IRC-Galleria

Nobody who wasnÂ’t down there will ever really understand. Not even those who shook our hands when we left. Not even those who welcomed us back with mighty hugs and no conception whatsoever what it was like to sit there watching the life bleed out of a man whose throat youÂ’d cut so you could go on, undetected, to murder some other poor boy whose bad luck had placed him in your path at the wrongest time possible in the entire history of the human species. So that someday, somewhere far away, some woman would cry because she no longer had a son.

Glen Cook - Angy Lead Skies

Aloin lukemaan Long Dark Teatime of the Soulia pitkästä aikaa, ja ensimmäistä kertaa englanniksi. Viime lukukerralla kielitaitoni ei ollut vielä tarpeeksi hyvä, mutta nyt se jo kestää. Kyllä tämä menetti suomennoksessa jotain.

Nyt on muutenkin hyvä aika lukea se taas, koska olen viime aikoina miettinyt paljon lusmuilua, ja Dirk Gently on yksi lusmuimpia päähenkilöitä ikinä.
Jostain syystä lusmuilu viehättää minua hyvin paljon, olkoonkin että se on syy suurimpaan osaan maailman ongelmista ja maailmantalouden kantava voima. Ihmiskunnan yhteinen lusmuilu on masentavaa, mutta kun tarkastelee yhtä kekseliästä yksilöä joka yrittää helpottaa omaa taakkaansa kaikkien muiden kustannuksella, se.. no, se on yhtä perseestä mutta jollain syvällä ja vaistomaisella tavalla se silti vetoaa minuun.

Minä olen sen kaltainen tyyppi joka näkee hyvin paljon vaivaa vältelläkseen jotain epämukavaa puuhaa, täysin tietäen että lopulta se on kuitenkin tehtävä ja tulee olemaan monin verroin ikävämpää. Kasaan tavaroita sohvalle ja pöydälle sen sijaan että järjestäisin niitä omille paikoilleen. Kun haluan käyttää sohvaa, siirrän tavarat sängylle. Vasta kun tässä siirto-operaatiossa alkaa olla kohtuuttoman paljon vaivaa, alan oikeasti siivoamaan.

Voisin antaa lukemattomia muita esimerkkejä, mutta koska en ole fiktiivinen henkilö vaan asun samalla maapallolla teidän kaikkien kanssa, luulen että saisin vain hampaita kiristymään ja veitsiä teroittumaan.

Siirtääkseni huomion omista synneistäni lainaan pätkän tuosta kirjasta:


With his resolve well stiffened Dirk stepped back out of the newsagent's into the nippy air of the street and strode off.
"Ah, I expect you'll be wanting to pay for that paper, then, won't you, Mr Dirk, sir?" said the newsagent, trotting gently after him.
"Ah, Bates", said Dirk loftily, "you and your expectations. Always expecting this and expecting that. May I recommend serenity to you? A life that is burdened with expectations is a heavy life. It's fruit is sorrow and disappointment. Learn to be one with the joy of the moment."
"I think it's twenty pence that one, sir", said Bates, tranquilly.
"Tell you what I'll do, Bates, seeing as it's you. Do you have a pen on you at all? A simple ball-point will suffice."
Bates produced one from an inner pocket and handed it to Dirk, who then tore off the corner of the paper on which the price was printed and scribbled "IOU" above it. He handed the scrap of paper to the newsagent.
"Shall I put this with the others, then, sir?"
"Put it wherever it will give you the greatest joy, dear Bates, I would want you to put it nowhere less. For now, dear man, farewell."
"I expect you'll be wanting to give me back my pen as well, Mr Dirk."
"When the times are propitious for such a transaction, my dear Bates," said Dirk, "you may depend upon it. For the moment, higher purposes call it. Joy, Bates, great joy. Bates, please let go of it."
After one last listless tug, the little man shrugged and padded back towards his shop.

