tämän viikon perjantai." vilkaisin ihmeissäni kalenteria. Totta tosiaan, perjantain kohdalla oli verellä piirretty paha silmä! Olin melkein unohtaa!
"Odotan luonnollisesti että vierashuone on valmistettu asiaankuuluvalla tavalla..."
Virnistin itsekseni. Kyllä vain, vierashuone on varustettu myrkkyskorpioneilla ja ansoilla!
"Huomautan että tällä kertaa olen varautunut myrkkyskorpioneihin ja ansoihin" viesti jatkoi. Kirosin.
"Viikonlopusta tulee varmastikin ikimuistoinen enkä sen vähempää odotakaan!
Allekirjoitus: Kreivi Ewil"
Murahdin ja pistelin viimeisenkin kyyhkysenpalan poskeeni, sitten huomasin että viesti jatkui vielä.
"ps. Toivon että kirjekyyhkyni palaa kunnossa kotiin. Se on arvostettu Kadathin unikyyhky joita on hyvin hankala saada kiinni." Röyhtäisin ja mietin että kyyhky on varmaankin arvostettu erinomaisen herkullisuutensa takia.
"Jotkut ovat erehtyneet pitämään kyyhkyjä syömiskelpoisina niiden erinomaisen herkullisuuden takia" jatkui Ewilin kirjoitus, "ja sen takia kyyhkyt ovatkin olleet suosittu keino hankkiutua eroon hankalista kuninkaista." Mitä pirua???
"Kadathin unikyyhkyt ovat maailman myrkyllisimpiin kuuluva eläinlaji. Siksi toivonkin ystävä hyvä ettet ole tavoillesi ominaisesti syönyt viestintuojaani." Vahingonilo oikein tihkui kirjoituksesta. Mokoma kieroilija!
Aloin jo tuntemaan huimauksen ja lähdin kompuroimaan kohti loitsutarvikehuonettani josta toivottavasti löytäisin lääkkeen. Pääni tuntui olevan suorastaan irrallaan ja se kolahtelikin kiviseiniin joka askeleella, mennessäni kirosin Ewilin nimeä ja toisaalta nostin hattua ovelalle siirrolle.


Mutta tämä roistomainen temppu kostetaan, ystävä hyvä. ;)

Ah, ihana ilma ulkona. Sataa ja ilma on epätavallisen lämmintä. Olin meinannut mököttää koko illan Kievarin koneella istuen mutta muutin mieleni heti kun avasin ulko-oven.
Takaisin sisälle vaihtamaan farkkutakki sadetakkiin ja ulos sateeseen.

Vetelen pyörällä suurimman osan matkasta hymyillen haikeasti vastaan käveleville kummituksille. Sade ei niitä haittaa, kuten ei minuakaan vaikka housunlahkeet kyllä kastuvat takista huolimatta.

Tulen erääseen pieneen varjoisaan puistoon, penkillä istuu kaksi surullista kummitusta. Jätän pyörän vähän matkan päähän katokseen. Kävellen on paljon mukavampi mennä nyt, helpompi keskittyä kaikkeen ilman renkaiden rahinaa.

Varjoisan alueen reunalla katselen tyhjää katua kumpaankin suuntaan. Katulamppujen kuparinen valo saa sateisen asfaltin hohtamaan elävänä, yöllä on täälläkin paljon kauniimpaa kuin päivällä.
Entinen kotitaloni murjottaa kadun päässä ja ajattelen lähteä sitä kohti, mutta hiljainen ääni päässäni kieltää ja käskee lähtemään eri suuntaan. Yritän kysyä miksi mutta se pysyy vaiti. Kuten aina.
Selvä sitten, lähden kävelemään toiseen suuntaan. Katu on edelleen autio ihmisistä, ainoastaan äänettömät kummitukset vaeltavat edestakaisin minua huomaamatta.
Hakeudun silti talojen varjoon, paljon mukavampi olla kuin kirkkaiden lamppujen alla vaikka kauniita ovatkin.
Tulen aidanraosta taas valoisaan, läheiseltä huoltoasemalta kuuluu ihmisten juttelua. En kaipaa seuraa nyt joten kierrän aseman.

Kulkuni on päämäärätöntä, nautiskelen vain sateesta ja menen minne askeleet kuljettavat.
Toisinaan Ääni ehdottaa suuntaa johon kävellä ja tottelen, huomaan päätyneeni alikulkutunneliin sateensuojaan. Tunnelin kattolamppu valaa pehmeän oranssia valoaan joka piirtää kummitusten ääriviivat näkyviin. Jotkut niistä kulkevat loputtomasti tunnelin läpi matkallaan ajan halki, jotkut ovat pysähtyneet lukemaan seiniltä kirjoituksia jotka ovat ajat sitten pyyhkiytyneet pois.

