IRC-Galleria

Koristelaatikosta löytyi yllätystestamentti - 100 000 euroa vaihtoi omistajaa

Kaupunki ei juuri ehtinyt käyttää perintöä vaan myi vähän omaisuutta. Rahoilla oli tarkoitus palkata fysioterapeutti ja hankkia apuvälineitä vanhustenhoitoon.

Hyvään tarkoitukseen rahat nytkin menevät, lupaa Suomen Lähetysseura.

- Meille tuleva osuus menee maailman köyhimpien hyväksi. Tämä nyt oli tavallaan joululahja sekä meille että heille, viestintäjohtaja Eeva Kemppi-Repo kertoi STT:lle.

No voi riemu :D Kyllä varmana kaupunkilaiset ovat iloissaan. Ei tulekaan fysioterapiaa eikä apua vanhuksille, vaan rahalla ostetaankin raamattuja joilla voidaan paukuttaa pakanakansoja päähän. Osa rahoista menee ehkä "ruoka-apuun", eli banaanimaiden diktaattorien taskuihin. Ja tietty lähetysseuran omiin "välttämättömiin" kuluihin. Jihuu.

No okei. Tietysti toistan samaa mitä uutisessa toitotettiin rivien välissä. Ja tietysti on kyseenalaista olisiko kaupunki ihan oikeasti käyttänyt rahat väitettyyn tarkoitukseen, tuskin. Mutta jotenkin ikävällä tavalla hauska uutinen tuo silti oli.

Loistavaa :) http://noodle.stc.cx/images/turpaanvetoilmoitus.jpg

Tajusin juuri olevani tänään aika tyhmä.

Asianmukaisten "mitä uutta?" huudahduksien loputtua selitän: Ajatus juoksee tavallista hitaammin. Kirjoittaminenkin tuntuu kankealta ja pitää miettiä jokaista sanaa.
Aloin äsken keittämään kahvia, ja ohimenevän hetken ajan keitin näytti joltain vieraan maailman teknologialta. Ihmettelin mitä hemmettiä minun pitäisi tehdä sille.

Tähän tyhmyyskohtaukseen voi olla monia syitä, mutta niistä todennäköisimmältä vaikuttaa seuraava: Nukuin vaihteeksi yöllä, ja heräsin puoliltapäivin. Tällaisella unirytmillä tuntuu aina olevan epäsuotuisia vaikutuksia vinksahtaneeseen biologiaani.

Kahvi on nyt valmista. Odotan että muutama tuima kupponen sitä, ja kellon vieriminen myöhäisempää iltapäivää kohti palauttavat älykkyyteni normaaliin tähtitieteelliseen huippuunsa.

hihii.

En olekaan kai vielä vaahdonnut tästä sarjakuvasta? Se korjautuu kyllä.

En ole aiemmin Marvelin sarjiksissa juurikaan törmännyt Mystiqueen, ja X-men leffoissa hän jäi vähän etäiseksi. Mutta nyt löysin hänen oman lehtensä, ja aaaah ihastuin. <3



Pyssy kätkeytyy kätevästi:


If I were into evil chicks, I would so be in love right now. -Shortpack

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/arkistot/rikos/2009/12/1014751

Tyttö oli joutunut jo aiemmin koulukiusaamisen uhriksi. Perjantaina yksi tytön kiusaajista oli suostutellut uhrille tuntemattoman tytön hakkaamaan 14-vuotiaan. Paikalla olleet nuoret soittivat kavereitaan katsomaan hakkaamista.

Punisher 2099 sarjakuvassa oli "pahis" nimeltä Public Enemy. Häntä vitutti ihmisten piittaamattomuus, joten hän ryhtyi teurastamaan sellaisia kansalaisia jotka käänsivät katseensa toisaalle nähdessään esim. pahoinpitelyn. Olisipa hän osunut paikalle nyt.

http://koulu-urkinta.info/

Itse olin vielä yläasteella niin urpo etten tajunnut edes ajatella moista. No, joka tapauksessa, levitän vain linkkiä että asia saa huomiota. Tietty minun on helppo olla stressaamatta kun en ole enää koulumaailmassa, mutta yksityisyyden loukkaaminen on aina perseestä, teki sen työnantaja, opettaja, vanhempi, tai viranomainen.
Voisin kyllä alkaa vaahtoamaan, mutta siitä ei tulisi taas loppua.
Joka tapauksessa. Käräyttäkää koulunne jos siihen on aihetta ja jos tekee mieli.