Ihmisenä olemisen suurimpia kirouksia on omata tarpeeksi tietoisuutta ymmärtääkseen, mitä ei voi saavuttaa. Katsoa tähtiin ja ymmärtää, miten saavuttamattomia ne ovat, miten suuri osa universumin ihmeistä jää meiltä ikuisesti näkemättä.
Tai ihailla toista ihmistä joka on yhtä saavuttamaton kuin nuo tähdet, kuvitella millaista elämä voisi olla jos vain...

Siinä on syy miksi meillä on pahiksia, väitän. Se on tuo tunne, tuo mielen nyrjäyttävä ymmärryksen hetki joka - jos ei aja itsemurhaan - saa miehen kasvattamaan pitkät viikset ja pujoparran, ja kanniskelemaan keilapallon muotoista pommia jossa on pääkallon kuva. Tuo tunne joka ajaa naisen käkättämään hullusti ja rakentamaan mökkinsä piparkakusta. Joka saa lapsen kasvamaan aikuiseksi kannibaalimurhaajaksi, ja taidemaalarin ryhtymään pelätyksi ja vihatuksi valtakunnankansleriksi.



Tietysti... Viisas kääntää katseensa siitä mitä ei voi saada, siihen mitä hän voi saada ja mitä hänellä jo on, eikä kuuntele hulluuden kutsua.
Minä tiedän tämän, minun täytyy tietää koska kirjoitan näitä sanoja, mutta välillä on niin vaikea pitää viisaat opetukset mielessä. Viikset tahtovat kuin huomaamatta kasvaa pahismaisiin pituuksiin, hullu nauru kumpuaa kutsumatta kurkusta, ja alkaa tehdä mieli rakennella tuomiopäivän laittteita joilla piinata ja kiristää kansakuntia.

Toisaalta, en kuitenkaan vaihtaisi tätä hulluutta pois, koska juuri nämä kateuden, kaihon ja riittämättömyyden tunteet ovat minulle se voima, joka on ajanut minut kirjoittamaan. Kun tämä maailma ei riitä, kudon sanoilla toisia maailmoja joissa kaikki on mahdollista. Ja ehkä joskus muut kaltaiseni löytävät maailmoistani suojapaikan, kuten minä olen löytänyt niin monista muista fiktiivisistä maailmoista. Ja ehkä se vuorostaan innostaa muita punomaan fiktiota.

Parempi sekin kuin sitoa naisia junaraiteelle ja pyrkiä valloittamaan maailma kuolemansäteillä uhaten.

Mirel Wagnerin musiikki on niin synkkää että melkein en kestä.



"my baby has a swollen face
long stiff limbs
them eyes are black pits
of a place where I've been
her hair is long, still smells like mud
she answered to my kiss
with a rotten tongue"

Joo, samat sanat jonkun meikillä läträävän goottibändin kappaleessa saisivat vain ajattelemaan "hihi, onpa shokeeraavaa", mutta Wagnerin laulamana kuulostaa oikeasti ahdistavalta ja surulliselta.

En muutamaan vuoteen ostanut musiikkia, mutta nyt voisi taas heittää rahaa siihenkin suuntaan, etenkin kun kyseessä on pieni artisti ja pieni levy-yhtiö.

Saa muuten suositella jotain piristävää musiikkia nyt, olen kuunnellut tätä aamun ja niin paljon kuin tästä pidänkin niin se tahtoo vähän vetää mielen siniseksi.

Pitäisi kai hankkia elämä. Aikaa meni taas kellon ympäri DiscworldMUDin parissa. Eikä siinä mitään että röhnötin koko yön nojatuolissa, mutta itse pelin maailmassakin käytännössä istuin perseelläni koko ajan yhdessä ja samassa huoneessa. Toisaalta siellä tuli sentään oltua sosiaalinen, joten kaipa se taas 'oikean' elämän voitti.


(Thieves) RiverPhoenix wisps: A big brass gong is sitting on the deck and five corpses of white belt ninja are on the ground.
(Thieves) Asha wisps: poor ninjas :(
(Thieves) Wolphen wisps: so... was everybody kung fu fighting?
(Thieves) RiverPhoenix wisps: mainly i was
(Thieves) Jiang wisps: Was it a little bit frightening?
(Thieves) Hrastan wisps: Were they fast as lightning?
(Thieves) Wolphen wisps: bet they did it with expert timing

Laki on ankara.