Jatkan matkaani. Yhtäkkiä valoisa katu masentaa minua ja harkitsen hetken josko valitsisin syrjäisemmän reitin, Ääni ei sano tällä kertaa mitään. Päätän että olen liian laiska tekemään pidempää lenkkiä joten kävelen kirkkaiden lamppujen alla ohi baarin jonka edustalla nyt arkiyönäkin mölyää nuoria juoppoja. Juopot eivät ole ollenkaan tietoisia kahdesta luonaan seisovasta kummituksesta, vaan eivätpä kummituksetkaan välitä heistä.

Mieleni alkaa tehdä kupillista kuumaa kahvia joten suuntaan kulkuni erään grillikioskin luokse. Vaan kioski on kiinni, harmillista. Mieleeni tulee toinen paikka joka saattaisi olla auki vielä tähän aikaan mutta sinne on liian pitkä matka. Haukottelen ja päätän pikkuhiljaa suunnata kotia kohti.
Kipitän kadun yli varjoisalle kujalle ja hetken välähdyksen ajan näen kaksi kummitusta juoksemassa tien yli juuri tässä samassa kohtaa.

Värisen takkini alla, en kylmän vaan muistojen takia. En kestä jäädä tälle kujalle pidemmäksi aikaa vaan kävelen eteenpäin taas tutulle entiselle kotikadulle. Vanha kotitalo on aivan vieressä mutta lähden kävelemään toiseen suuntaan, kohti puistoa, vaikka Ääni ei tällä kertaa mitään sanonutkaan.
Puistossa irroittaessani pyörää lukosta Ääni kuitenkin havahtuu taas. Pidä kiirettä, se sanoo. Lähde pian.
Säikähdän jostain syystä, vaikka Ääni kuulostaakin yhtä tunteettoman hiljaiselta kuin muulloinkin on sen viestissä jotain pelottavaa. Lähde, se sanoo taas.
Yritän turhaan kysellä lisää, sisäinen Ääneni ei puhele mitään ylimääräisiä. Saan vastaukseksi vain epämääräisen vaikutelman, ajatustakin ohuemman, että jokin on lähtenyt tulemaan minua kohti.
Polkupyörä tuntuu yhtäkkiä hyvin kömpelöltä kun yrittäessäni saada sitä ulos katoksesta ja liikkeelle, olen kuitenkin nyt erittäin kiitollinen etten tullut jalan. Vilkaisen vielä pimeään puistoon vaikka tajuankin etten näkisi seuraajaani edes päivänvalossa.
Lähde, Ääni sanoo taas samalla tyynellä sävyllään ja lähden sotkemaan melkein pakokauhuisena. Äänestä on mahdotonta erottaa pelkoa tai kiihtymystä mutta jo se että toisti sanansa noin monta kertaa saa minut kauhistumaan.

Rauhoitun hieman kun pääsen kauemmas puistosta ja painostava tunne hellittää. Ääni ei enää kehota minua kiiruhtamaan ja saan vaikutelman että karistin uhkaavan entiteetin kannoiltani.
Olen kuitenkin säikky koko kotimatkan ja vilkuilen koko aikaa taakseni ollen usein vähällä kaatua. Lopulta Ääni käskee minun pitää katseeni tiessä mikä onkin hyvä idea sillä sateinen asfaltti on liukasta.

Kievarin kaikki ikkunat ovat pimeinä saapuessani joskin jonkun oudon näköharhan takia päivähuoneella näyttää olevan valot. Lähemmäs päästyäni totean paikan kuitenkin pimeäksi, varmastikin katulampun valoa vain. En vaivaudu lukitsemaan pyörää täällä, jätän sen vain oven eteen ja tulen sisään päivähuoneena tunnettuun tilaan jossa tämäkin tietokone sijaitsee. Tutun pakkomielteen vallassa kierrän ensin tutkimassa kaikki tilat puuverstasta lukuunottamatta ja suljen kaikki ovet jäljessäni.
Pakokauhu ei ole vieläkään täysin hellittänyt vaikka jo reilun tunnin olen täällä lämpöisessä hämärässä saanut istuskella.

En luultavasti uskalla jättää päivähuonetta ennenkuin aurinko nousee. Kieron mieleni syvyyksistä nousi esiin uhkaava ajatus jostain pimeässä asunnossani odottavasta pahasta ja vaikka Ääni ei vahvistanutkaan vainoharhaista epäilystä, olen silti yön tapahtumien johdosta liian hermona.

Nyt turvalliseen paikkaan päästyäni toinen ääni on herännyt päässäni, ei Ääni vaan pelkkä ääni, ja yrittää saada minua uskomaan että kokemani kauhu johtui vain ylivilkkaasta mielikuvituksestani eikä oikeasti olisi ollut mitään pelättävää. Jätän tuon puheen omaan arvoonsa, olen tottunut luottamaan Ääneen vaikka en aina sen neuvoja ymmärräkään.

