IRC-Galleria

Tajusin taas tänään jotain. Nimittäin sen itsestäänselvyyden että olen aina alempiarvoinen, koska en ole pahemmin käynyt kouluja tai 'saavuttanut' elämässäni muutakaan merkittävää.
Daa, joku sanoisi, niinhän se maailma menee. Tutkintojen määrä ja työelämän saavutukset mittaavat ihmisarvon. Tiedetään. En vain itse ole ikinä ajatellut niin, ja sen takia pääsee unohtumaan että tuo on jonkinlainen yleisesti hyväksytty sääntö.

En ole aivan vajaaälyinen, ja uskaltaisin väittää omaavani kohtalaisen laajan yleissivistyksen. Mutta se ei ole totta ennen kuin kaunis paperi sanoo niin.
Tai ehkä pitäisi lukea kuuluisien ajattelijoiden teoksia, ei siksi että kiinnostaisi, vaan siksi että sekin on eräänlainen sivistyksen mittari. Voi kamala, en ole eläissäni koskenutkaan Nietzscheen tai Dostojevskiin. Voi olla että satun lukemaan jos tulee vastaan, mutta toisaalta tunnen vastahakoisuutta ihan vain niiden statusarvon takia.

Miksikö sitten en ole käynyt kouluja, no, siihen on monia syitä. Laiskuus ei ole niistä vähäisin, mutta mielenterveysongelmat ovat pahiten rajoittaneet. Tätini mainosti minulle iltalukiota, ja sitä ajattelin mahdollisesti kokeillakin. Tämänpäiväinen oivallus latisti sitäkin innostusta, mutta ei niin paljoa että olisin luovuttanut.
En vain halua kenenkään kuvittelevan että alan opiskelemaan kohottaakseni yhteiskunnallista statustani. Haluan vain vaihtelua.
En mene töihin ollakseni kunnon kansalainen, haluan vain lisää massia.
En auta mummoa kadun yli ollakseni hyvä ihminen, vaan myydäkseni hänet ihmiskauppiaille.

Haluaisin uskoa olevani nöyrä ja vaatimaton ihminen, mutta huomaan taas miten paljon janoankaan arvostusta. Ja se on idioottimaista. Oikeasti, haluan auttaa mummon kadun yli ihan siksi että mummo pääsee kadun yli, en siksi että voisin taputtaa itseäni päähän ja sanoa olevani hyvä ihminen. Ja käyn sen iltalukion tai teen jotain muuta jotta olisi jotain vitun tekemistä, en sen takia että voin näyttää kaikille kivaa todistusta. Ehkä luen jonkun kuuluisan filosofin tai psykologin teoksen joskus, en siksi että voisin rehennellä tehneeni niin, vaan ihan vain nähdäkseni miksi kaikki vaahtoavat.

No, tämä nyt oli vain ärtynyttä valitusta. En väheksy oppineiden ystävieni saavutuksia. Tietäkää vain että arvostan teitä muistakin syistä. Yrittäkää tekin nähdä minussa jotain muuta kuin lukemaan oppinut apina.