Constable Flint says: You, Appelhof, are hereby sentenced to 2 hours and 55 minutes of high security arrest for killing an officer of the Watch, wearing the official badge of the Ankh-Morpork City Watch despite not being employed by aforementioned organisation, resisting arrest, six instances of molesting a male officer of the watch, the murder of a troll bodyguard, five instances of molesting a female officer of the watch and four instances of assaulting an officer of the Watch and disturbing him or her in the execution of his or her duty.

Joten.... kahvipapujen paahtaminen valurautapannulla ei ole kauhean toimiva ratkaisu. Pienestä hyppysellisestä papuja tuli vitusti savua ja kaikki kärähtivät. Tosin mukava tuoksu jäi. Jatkossa kokeilen paahtaa uunissa.

Kyselin siis tänään Jyväskylän kahvikaupasta raakoja papusia. Ei ollut myynnissä, mutta myyjä antoi mukaan pienen pussillisen koristeena olleita vihreitä papusia jotta voin kokeilla, ja lupasi selvitellä paljonko niiden tilaaminen maksaisi. Ihana kaveri kaiken kaikkiaan. :) Suosittelen muuten lämpimästi tuota kauppaa. Sijaitsee torikeskuksessa - yhdessä jyväskylän oudoista kvanttimekaanisista kauppakeskuksista jotka ovat sisältä isompia kuin ulkoa ja joista ei koskaan tiedä onko kissa elossa vai kuollut, eli mitä helkkaria sieltä löytää.

Jos kenelläkään on hyviä vinkkejä mistä voi ostaa raakaa kahvia, niin kertokaa. Siis suomesta.

Nyt oli hulluin seikkailu pitkästä aikaa DiscworldMUDissa.

Lyhyestä virsi kaunis: Minä ja eräs varaskollegani pistimme kolmannen kaverimme lihoiksi ja teimme hänestä makkaraa lihakaupan takahuoneessa. Murhatun pelaajan haamu nauroi mielipuolisesti koko tapahtuman ajan. Nämä hirveät mielikuvat eivät tule lähtemään ikinä.

Kaikista ruumiinosista täytyy poistaa luut ennen lihamyllyssä jauhamista. Myös silmämunista, sydämestä, kielestä, nänneistä ja suolistosta. Kaikkialla sitä onkin luita. Tämä omituisuus vain lisää tilanteen traumatisoivuutta.


This is the back room to Sam Slager's Sausages. This is where the magic takes place. Well, actually, this is where he makes his sausages. The wizards are ever so particular about demarcation. There is no magic involved; there is only Sam's giant workbench up against the far wall with his block of knives on top of it, a big meat grinder, and a sausage machine in the very centre of the floor.
There is one obvious exit: east.
Liane Lavender and Dodgy Hrastan arrive from the east.
Liane Lavender and Dodgy Hrastan succeed in following you.
You close the east door.
Liane Lavender exclaims: Aha!
Liane Lavender says: So, Hrastan.
Liane Lavender says: This is where it all happens.
Dodgy Hrastan says: yeah?
You emote: Appelhof covers his eyes.
Liane Lavender pursues Dodgy Hrastan.
Dodgy Hrastan says: oh
Liane Lavender says: Oh.
Liane Lavender manages to get around Dodgy Hrastan's defences and launches a vicious attack.
Dodgy Hrastan looks confused.
Moving quickly, Liane Lavender stabs her Carduus right through Dodgy Hrastan's neck.
Catching him by surprise, Liane Lavender stabs her Carduus right through Dodgy Hrastan's neck.
Liane Lavender dealt the death blow to Dodgy Hrastan.
Liane Lavender sighs.
The ghost of Hrastan says: ahahahaha
You exclaim: Creepy!!
Liane Lavender nudges you.
Liane Lavender says: Your turn.
Liane Lavender sheathes Spina and Carduus in two blackened leather thigh scabbards.
You say: I can't touch the corpse
The ghost of Hrastan says: ahahahaha
You say: Aarrgh
Liane Lavender sighs.
Liane Lavender draws Spina from the blackened leather thigh scabbard into her left hand.
Liane Lavender draws Carduus from the blackened leather thigh scabbard into her right hand.
The ghost of Hrastan tackles Liane Lavender.
Liane Lavender asks: Which part?
Suddenly your nose picks up the sharp tang of blood, sweetly sour.
You say: You decide.
You tell the ghost of Hrastan: I'm really sorry about this D: Don't haunt me in my sleep.
The ghost of Hrastan asks: revive me?