Aamulla yön muisto on hiipunut enkä varmaankaan kykene enää ymmärtämään miksi pelkäsin. Siksi kirjoitan nyt kun tunnen kauhun maun vielä, ja kirjoitan tänne jotta te voitte lukea ja selittää sitten viisaasti kuinka hölmö minä olenkaan kun tuommoisia ääniä kuuntelen ja näkymättömiä asioita pelkään.

Äh. Meinasin kirjoittaa teille vielä pitkän saarnan mutta en jaksakaan, tuskinpa kukaan jaksaa edes lukea tänne asti. Hyvää yötä.

((kyseessä on siis "hieman" väritetty kertomus siitä miten minua yritettiin saada mukaan erääseen nimeltämainitsemattomaan pyramidifirmaan. Oveluuteni ja komeuteni ansiosta vältin vaaran..))

Hallituksenalaiset instituutiot ovat alkaneet osoittaa pelottavaa kiinnostusta minua kohtaan. Onneksi kukaan ei tiedä nykyistä piilopaikkaani, ei edes hallitus, mutta puhelinnumeroni heillä on. Eräs hämäräperäinen agentti on soitellut muutaman päivän ajan ja yrittänyt houkutella tapaamiseen Jyväskylässä uhaten että jos en tule, en saisi tietää mitä asiaa hänellä on! Se on pahimmanlaatuinen uhkaus minunkaltaiselleni neuroottisen uteliaalle nuuskijalle, joten uskaltauduin ulos piilopaikastani ja, varmistaen ettei minua seurattu, matkustin jylhään Jyväskylän kaupunkiin, paikkaan jossa ihmisiä ammutaan kaiken aikaa.
Astuessani ulos linja-autosta kuulin ammuskelun ääniä muutaman korttelin päästä ja minua alkoi kaduttaa että olin jättänyt nunchakuni kotiin. Myöhäistä katua joten astelin mahdollisimman itsevarmasti yrittäen olla piittaamatta minuun suunnatuista haulikoista ja pistooleista.

Selviydyn sovittuun tapaamispaikkaan ilman välikohtauksia, agentti ei ollut vielä paikalla. Jäin katselemaan levottomana liikennevaloja jotka välkkyivät uhkaavina ja mielipuolisina kunnes panssarivaunu ajoi ne ruttuun matkallaan keskikaupungille. Samassa tunsin pistoolin piipun painautuvan selkääni vasten ja kähisevä ääni lausui: "Anteeksi nuori herra, mutta..."
Vanhan mestarini opetukset palasivat mieleeni tässä uhkaavassa tilanteessa ja käännähdin salamannopeasti suunnaten tappavan kiertopotkun paikkaan jossa laskin aseella osoittelijan seisovan.
Liikkeeni yllätti täysin vanhan mummelin joka oli yrittänyt kiinnittää huomioni kävelykepillään pyytääkseen minua saattamaan hänet suojatien yli. Mummoparka lensi potkun voimasta korkealle ilmaan ja rysähti matkakeskuksen ikkunan läpi.
"Anteeksi!!!" huusin mummelin perään ja käännähdin nolostuneena takaisin liikenteeseen päin. Säikähdin pirusti huomatessani vaaleaan pukuun sonnustautuneen herran jolla oli toisessa kädessä järeä pistooli, mummon kävelykeppiä reilusti tuhovoimaisempi.
"Tapaamme viimeinkin, anarkisti Albus!" pukumies ärisi voitonriemuisesti. "Minun nimeni on Tony, mutta voit kutsua minua agentti numero viitoseksi."

En uskaltanut luottaa verrattomiin lähitaistelutaitoihini aseen edessä joten annoin agentti viitosen johdattaa minut kohti Paviljonkia jossa vaarallinen kokous olisi määrä pitää. Ohitimme matkakeskuksen jonka sisältä kuului mummelin kovaäänistä valitusta tämän kuvaillessa väkivaltaista päällekarkaajaa. Agentin ei tarvinnut komentaa minua kiiruhtamaan askeleitani.

Päästyämme Paviljonkiin aloin välittömästi etsiä mahdollisia pakoreittejä harjaantuneella katseellani, mutta kaikki ovet olivat kiinni ja sitäpaitsi agentti viitosella oli yhä pistoolinsa. Menin hänen mukanaan yläkertaan jossa tyttöbändi piti soittoharjoituksia aulassa. Mietin hetken josko yrittäisin saada heiltä apua mutta en toisaalta voinut olla varma jos hekin olisivat hallituksen leivissä. Tilanne alkoi näyttää toivottomalta!

