Warehouse 13 toinen tuotantokausi koettelee
willing suspension of disbeliefiä entistä pahemmin. Eniten köhimistä aiheuttavat varaston naurettavat turvallisuusjärjestelyt, paikka on oikea tikittävä aikapommi ydinjätteellä täytetyn ming-vaasin vieressä.
Mutta, minulla on kuitenkin palava tarve ottaa fiktio vakavasti. Pienet jutut määrittelevät rajan, jonka jälkeen tämä ei ole enää mahdollista. Kuin ihmeen kaupalla Warehouse 13 onnistuu pysyttelemään noiden rajojen sisäpuolella, minkä ansiosta jännitys pysyy yllä, ja pystyn samalla nauramaan epäloogisuuksille.
Pystyn myös pelkäämään vitusti aina kun Warehouse tarjoaa pieniä, häiritseviä yksityiskohtia, joita ei ole aina edes tarkoitettu pelottaviksi.(mutta minä pelkäänkin vähän kaikkea)