IRC-Galleria

Tämä on sitä roolipelaamista: kyyristelen maagien killan lattialla jotta sneak-taito nousee. Aiemmin pyörin ympyrää siinä lattialla, mutta huomasin että paikoillaan oleminenkin riittää kunhan piiloudun onnistuneesti.

Eilen harjoittelin speechcraftia johonkin viattomaan kansalaiseen. Tunkeuduin häneen kotiinsa ja lausuin kohteliaisuuksia loputtomiin. Suurimman osan ajasta epäonnistuin ja hän vihasi minua, mutta aina välillä sutkautus onnistui ja taito nousi. Kun olin tarpeeksi hyvä, aloin provosoimaan ja hän hyökkäsi kimppuuni. Puolustin itseäni, jonka jälkeen ryöväsin kaikki hänen tavaransa ja vaatteetkin päältä.

Nyt pitkä vuorokausi on ohitse, aika mennä nukkumaan. :) Nukahtamista odotellessa luetaan vähän matkaa Walter Moersin mainiota kirjaa Uinuvien kirjojen kaupunki. Suosittelen kaikille, erityisesti jos pidätte kirjoista.

Hyvää yötä.

Puoli yhdeltätoista The Big Bang Theory jatkuu, lasissa halpaa skottilaista mitättömän pieni tilkka, valvomistunteja jo yli 24. Olen entistä ihastuneempi tuohon tiedenaiseen.

Selasin tuossa mesen logeja etsiessäni yhden uneni päivämäärää, ja olen näköjään heitellyt ihmisille lainauksia kirjasta Bill linnunradan sankari robottiorjien planeetalla.



-"Pengohan nyt kapteeni Blyn taskut ja ota niistä kaikki huumeet ja tuo ne minulle. Kun hän herää, hänellä on luultavasti sitä lisää jossain piilossa, mutta tällä pääsemme ainakin alkuun."
Virhe penkoi puhuessaan Billin varuskassia ja näytti voitonriemuiselta löydettyään Billin viinapullon jäännökset. "Ja teidän raataessanne minä aion ottaa hiukan kiinni teitä narkkareita ja juoppoja. Töihin!"

- Nouseva aurinko valoi lämpimiä säteitään nukkuvan Billin sänkisille kasvoille. Hän murahti ja avasi toisen silmänsä. Hän katui sitä heti ja läimäytti silmänsä kiinni niin että narahti kun valo iski hehkuvan kuuman jääpuikon hänen alkoholissa lionneisiin aivoihinsa.

-Ihmiset vetäytyivät taaemmas metallisen joukon lähestyessä ja pyyhkivät huonetta ansaan joutuneen eläimen silmin. (se oli varsin tukalaa ansaan joutuneelle eläimelle.)

-"Siinäkö kaikki?" Meta kysyi ääni ivaa tihkuen. Hän pyyhkäisi ivan leualtaan.

-"Tervetuloa, vieraat", se narahti, "Onnen maille. Minä olen teidän isäntänne, Onni, ja nämä ovat minun maitani."


Ja samassa kirjassa oli myös häpeämättömän hyvää cyberpunk-parodiaa. (lukekaa Neurovelho niin tajuatte)

-Cyn mielestä elämä maistui vanhalta sikarintumpilta. Niin pitikin. Hän pureskeli sellaista. Sylki sen ulos. Hän tyhjensi tuhkat halkeilleesta muovimukista. Pudotti sen. Murskasi sen piikkikorkonsa alle. Tuomion päivä. Päätös.

-Romukauppias nojaili hävyttömästi kaupan ikkunan mielipuolisesti lohkeilleisiin sirpaleisiin.

-Kuvaruutu leimahti vastenmielisesti elämään, ja käsittämättömiä merkkejä sinkoili sen poikki.
"Siinä se on."
"Ei tuosta saa selvää."
"Ei, ellet ole saanut koulutusta. Tuossa on kolmonen, tuossa seitsemän." Naisen silmät laajenivat hänen ihmetellessään Cyn vanhoja oppeja.

-Kun Cyn ääni haipui kuulumattomiin, jäljelle jäi vain hiljaisuus. Kertomus oli lopussa. Hänen yleisönsä ei huomannut sitä, koska kaikki olivat uupumuksesta heikkoja ja olivat hänen äänensä tuudittamina vajonneet sikeään uneen. Eipä silti, ei hän itsekään huomannut sitä, sillä hän oli napsinut pillereitä koko ajan puhuessaan ja oli nyt aivan pilvessä.


