Etsin usein elämänviisautta tai lohdutusta sarjakuvista tilanteissa joissa jotkut ihmiset turvautuvat esim. raamattuun tai muuhun uskonnolliseen* teokseen.
*tai sitten turvaudun Principiaan, mutta se ei ole pointti. Pointti on siinä että teoksen ei tarvitse olla uskonnollinen eikä mitään ikivanhaa viisautta edustava. Lukijan mieli kyllä poimii lähteestä kuin lähteestä inspiraatiota ja viisautta jos on poimiakseen.
Tästä aiheesta minulla olisi enemmänkin kirjoitettavaa mutta olen menossa nukkumaan. Täytyy katsoa jos saisi illalla revittyä. (kuva on Sandmanin erikoisnumerosta "Fear of falling".)