Päädyimme lopulta erääseen kokoushuoneeseen ja agentti viitonen lukitsi oven perässämme. Tässä huoneessa arvatenkin pidettiin monia salamyhkäisiä ja kieroja istuntoja!
Huoneen toisessa päässä olevan suuren pöydän ääressä odotti mustiin pukeutunut mies. Hänellä ei ollut asetta ainakaan näkyvillä mutta siitä huolimatta hänestä huokui vaaran tuntu.
"Tervetuloa salamyhkäiseen ja kieroon istuntoomme, kansalainen Albus!" miehen ääni viilsi kuin stiletti. "Minä olen agentti kakkonen, toiselta nimeltäni herra Oz."
Oz... nimi täytti minut synkeällä pelolla ja hämmästyksellä. Tämä siis oli salaperäinen agentti kakkonen, yksi arkkivihollisistani joka tähän asti on kuitenkin pysynyt näkymättömissä! Olin sanaton, mutta Oz ei odottanutkaan että vastaisin jotain kohteliasta vaan viittasi pöydän ääressä olevaan tuoliin. "Käy istumaan ja kuuntele. Me teemme sinulle tarjouksen josta et voi kieltäytyä!"
Istuuduin epämukavalle tuolille tietoisena Ozin äänensävyn uhkaavuudesta sekä agentti viitosesta joka häälyi jossain selkäni takana ja tähtäsi yhä pyssyllään. Odotin että minut yritettäisiin hypnotisoida jollain oudolla menetelmällä mutta Oz vain levitti pöydälle eteeni joitakin papereita ja alkoi stilettimäisellä äänensävyllä selostamaan asiaansa.

Yritin kätkeä hämmästykseni tajutessani että sopimuksen ehdoissa minua ei suinkaan vaadittu hengittämään myrkkykaasua tai antaa ampua pääni tohjoksi, ei ainakaan heti, vaan minulle tarjottiin työpaikkaa salamyhkäisessä Virastossa.
Hämmästys vaihtui pian vihaksi kun ymmärsin että minun odotettiin myös pettävän rikolliset kumppanini, agenttina toimenkuvaani kuuluisi omalta osaltani hävittää hallituksenvastaisia todisteita ja rakentaa salaliittoa!
Tuumiskelin hetken kuinka voisin käyttää virkaa omien etujeni ajamiseen mutta viholliseni olivat varmasti ajatelleet myös sitä ja agentin koulutukseen kuuluisi varmasti tehokas aivopesuohjelma!
Ei, en voisi suostua, nyt täytyy keksiä jotain... havahduin mietteistäni tajutessani että Oz oli lopettanut selittämisen ja kysynyt minulta jotain. Kohotin katseeni ja mölähdin jotain sekavaa.

"Noniin, olette selvästikin aivan mykistynyt tästä mahtavasta tilaisuudesta päästä palvelemaan yhteiskuntaa ja isänmaata näin hienolla ja ennenkaikkea korkeapalkkaisella tavalla, hmmmmm?"
Sana 'korkeapalkkainen' kiihotti ahneuttani mutta ei kuitenkaan tarpeeksi jotta pettäisin sen mikä minulle on pyhää.
"Tarjouksenne kuulostaa oikein mainiolta, herra Oz", sanoin tökerösti, "ja pääsemme varmasti sopimukseen. Minun täytynyee kuitenkin pistäytyä kotona hakemassa pari tärkeää.. öhh.. asiakirjaa ja keskustella neuvonantajani kanssa ennenkuin..." vaikenin huomatessani ettei palturini uponnut ollenkaan herra Oziin. Päätin jättää paskanpuhumisen sikseen.
"Hah! Älä luulekaan että saatte minusta uutta palvelijaa korruptoituneelle järjestelmällenne, te heikkotahtoiset äpärät!" karjuin päin Ozin naamaa. "Eläköön vallankumous!!!"