Loistava kirja. Kaikki Bill-kirjat ovat. Äkkiseltään voisi luulla halvaksi scifihömpäksi, mutta se on oikeasti älykästä parodiaa. Ja kaikista eniten siinä tehdään pilaa armeijasta ja ihmiskunnasta.

Itkin kaverille nörttiahdinkoani, ja hän sai minut paremmalle tuulelle:

"And you can be a "general" nerd, you don't have to specialise in one field. People who know every Star Trek episode by heart may be impressive when discussing Star Trek, but they are weak in other fields of nerditude."

:') Totta. En ole missään asiantuntija, mutta omaan perustiedot monesta asiasta.(no lähinnä pelien ja sarjakuvien maailmoista, mutta asioita nekin)
Olen kuin roolipelissä perushyvä hahmo joka keskittyy tasaisesti kaikkiin taitoihin. Paitsi että sellaiset hahmot ovat yleensä aika perseestä.. Enkä ole kauheasti roolipelejä vielä pelannut.
Falloutissa(puhun aina kakkosesta) ehtii kyllä pelin aikana kehittyä mestariksi kaikessa. Nyt aloittelin Morrowindia, ensimmäinen pelikerta menossa. Saa nähdä miten se sujuu. Sekin on niin mahtava peli että siitä voisi kirjoitella vaikka kuinka mielipuolista ja väkivaltaista fanficiä, kunhan maailma käy ensin tutuksi. :)
(ja lanka karkaa taas)

Joskus kävi mielessä että Grand Theft Auto -peleistä olisi mahtava kirjoitella tuollaista. Mutta sitten toisaalta, siinä pelihahmo on väkisinkin rikollinen ja murhaaja. On paljon hauskempaa kierouttaa maailma alkuperäisen tarkoituksen vastaiseksi.(ei, ei olisi hauskaa tehdä GTA:n hahmoista kilttejä partiolaisia. ei vain olisi)
Falloutissa tosin ei, kuten olen maininnut, hahmon luonteeseen paljoa puututa, vaan se jää pelaajan vastuulle. Voit olla pasifistinen diplomaatti tai agressiivinen tappaja(o/), miten tykkäät.

Mitä taas selitän? Mistä edes aloin selittämään? Argh. Valvomisesta tämä johtuu. Palaan tuon sarjan pariin.

-"I'm not jealous. I'm just a little concerned for her... I didn't like the look of the guy she was with."
-"Because he looks better than you?"
-"Yeah."

Jep. |: Huudan kaiken aikaa ääneen "tuo on niin tuttua!" ja napsuttelen sormiani.(en tiedä miksi napsuttelen) Naapurit varmaan luulevat että täällä on terapiaistunto.

Ja olen kirjoitellut aika ennätysmonta merkintää tänään. o_O

http://www.hs.fi/nyt/artikkeli/Mikell%C3%A4+on+Suomen+rumin+tatuointi/1135247720193

Masentava tarina, jollaisia on suomi täynnä. Yllättäen jutun sävy oli kohtalaisen asiallinen. Hesarin tuntien olisi melkein odottanut että haastateltavaa pilkataan säälittömästi, ja julkaistaan vain hölmöimmät kommentit, nekin saatu irti provosoinnilla.

Mutta onneksi haastateltiinkin ihan kunnolla ja annettiin kaverin kertoa elämästään omin sanoin. Onkohan liikaa toivottu että kukaan lukijoista heräisi tuosta miettimään suomen terveydenhuoltoa. On varmaan. "Kauhea mikä juoppo :(( onneksi valtio siivoaa tuollaiset asuntoloihin pois meidän silmistä."

Okei. Eilen(keskiviikkona) oli vauhdikas päivä. Aioin kirjoittaa siitä pitkän selostuksen, mutta on niin krapula etten jaksa. Tai no kirjoitan lyhyesti. En tiedä miksi edes kirjoitan. Kai se on minusta mukavaa.