Testaa, kuuletko kauppakeskuksen teinikarkottimen äänen

Kyllä kuulen minäkin ja aika selkeästi vielä. Että hyvä idea, pellet. Toisekseen onko tuo edes laillista? Jos ei, niin ei muuta kuin rikosilmoituksia tekemään.

Selvennykseksi: Inhoan teinejä(ja lapsia, ja suurinta osaa nuorista aikuisista. ja oikeastaan kaikkia.) Mutta sillä ei ole merkitystä sen kannalta että julkisella paikalla käytettävä tiettyä ihmisryhmää vastaan suunnattu karkotin on typerä idea. Jokainen asentakoon omiin kotipihoihinsa jos tahtoo.

Kommenteista lainattu:

"Ja miksi teinit pitäisi mistään karkottaa? Onhan nuorisolla sama oikeus líikkua ja oleskella kaupungilla kuin muillakin. Örisevät, humalaiset keski-ikäiset äijät ja kiukkuiset, nipot rouvashenkilöt voisi sen sijaan karkottaa kaikkialta tungeksimasta. Jouluruuhka rasittaa."

On pieni tarinaidea joulupukkiin liittyen.

Kävelin juuri kotiin kultani luota, ja muistelin erästä lapsena näkemääni painajaista. Uni päättyi suolle, ja luultavasti juuri kuun valaisema suo toi sen taas mieleeni.

Unessa olin silloisessa kotikylässäni. Oli talviyö, ja olin kävelemässä kotiin valaistua pururataa pitkin. Muistan miten ympärilläni kohoava metsä näytti kuin hylkivän valoa. Pururata oli ohut viiru keskellä läpitunkematonta pimeyttä, ja viimeisenä lähtijänä minun olisi sammutettava valot perässäni. Sen jälkeen olisi vielä jonkin verran kävelymatkaa kylätielle jota katulamput valaisivat.
Punaiset silmät tuijottivat minua metsästä. Tuossa unen maailmassa se oli kylän vanha legenda, punasilmäinen peto joka vaanii öisiä kulkijoita. Tiesin että peto oli hyvin kaukana, ja että sen silmien hehku vain näkyi läpi pimeyden ja metsän puiden jollain selittämättömällä tavalla. Tiesin myös että se ei lähestyisi minua niin kauan kuin heiveröinen sähkövalon verho suojaisi minua.
Pelkäsin että joku toinen metsästä lähtijä luulisi olevansa viimeinen, ja sammuttaisi valot. Niin oli käynyt minulle joskus. Olin niin peloissani, että menin suoraan kotiin ja jätin valot päälle.
Kotona katsoin olohuoneen ikkunasta ulos metsään. Silmät tuijottivat minua takaisin.

Teknisesti ottaen unen loppuosa oli jo eri unta, tai ainakin olin eri uneksimisen vaiheessa. Mutta sama tarina jatkui yhä. Oli kesä. Seurasin aineettomana sivustakatsojana kun joukko sotilaita etsi petoa eräältä suolta. Paikassa jossa valvemaailmassa sijaitsee suuri suonsilmäke, oli unessa heinistä ja savesta tehty maja. Sotilaat tutkivat majan läpikotaisin, ja päättelivät sitten että peto on häipynyt.

Nyt valvemaailmassa kävellessäni muistelin tuota unta, ja mietin vieläkö peto mahtaa seurata minua. Nykyisessäkin asuinpaikassani on niin paljon kolkkia joissa hän viihtyisi. Keskellä kylää ja sen rumia, toistensa näköisiä rivi- ja kerrostaloja on vielä alueita jotka ovat kuin omia maailmojaan. Vanhoja taloja, villiintyineitä pihoja. Syvää pimeyttä jota katulamput eivät yrittämisestä huolimatta saa karkotettua. Siellä unet heräävät taas henkiin, jos niiden antaa herätä.

Kylän ja kotini välissä on puolen kilometrin pituinen matka joka on yöllä erityisen pelottava ja mukava. Silloinkin kun katulamput ovat päällä, kävelytien ja autotien vieressä kasvavat puut suodattavat suurimman osan niiden valosta. Tänään valot olivat sammuksissa ja vain täysikuu valaisi. Tiesin että juuri tällä osuudella peto pelottelisi minua oikein mielellään.
Punainen valo pilkahti kaukana taivaanrannassa. Tietystikin se oli vain radiomaston valo. Mutta se oli myös vanha ystäväni iskemässä minulle silmää.