Oz pyyhkäisi nenäliinalla syljen kasvoiltaan ja sanoi harmistuneeseen sävyyn: "Ikävää ettemme saaneet teistä liikekumppania, kansalainen Albus. Olette kuitenkin liian vaarallinen vihollisena ja pelkäänpä ettemme voi päästää teitä jatkamaan hallituksenvastaisia toimianne." Hän nousi ja kokosi asiakirjat pöydältä salkkuunsa.
"Tony!" hän sanoi agentti viitoselle. "Tiedät mitä tehdä."
Agentti viitonen murahti vastaukseksi ja alkoi sitten rivosti hätistellä minua pistoolillaan kohti ovea. Vilkaisin vielä kerran pöydän takana häälyvää herra Ozia ja mielessäni vannoin kostoa.
Kuljin agentti viitosen edellä aulaan, tyttöbändi harjoitteli edelleen, ja aina portaat alas ja ulko-ovea kohti.
"Pomo ei halua sotkea sisätiloja" agentti viitonen selitti. Mietin tarkoittiko hän pomolla Ozia vaiko vieläkin salaperäisempää Agentti Ykköstä josta tiedetään vain hyvin vähän. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa ajatella turhanpäiväisiä sillä olimme jo saapuneet Paviljongin piha-alueelle ja kohta kävisi huonosti ellen keksisi jotain.
Juuri kun Tony vetää henkeä ennen tappavan laukauksen ampumista, kajahtaa vihainen ääni pihan toiselta laidalta. "Perkeleen viitonen!" Katsahdan äänen suuntaan ja huomaan useamman agentin lähestyvän meitä, kaikki ovat pukeutuneet siististi ja näyttävät riitelevän keskenään. Etummaisena kulkeva näyttää kohdistavansa raivonsa agentti viitoseen.
"Tervehdys, agentti kuusitoista", viitonen sanoi hätäisesti. "Minulla on juuri nyt työt kesken mutta jos maltat odottaa hetken niin..."
"Ei nyt mitään viivytyksiä!" mylvii agentti kuusitoista joka on saapunut jo luoksemme ja puhisee vihaisena kuin härkä. "Sinun takiasi MINUN työni viivästyvät, sinun olisi jo toissapäivänä pitänyt luovuttaa minulle lomake b-6xc7!"
"Eikä!" viitonen protestoi. "Annoin sen jo viime viikolla agentti seiskalle tarkastettavaksi ja hänen olisi pitänyt luovuttaa se sinulle!"
"Mitäh?" kiljahtaa numero seitsemän joka on naispuolinen agentti. "Annoit minulle viime kuussa lomakkeen a-5xc9 etkä b-6xc7, ja olit sitäpaitsi täyttänyt sen aivan väärin mistä aiheutui minulle ylimääräistä työtä, mistä muistuikin mieleeni..."
Tässä vaiheessa kaksi muutakin agenttia yhtyi yleiseen valitukseen kaikkien piirittäessä agentti viitosen. Kukaan ei huomannut kun minä aloin hiippailemaan sivummalle, ei kukaan paitsi agentti viitonen joka yritti selittää miksi olisi ensiarvoisen tärkeää päästää minusta ilmat pihalle, mutta häntä ei kuunneltu sillä kaikki puhuivat nyt yhtäaikaa.
Päästyäni kulman taakse pistin juoksuksi, ennenpitkää agentti viitonen saisi asiansa selvitettyä ja koko poppoo lähtisi perääni.
Mummelista ei näkynyt jälkeäkään matkakeskuksessa, vain rikottu ikkuna muistutti tuosta onnettomasta tapauksesta. Ennätin viimeiseen linja-autoon ja saatoin huokaista helpotuksesta. Olin selvinnyt hallituksen uusimmasta yrityksestä tehdä minusta selvää jälkeä, nyt selvittäisin tien takaisin piilopaikkaani ja keittäisin kulhollisen pikanuudeleita.

Hallituksen agentit ei jätä hetkeksikään rauhaan perkele, ovat varmasti saaneet selville että selvisin superflunssasta ja nyt vakoilevat ja miettivät mitä seuraavaksi tekisivät.
Yhtenä päivänä tässä helikopteri kierteli kartanoamme, eikä varmastikaan hyvissä aikeissa! Ehdin juuri koota ilmatorjuntamörssärini valmiiksi kun se lähtikin jo tiehensä. Ammuin silti pari laukausta kaikessa vittumaisuudessani, muutama maatalo posahti mutta kukaan ei osannut epäillä vaan syytettiin nuorisohulikaaneja(jollainen mie en ole!!).
Ja vielä.. omituinen auto ajelee joskus pihatietä ja siellä tähtäilee tyyppi jollain hämärällä aseella toivoen että mie sattuisin olemaan ikkunassa ja hän voisi räjäyttää pääni! :O Menee kyllä vähän liian pitkälle! Mutta jos soitan poliisille niin hekin ovat juonessa mukana, he vievät minut putkaan ja räjäyttävät sitten pääni. Tai pakottavat kouluun tai töihin, silloinkin pääni räjähtää. Kuinka kammottavaa. :E
Pahoittelen kirjoitukseni sekavuutta, joudun vilkuilemaan olkani ylitse ettei kukaan pahansuopa henkilö ole lähestymässä aikeissa räjäyttää pääni.

Ei ole kivaa olla flunssassa... varsinkin kun minulla on syytä epäillä ettei tämä ole mitenkään tavallista flunssaa vaan aivan erityislaatuista tappajalenssua joka on kehitelty laboratorio olosuhteissa minua varten. Miksikö? te kysytte. Sehän on ilmiselvää, hallituksen uusin yritys raivata minut tieltä. Sain nimittäin haltuuni huippusalaista materiaalia joka todistaa miten verorahojamme ohjataan biologisten aseiden kehittelyyn! Tai todistaisi ellen olisi unohtanut asiakirjoja ulos sateeseen, nyt ne ovat ihan lukukelvottomia eikä niillä voi todistaa mitään. Ilmeisesti hallitus pitää minua silti uhkana sillä huomasin kahvinkeittimeeni asennetun virusviljelmän joka tartutti minuun koeasteella olevan tappajalenssun! Mutta en lannistu vaan teen ahkerasti töitä supertietokoneellani kehittääkseni vastamyrkyn, luulen olevani jo oikeilla jäljillä...