Iltapäivällä siis kävimme Lievestuoreella Nokkakiven huvipuistossa ja Sirkusmaailmassa. Sirkusmaailma oli erityisen mukava paikka, sellainen pieni museo.
Illalla sitten kävimme talon porukan kanssa Kuusan Kanavateatterissa katsomassa esityksen Turvetta ja timantteja. Se oli ihan kiva, tosin ei yhtä hyvä kuin Viertolan teatterin Kesäyön unelma.
Se oli kyllä todella hyvin ohjattu ja näyttelijätkin olivat hyviä. Näyttämöllä oli useita eri pisteitä jotka kuvasivat Kuusankosken eri alueita, ja tapahtumat tapahtuivat osin yhtäaikaa, kuitenkin niin että vain yhdessä paikassa kerrallaan kuului puhe. Se oli tehty onnistuneesti ja sujuvasti. Käsittääkseni tämä oli suoraa jatkoa näytelmälle jonka näin samaisessa teatterissa jotain 5 vuotta sitten. Siitä on kai tehty tv-sarjakin.
Suurin puute (minun mielestäni) oli että tarina kertoi tavallisista ihmisistä tavallisine murheineen. Ei minua kiinnosta FIKTIO tavallisista ihmisistä. Haluan satuolentoja ja suuria salajuonia.

No, olen silti iloinen että lähdin reissuun, koska kotimatkalla käännyttiin väärään suuntaan ja harhailtiin jossain Laukaan unohdetulla maaseudulla. Vanhan myllyn ohi ajaessamme totesin että onpa hieno rakennus, ja naapurin setä alkoi kertoilemaan tuosta myllystä. Hänellä on valokuviakin sieltä, pyysin että näyttäisi joku päivä. :) Olen tosi iloinen että käännyttiin väärään suuntaan.

Illalla minut sitten värvättiin istumaan iltaa. Tutustuin uuteen ihmiseen, oikein mukavaa oli. Lähdettiin sitten baariin juomaan viimeiset ennen valomerkkiä. Vodkaa ja absinttia. Baarineiti melkein kupsahti järkytyksestä kun annoin pienen tipin. o_O Mikä Laukaan baarikansaa vaivaa jos tipin antaminen on niin harvinaista.(ei hän siis tipin pienuudesta järkyttynyt(vaikka ei se paljoa ollut), vaan siitä että yleensä sai jotain)
Ja siis enhän minä mikään raharössi ole, enkä todellakaan levittele kaikille rahojani. Mutta hän oli ystävällinen ja laittoi pyynnöstäni soimaan Iron Maidenia illan viimeisinä minuutteina.

No, baarista tarttui mukaan joku äijä ja kutsui meidät taloonsa jatkoille. Vainoharhaisena odotin että meidät aiotaan ryöstää ja mukiloida, mutta kaksi meistä oli jo lähdössä niin täytyi meidän muidenkin seurata.
Odotin jotain oman asuntoni kaltaista poikamiesboksia, mutta ukkohan asui oikeassa ökylukaalissa. Siellä juotiin ja saunottiin aamuyöhön saakka. Tosi mukava kaveri oli, hävetti että olin epäillyt pahinta.

Liekö ollut aamuseitsemän kun pääsin kotiin ja kävin nukkumaan. Nyt on vieläkin vähän krapulamasennus päällä. :c Tämän takia en juo kovin usein. Krapula kestää aina hävyttömän kauan.

Ja kirjoitin näköjään vähän pitemmin kuin oli tarkoitus. Noh jaa.

Aloin juuri katsomaan The Big Bang Theorya(tyhmästi suomennettu Rillit huurussa) koska sitä on minulle suositeltu. Näin nörttinä tulee kotoisa olo tätä katsellessa, vaikka taustanauru ärsyttääkin. Tämän ohjelman ystäville voisin muuten suositella The IT Crowdia.

World of Goon toiselta tekijältä Kyle Gablerilta on irronnut myös valtava joukko pieniä kokeellisia pelejä. Tässä yksi johon vasta äsken törmäsin: http://experimentalgameplay.com/egp1games/thecrowd.exe Ladatkaa vain ja pyörii ilman asennusta.
En ole vieläkään ihan varma mikä siinä on ideana, mutta aivan järkyttävän kaunis peli.

http://experimentalgameplay.com/ Täällä on paljon hämmästyttävän upeita tuotoksia. Kaikki on koodattu kasaan muutamassa päivässä. Vuosisadan indiepelit World of Goo ja Crayon Physics Deluxe alkoivat pieninä projekteina tuolla sivustolla.

Popitan tässä World of Goon musiikkeja. Järkyttävän hyvää kamaa, ja koko pelikin on täydellisen mahtava. Tsiigatkaa nyt edes traileri: http://www.youtube.com/watch?v=-A_JfkzPwww

Musiikit saa täältä: http://2dboy.com/2009/01/20/world-of-goo-soundtrack-now-available-for-download/

Itse peli ei valitettavasti ole freewarea, mutta julkaistiiin sentään ilman kopiosuojauksia. Tästä syystä minua hävettääkin suuresti etten ole vielä maksanut omastani. Teen sen kyllä vielä.