Liane Lavender gets a human right nipple from the corpse of Hrastan.
Liane Lavender gives a human right nipple to you.
The ghost of Hrastan says: ahahahaha
Liane Lavender gets a human left nipple from the corpse of Hrastan.
You start working on the human right nipple, carefully removing the bones and pushing them down the hole in the workbench, before picking it up again.
Liane Lavender gives a human left nipple to you.
The ghost of Hrastan says: my nipples :(
You skillfully remove all bone material from the human left nipple and dispose of it through the hole before retrieving the human left nipple from the workbench.
You place one of the hunks of human meat in the grinder and begin to turn the handle.
You finish grinding up the meat and take the resulting ground meat out of the grinder.
Liane Lavender says: You'll get sausages for this, don't worry.
The ghost of Hrastan says: ahahahahaha
You place the wad of ground human meat in the sausage machine and begin to turn the wheel.
You finish extruding the sausages.

The sausage machine contains:
a human sausage.

The ghost of Hrastan says: Liane, you crack me up
Liane Lavender gets a human right lung from the corpse of Hrastan.
Liane Lavender gets a human left lung from the corpse of Hrastan.
Liane Lavender gives a human right lung and a human left lung to you.
Liane Lavender gets a human stomach from the corpse of Hrastan.

You say: This feels very wrong and I think I'm going mad
Liane Lavender gets a human colon from the corpse of Hrastan.
Liane Lavender gives a human stomach and a human colon to you.
You say: I'm grinding Hrastan's nipples while his ghost is laughing from over my shoulder.
The ghost of Hrastan says: ahahaha
The ghost of Hrastan rolls around on the floor laughing.

Liane Lavender says: Haunt us, Hrastan.
The ghost of Hrastan waves his arms about anxiously and says: "OOOOoOoooO" at you.
Liane Lavender grins.
The ghost of Hrastan waves his arms about anxiously and says: "OooOoooO" at Liane Lavender.
The ghost of Hrastan snickers.

This is a human sausage, looking quite enticing, and almost begging to be eaten. It was made from the flesh of Hrastan.
You put one end of the human sausage in your mouth and start chewing. That's a mean Hrastan sausage. Before you know it, you've reached the other end, and smack your lips in appreciation.


Jälkeenpäin, kun murhattu pelaaja oli saatu palautettua elävien kirjoihin, istuimme kolmestaan varkaiden killan aulassa maistelemassa makkaraa ja juomassa olutta.

Rakastan tätä peliä.

"Wen mietiskeli ajan olemusta, ja ymmärsi, että maailmankaikkeus luodaan uudelleen hetki hetkeltä. Näin ollen hän ymmärsi, että todellisuudessa menneisyyttä ei ole olemassakaan, ainoastaan menneisyyden muisto. Räpäytä silmiäsi, niin seuraavaksi näkemäsi maailma ei ollut olemassa silloin kun suljit silmäsi. Siksi, Wen sanoi, ainoa sovelias mielentila on yllättyneisyys. Sydämen ainoa sovelias tunne on ilo. Nyt näkemääsi taivasta et ole nähnyt koskaan aikaisemmin. Nyt on täydellinen hetki. Iloitse siitä."

Terry Pratchett - Aikavaras

Pystyn samaistumaan laulajan tunteisiin, vaikka en henkilökohtaisesti viehätykään suuresti 90 vuotiaista miehistä. Mutta Bradbury on vain niin hyvä.