Kylläpä meille suurmiehille sattuu kaikenlaista niljakasta. Haltuuni on nimittäin päätynyt Kirottu Pullo!

Löysin sen eräästä arvoituksellisesta kaupasta kylän keskustan tuntumassa... Oven yllä loistivat maagista valoaan jotkin oudot kiemuraiset kirjaimet sekä miellyttävä viinilasia esittävä symboli jonka houkuttelemana ajauduin tuohon mystiseen taikajuomakauppaan.
Paljon hienoja pulloja, kaikenkokoisia ja värisiä ja muotoisia. Vaan kovin kovin kalliita olivat monet näistä taikajuomista. Kaikesta ylivertaisuudestani huolimatta en ole erityisen varakas, ja niinpä aloin katsella halvempia pulloja. Yksi kiinnitti huomioni, punaisena hohtava ja varmasti hyvin maaginen lasipullo! Sitä mainostettiinkin niin kauniin sanoin että vaihdoin siihen viimeiset lanttini ja raahasin pullon kotiani. Helvetin väliä minkä sortin taikajuoma tämä oli, magia on aina magiaa!

Kärsimättömänä kiskaisin korkin auki ja silloin pullosta kajahti mitä ilkein nauru! Tiesin heti että pullossa on jotain vialla mutta ei, en saattanut uskoa sitä todeksi! Tärisevin käsin kohotin putelin huulilleni ja maistoin siemauksen taikajuomaa. Tuntui kuin vatsaani olisi kaadettu hyvin pahanmakuisia tulisia hiiliä, nyt sen täysin ymmärsin, PULLO OLI KIROTTU!!!

Ensimmäisenä mieleen tietysti juolahti heittää mäkeen koko roska. Mutta vuosikausia kestäneen juomatutkimukseni aikana olen omaksunut sellaisen asenteen ettei mitään taikajuomia saa heittää hukkaan. Minun olisi löydettävä joku jolle tämä kauhea taikajuoma maistuisi! Joku joka vapauttaisi minut Pullon Kirouksesta!

Nimi: Albus
Rotu: Haltia
Sukupuoli: Mies
Aligmentti: Kaoottinen


Ah, loistavan suurenmoinen päivä lähteä metsästämään Yendorin amulettia! Astun Tuomion Käytäviin, luola näyttää ihastuttavan kulmikkaalta. Katsotaanpas mitä kivoja tavaroita minulla on.

a - a blessed +1 quarterstaff (weapon in hands)
Hmmm, ei hassumpaa. Kyllä tällä hutkii.

b - an uncursed +0 cloak of magic resistance (being worn)
Pitää lämpöisenä mutta tarvitsen kyllä jotain muutakin nahkani suojaksi. Miksen saanut enempää haarniskaa? Noh, täytyy tällä pärjätä. Hei, repun pohjallahan on kivaa rojua. Katsotaanpas... Enchant armor käärö, kivakivaa, parannusjuoma, pari unijuomaa, pari taikasormusta, taikasauva, ja hmmm nahkarumpu.
Jeh, kyllä näillä alkuun pääsee.

Astahdan eteenpäin ja olen vähällä kompastua rumaan karvapalloon. Tosiaan, kissankin sain mukaan. Taidan kutsua sitä Teacupiksi.

What do you want to call the kitten? "Teacup"
Teacup mews.

Suloista. Hmmm.

Luolaston tutkiminen sujuu kohtalaisen vaivatta, tapoin kevyesti pari shakaalia, useita liskoja, yhden koboldin sekä vihaisen homekasvuston.
Erään seinän vieressä on lattiassa kirjoitusta.. Ad aerum. Löydän salaoven. Tiedän mitä siellä on mutta en ole valmistautunut. Palaan tänne myöhemmin. Ehkä.
Portaat. Kipitän alas ja Teacup seuraa uskollisesti perässäni.

Lisää shakaaleja ja muita, selviän helposti kunhan niitä ei tule useampia kimppuun.

Yhä syvemmälle käy matkani...

Haa! Ihmisrotta ja hobitti yllättivät minut pimeässä käytävässä! Loikkasin syrjään ja ammuin voimakkaan loitsun joka tuhosi heidät molemmat.
Luulen että se rottamies ehti raapaista minua.. toivon etten saanut tartuntaa.
Ah, erään käytävän päässä avoimesta ovesta näkyy valoa. Siellä on sekatavarakauppa ja kauppias Akalapi ottaa minut ystävällisesti vastaan. Tarkastelen kriittisesti myyntiartikkeleita. Roskaa enimmäkseen.
Ostan silti öljylampun ja kaksi identify-loitsukääröä. Hieron lamppua toiveikkaasti mutta siellä ei asusta henkeä. Pöh.
Rupattelen Akalapin kanssa puutaheinää sillävälin kun Teacup poimii muutamia tavaroita ja raahaa ne ulkopuolelle käytävään. Tyhmä kauppias ei huomaa mitään.
Ryöstösaaliini. Vanhat hanskat ja taikajuoma. Ei mitään aavistusta minkälainen taikajuoma. Noh, kokeilemalla se selviää. *pulp pulp pulp*
Nousen ilmaan. Kas, levitaatiojuoma. Ei mitään hyötyä juuri nyt. Lähden räpyttelemään taas käytävää pitkin.
Levitaatiojuoman vaikutus lakkaa pian ja laskeudun taas lattialle. Kuulen vaimesti Akalapin kiroilevan myymälävarkaita.

