IRC-Galleria

Quatermass

Quatermass

This is not a beak, my lovely child. It is a claw! For I am the finger!

Selaa blogimerkintöjä

Mitä tämä onSunnuntai 26.11.2006 08:56

Rakas päiväkirja, on tullut taas aika kirjoittaa viime aikojen tapahtumia ylös toisten kauhuksi ja murheeksi. Minulla on huolestuttavaa kerrottavaa.
Viime aikoina minulla on usein ollut kummallinen olo ja kaikenlaista outoa on sattunut... Uhkaavat unet vainoavat minua päivisin, keittiö haisee palaneelle muoville, vessassa kuuluu aavemaista musiikkia.(Itse en sitä kuule mutta eräs arvovaltainen vieraani kertoi kuulleensa..!)
Nämä ovat kaikki mitä huolestuttavimpia enteitä.

Ja aina yön saapuessa nousen huojuvaan kellotorniin ja tähystelen kaukoputkella taivaanrantaa, varmana siitä että minua piinaavien aavistuksien syy olisi siellä jossain.
Katseeni tavoittaa vain pimeyttä, synkkyyttä ja rappiota, muodottomia hirviöitä laahustamassa ympäriinsä saalista etsien, palavia taloja, rauniokaupunkeja, ahh rakas valtakuntani, vaan ainoatakaan huolestuttavaa seikkaa en havainnut. Ennenkuin tänä yönä tuo tuntematon kauhu lopultakin näyttäytyi minulle!
Saatoin havaita sen ilman kiikariakin, astuessani tornia kiertävälle parvikäytävälle. Kaikkialla linnan ympärillä hohtava valkeus levisi ympäri mustunutta maata, peittäen myös kuolleet puut ja terävät kalliot hunnullaan.

Kohotin käteni ja aloin kutsumaan pimeyden voimia avukseni. Mustia varjoja ilmestyi piirittämään linnaa pysäyttäen valkean hehkun etenemisen viime hetkellä!
Lunta, sitä se oli, vaan kovin outoa ja uhkaavaa sellaista... Tavallisesti lumi on täällä harmaata ja sulaa nopeasti pois, ei sen pitäisi kimmeltää tuolla tavalla!
Loin katseeni kaukaisuuteen ja havaitsin liikettä lumipyryssä. Kohotin kaukoputken taas silmieni eteen ja tiirasin tarkemmin, jospa uskolliset hirviöni ovat tulossa auttamaan minua. Muttakun ei! Ne pelkurit luikkivat koloihinsa piiloon talven tieltä.
Aivan toisenlaiset olennot liikkuivat kohti linnaa, pyöreämuotoisia ja valkoisia ne olivat, porkkananenät ja nappisilmät hymyilevien suiden yllä, tunnistin ne lumisotureiksi!
Tiesin heti kuka tästä on vastuussa, nimittäin Joulupukki joka eräässä toisessa maailmassa on melkein naapurini, mokoma ukkeli on aina yrittämässä tuoda joulun henkeä tänne kaikista vastusteluista huolimatta.
Hyinen viima kantoi mukanaan iloisia lauluja ja piparkakun tuoksua, ahh en olisi voinut kestää kauempaa joten livahdin takaisin tornin pimeään portaikkoon.

Nyt istun pimeässä kellarissa tätä kirjoittamassa. Yön demonit puolustavat linnaa viholliselta mutta Joulupukki on väsymätön ja joulun taika on mahtavaa.
En tiedä kauanko selviämme. Minun täytyy saada apua!
Otin jopa yhteyttä itse arkkipahaan, herra Saatanaan, ja valaisin hankalaa tilannettani vihjaisten että nyt olisi sopiva hetki korvata niitä pimeyden hommia joissa olen häntä joskus jelppinyt..! Mutta helvetin herran mielestä kärsimys tekee hyvää ja niinpä hän ystävällisyydessään kieltäytyi auttamasta. Mokoma piru!

Hrrrrh... joulun kellot kilisevät, kuulen sen jopa paksujen kiviseinien läpi. Mieli täyttyy väkisinkin iloisista ajatuksista... AARGHHHHVITTU!!
Mutta on pakko terästäytyä, pakko pysyä lujana...
Pakko...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.