Yksinäinen lumiukko.
Luolat olivat kivoja, mutta te kaikki muut olette varmasti nähneet ne jo kymmeniä kertoja joten ehkä en vaahtoa niistä sen enempää. :) Mutta minulle se oli ensimmäinen kerta, ja lienee sanomattakin selvää että inspiroiduin maisemista valtavasti. Puolivälissä en enää nähnyt mitään koska ajatukseni olivat kääntyneet sisäänpäin, ja havahduin vasta satamassa.
Yritin kahdesti, mutta sain vain 31 ja 32, "nopea." Ei tyydyttänyt ylpeyttäni. :(
Tänään kävimme tsekkaamassa Ofelia Marketin kulttuuritalo Gloriassa. Paljon näyttäviä vaatteita ja ihmisiä, jopa pari joiden tyylistä ihan oikeasti pidin. Olin tuntea itseni vähän ulkopuoliseksi nuhjuisessa takissani ja olkalaukuissani, puhumattakaan luontaisesta epäluulostani kauniita ja näyttävästi pukeutuvia ihmisiä kohtaan. Mutta Meeri ja hänen ihastuttavat ystävänä ankkuroivat minut todellisuuteen, ja muistuttivat että voi olla kaunis ja näyttävä ja kiva. ^^
Meeri on muutenkin rikkonut paljon ennakkoluulojani. Muodostan yhä liian helposti vaikutelman ulkoisten seikkojen perusteella, ja alas, joskus kun emme vielä tunteneet, olisin saattanut pitää häntä pinnallisena koska hän on niin jännittävä ja värikäs. Koska älykkyys ja syvällisyys on vakavanaamaisten kravatti-ihmisten juttu, tai ainakin sellainen käsitys on elänyt jossain syvällä tylsässä mielessäni. Joskus on kivaa olla väärässä; tyttöystäväni on oivaltavimpia ja älykkäimpiä ihmisiä joita tunnen sen lisäksi, että on taiteellinen ja inspiroiva. :)
Ofelian jälkeen kahvihammastani kolotti, ja menimme Mbariin, jossa oli hyvää espressoa, ja lisäksi muuan suurenmoinen laite eli sarjakuva-automaatti. Meeri valitsi minulle sarjakuvan nimeltä Changing Dream. Siinä oli mukana blogin osoite, joten linkattakoon sekin :) http://banapiti.blogspot.com/