Nälkä yllättää minut kuin salamurhaaja konsanaan eikä ruokaa ole. Hädissäni kaivelen reppuani ja löydän jonkinlaisen munan jonka ahmin heti.
Hyi perkele... taisi olla pilaantunut.. eikä nälkäkään lähtenyt.
Tutkin luolastoa aterian toivossa kun yhtäkkiä alkaa pyörryttämään. Ruokamyrkytystä en kyllä olisi kaivannut!
Ei ruokaa.. vaellan.. zombiekääpiö on vähällä tehdä minusta selvää mutta Teacup nujertaa sen. Hyvä kissa.
Tässä ei nyt muu auta kuin kohottaa anova katse taivaisiin, tai siis luolan kattoon, ja lausua rukouksen sanat.
Anhur vastaa rukouksiini ja yhtäkkiä vatsani tuntuu täydeltä. Ahh. Jumalaista.
Mutta ruokaa olisi löydettävä, Anhur ei ole kärsivällisyydestään tunnettu.

Hiippaillessani salaperäistä käytävää tapahtuu jotain odottamatonta, ansaluukku aukeaa allani ja putoan alempaan luolaan jossa pelottava iguana hyökkää minua kohti!
Listin sen helposti loitsulla.
Löydän portaat ylempään luolaan ja palaan hakemaan Teacupia. Olemme menossa takaisin alas kun kimppuumme käy ruma apina joka varastaa magic resistance viittani!
Teacup osoittaa rohkeutensa eikä päästä mokomaa karkuun ja minä saan mokoman tapettua. Teacup syö apinaparan raadon.

Haah, taas löydämme kaupan! Kauppias on nimeltään Y-crad, todella tyhmä nimi mutta en viitsi huomauttaa siitä koska hän vaikuttaa melko kokeneelta taistelijalta myös.
Löydän vanhan laukun jonka päätän heti tutkia siinä toivossa että sisään on unohtunut rahaa.
Laukku puree minua terävillä hampailla.
Ah, tämän täytyy olla bag of tricks, mietin kun puhaltelen kipeitä sormiani. Taidanpa ostaa.
Ahne Y-crad vaatii 100 zorkmidiä mokomasta laukunrähjästä.
Lähtiessäni huomaan että Teacup on varastanut pyyhkeen. Onneksi Y-crad ei sitä huomannut. Niistän nenäni ja tungen pyyhkeen reppuuni.
Matka jatkuu halki luolien, näen jo sieluni silmin kuinka palaan voittoisana Yendorin amuletin kanssa kukistettuani tuhansia hirviöitä!

Vastaan laahustava zombie saa tuta loitsujeni voiman!
Vaan yhtäkkiä kuulen takaani vihaista murinaa, siellä on pieni koira joka puree minua nilkasta. Huitaisen sitä sauvallani mutta mokoma pirulainen väistää ja pakottaa minut perääntymään käytävää aina umpikujaan saakka.
Valmistelen loitsun joka räjäyttäisi rakin kappaleiksi mutta samassa näen Teacupin joka lähestyy kauempaa käytävällä. Loitsun voima surmaisi myös sen! Epäröin kohtalokkaan hetken ajan ja koira hyökkää repien kurkkuni auki.
Kuinka noloa.


Albus, chaotic male elven Wizard

---

---

|........-########################### ##+.....|
|........|

---

# # |>....|

---

|........+ ####...........| ########## |......##### #..............|
--.

---

###|..........| # ----.-- |.............|
####### # #|..........| ` ## #..............|
# ### |...........######## # ###

---

### # |..........| # ### ###
# # |..........| # # ###

---

|-#

---

# # ###
|..........# # # ###
|........%| # # -.----###
|.........| *#@d#f###############+.....##
|.........| # |....|#
|........<. ##-.....#
|.........| |....|

---

---

Albus the Conjurer St:12 Dx:15 Co:12 In:17 Wi:8 Ch:11 Chaotic S:1922
Dlvl:5 $:528 HP:0(25) Pw:48(55) AC:9 Xp:5/296 T:2462

