IRC-Galleria

...Captain Lewis coughing over the radio, the bubbly sound of a punctured lung audible. "Get out of here, boys, we're already dead here..."


Hyvään kauhufiktioon törmää ihan perhanan harvoin. Leffojen suhteen olen jo luovuttanut - jos ei osata tehdä muuta kuin säikytellä ja kilpailla vääristyneimmillä naamoilla, antaa olla. Tekstimuodossa pelottelu on paljon vaikeampaa, ja silloin harvoin kun kirjoittaja on onnistunut siinä, tarina jää usein muilta osin köyhäksi.

Ja välillä tulee vastaan jotain mikä toimii, tällä kertaa Fifty Foot Antin romaanimittaiset kauhut. Kylmän sodan loppupuolelle ja sen jälkeen sijoittuvia sotilaskertomuksia. Kauhu on enimmäkseen paranormaalia laatua, mutta välillä realistisempaakin - joskus ihmiset ja sodankäynti ovat hirveämpää kuin mikään mörkö. Kerronta on karkeaa, muistuttaa oikeastaan paljon Glen Cookia, mikä on minun kirjoissani hyvä asia.
Hahmot tuppaavat olemaan aika aggressiivisia, varsinkin myöhempien tarinoiden kertojahenkilö Ant joka on pysyvästi kuin haulikosta perseeseen saanut karhu. Tämä jatkuva raivo voi helposti olla joillekin lukijoille ärsyttävää, mutta itse vihanhallintaongelmaisena huomasin lukemisen tuntuvan suorastaan terapeuttiselta.

Miellyttävää on myös se, että toisin kuin kauhussa on tapana, päähenkilöt eivät ole idiootteja. Laiska kirjoittaja tekee hahmosta typerän koska ei osaa muuten luoda jännitettä. Parempi kirjoittaja tekee hahmoista kykeneviä ja laittaa heidät tilanteeseen jossa Batmaniakin itkettäisi. Tympiikö katsoa huonoa kauhuleffaa jossa päähenkilö pääsisi heti pinteestä jos pysähtyisi ajattelemaan? Älä katso, lue mieluummin hyvää kauhua jossa hahmot tekevät kaikkensa ja selviäminen on silti epävarmaa.

Huonoja puolia mainitakseni, hetkittäin kauhuelementit menevät jo creepypastamaisiksi eli naurettavan överiksi. Mutta ne ovat kosmeettisia yksityiskohtia ja itse tarina pysyy aina jännittävänä.

Kirjoitusvirheitä on kohtalaisen tasaisesti, mutta ei niin paljoa että alkaisi pahasti häiritsemään. Pitkien tekstien korjailu nyt on tuskaista puuhaa ja kun tarinat on julkaistu ilmaiseksi netissä, en jaksa hirveästi valittaa.

Myöhemmät tarinat ovat myös hitusen ristiriidassa ensimmäisen kanssa - arvailen että tekijä aikoi alunperin kirjoittaa vain yhden ja joutui korjailemaan - mutta sekään ei häiritse tuhottomasti.

Pieniä vikoja ja jos ne eivät häiritse, suosittelen näitä erittäin lämpimästi.


The door was starting to open.

The other alarm started letting me know that it was hitting threshhold, beeping steadily.

My balls were trying to climb up into my abdomen.

According to the newer chemical detector, there were low levels of blister agent vapor present.

shit

The door was rising slowly, and I knew that there was an invisible cloud rolling toward me as the door opened further and further.

The lights in the airlock were flickering, and I could see legs through the gap in the door.

The alarm went off, a steady tone.

I turned and ran.