Your inventory
Weapons
a - a blessed +1 quarterstaff (weapon in hands)
n - 14 +0 darts
o - a +0 flail
t - a +0 spear
Armor
b - an uncursed +0 cloak of magic resistance (being worn)
q - an uncursed +0 leather armor
x - a blessed +4 pair of leather gloves
Comestibles
w - an uncursed slime mold
y - an uncursed food ration
Scrolls
h - an uncursed scroll of enchant armor
i - an uncursed scroll of identify
j - a blessed scroll of teleportation
p - 2 uncursed scrolls of teleportation
v - an uncursed scroll of identify
A - an uncursed scroll of destroy armor
Spellbooks
k - a blessed spellbook of force bolt
l - an uncursed spellbook of haste self
Potions
f - an uncursed potion of extra healing
g - 2 uncursed potions of sleeping
r - an uncursed potion of levitation
s - an uncursed potion of sickness
Rings
d - an uncursed ring of fire resistance (on right hand)
e - an uncursed ring of cold resistance (on left hand)
Wands
c - a wand of speed monster (0:7)
Tools
m - an uncursed leather drum
u - an uncursed oil lamp
B - a bag of tricks (0:20)
E - an uncursed towel
Gems
z - an uncursed fluorite stone

Final attributes
You were piously aligned
Your alignment was 21
You were fire resistant
You were cold resistant
You were sleep resistant
You were magic-protected
You had infravision
You are dead

Spells known in the end
Name Level Category Fail
a - force bolt 1 attack 0%
b - haste self 3 escape 93%

Vanquished creatures
a rock piercer
a homunculus
a monkey
3 dwarf zombies
a wererat
3 iguanas
3 hobbits
4 cave spiders
a brown mold
a yellow mold
a green mold
a gnome zombie
4 geckos
4 jackals
a fox
2 kobolds
4 sewer rats
a grid bug
6 lichens
3 kobold zombies
7 newts
53 creatures vanquished.

Voluntary challenges
You never genocided any monsters
You never polymorphed an object
You never changed form
You used no wishes

Your skills at the end
Fighting Skills
(none)
Weapon Skills
quarterstaff [Basic]
Spellcasting Skills
attack spells [Basic]
enchantment spells [Basic]

Goodbye Albus the Wizard...
You died in The Dungeons of Doom on dungeon level 5 with 1870 points,
and 528 pieces of gold, after 2462 moves.
Killer: little dog
You were level 5 with a maximum of 25 hit points when you died.

No Points Name Hp [max]
1 49051030 Zan-Wiz-Orc-Fem-Cha ascended to demigoddess-hood. 888 [888]
2 37666796 Snpr-Arc-Hum-Mal-Law ascended to demigod-hood. 284 [284]
3 9017166 Chryseus-Tou-Hum-Mal-Neu ascended to demigod-hood. 908 [908]

999 2015 Woodwind-Ran-Elf-Fem-Cha died in The Dungeons of Doom
on level 6. Killed by a dwarf lord. - [41]
1000 1989 Annu-Pri-Hum-Fem-Cha died in The Dungeons of Doom on
level 5. Killed by a dingo, while helpless. - [37]
* 1870 Albus-Wiz-Elf-Mal-Cha died in The Dungeons of Doom on
level 5. Killed by a little dog. - [25]

Plaah. Eilen oli taas varsin rattoisa työpäivä, tarjoilin kaljaa ja tapasin kiintoisia ihmisiä. Kellon lyödessä keskiyötä päättyi työvuoroni ja liityin asiakaskuntaan. "Pari olutta vain" minä tuumasin. Haa. En kuvaile iltaa sen tarkemmin mutta kotona olin puoli viideltä. :P
Kaikinpuolin jännittävä ja tapahtumarikas ilta ja aamuyö. :-)

Kuten vakoojienne kautta varmasti tiedättekin, teen hommia eräässä pikku ravintolassa jonka asiakaskuntaa ovat vaeltavat ritarit mutta myös murhamiehet ja varkaat.
Pomoni ei ole minuun tyytyväinen, tänään hän ihan tahallaan(varmasti!) tökkäsi minua käteen hehkuvan kuumalla pellillä. Palohaava ulottui luuhun asti, oikeastaan käsi syttyi ihan palamaan, melkein piti amputoidakin pois!! No melkein ainakin.. nyt siinä on ihan pienen pieni punainen jälki. Kuinka ovelaa!
Työpäiväni ollessa lopuillaan tuli ovesta sisään mitä pelottavin vihollinen. Ensinäkemältä hän vaikutti aivan tavalliselta viehättävältä nais-ihmiseltä, joten en älynnyt laukaista lattiaan viritettyä ansaluukkua. Tajusin erehdykseni liian myöhään kun hän esittäityi terveystarkastajaksi!!! Pomo antoi minun lähteä kotiin samalla kun jäi keskustelemaan tarkastajan kanssa. Näin hänen vyössään killuvan myrkytetyn tikarin ja kädessään hän piteli rotanmyrkkypulloa. Eiköhän siitä tarkastajasta päästy....
Huomenna minulla on vapaapäivä. Ruumiin hävittäminen on varmasti aikaavievää työtä.
Joten ehdin omistautua kuningaskunnan asioille.