IRC-Galleria

Huumori on paskaa ja ääninäyttely aivan järkyttävän surkeaa, mutta Half-Lifen ystävät saattavat nauttia. :)

Huomasin vasta nyt etusivun kaveripyynnöt. Minullahan on valtavasti ihmisiä stalkkauslistalla, enkä tiedä kuinka moni heistä pitää minua kaverina tai haluaa edes tulla yhdistetyksi hirmuiseen olemukseeni, joten laitan julkiseksi näkymään vain heidät ketkä itse lähettävät kaveripyynnön. :)

Päätin tuossa lähteä paikalliseen maailmanlopun ravintolaan yhdelle. Ulkona oli jo pikku pakkasta joten päätin pitkästä aikaa pukea manttelin, sitä en olekaan käyttänyt sitten viime kevään satunnaisia kuvaushetkiä lukuunottamatta.
Maria pohti kuvien merkitystä blogeissa, joten piristänpä tämänpäiväistä tekstiä lähtiessä ottamallani kuvalla!


Matkalla osui soittimeen soimaan Kom-Teatterin veisu Kolme pikku miestä, ja ajauduin pohtimaan yhtä tarinamaailmaani josta en ole vielä aloittanut kirjoittamaan. Se sijoittuisi kuvitteelliseen 1800-luvun eurooppaa muistuttavaan valtioon jossa vuosia kestänyt sota pitää teollisuuden rattaat pyörimässä. Päähenkilömme on köyhä työläinen, tavallisista tavallisin mattimeikäläinen jonka elo on loputonta raatamista. :( (lupaan olla tekemättä hänestä hullua murhaajaa. tai yritän ainakin.)
Mutta se maailma vaatii vielä kypsyttelyä ennen kuin voin alkaa kirjoittamaan. Tällä välin voisinkin taas pureutua liian pitkään tauolla olleeseen Ufouria-sarjikseeni, johon myös sekoitan työläisromantiikkaa. :)

Noh, baariin pääsin sitten lopulta ja päätin tilata vanhaa kunnon negritaa.
"Mitäh?" huusi isäntä musiikin yli.
"Sanoin että negritaa!"
"Tequilaa? Ok!"
"Ei kun.. no joo"

Ehdinpä sitten juuri istahtaa pöytään kun joku humalainen ukko horjui luokseni. Huutaen käyty keskustelu meni suunnilleen näin:
"Ooksää joku ryssä vai?"
"En."
"No miksi pukeudut noin?"
"Koska se on lämmin talvella. Sitä paitsi tämä on saksalainen."
"Ai että heil hitler?"
"pläts" sanoi kämmeneni ja naamani. "Voi hyvä jeesus ei. Se on VAATE, ei politiikkaa." Sitten siemaisin pitkän kulauksen tequilaani ja tuijotin samalla ukkoa ilmeenkään värähtämättä. ò___ó Toivoin eleeni viestivän "olen ihan tosi karski, että äläs ryttyile."
Tuijotettiin siinä toisiamme hetki, ja sitten ukko sanoi jotain "ei mitään, se on hyvä", kättelimme ja hän lähti omaan pöytäänsä.Vasta jälkeenpäin tietysti tuli mieleen iskeviä kommentteja mitä olisi pitänyt sanoa, esim osoittaa Piraattipuolueen logoa laukussani ja sanoa "TÄMÄ on politiikkaa!" Se olisi varmasti vienyt keskustelun hauskaan suuntaan.
Tapani mukaan vainoharhauduin tästä tilanteesta, ja yhtäkkiä kaikki asiakkaat tuntuivat vilkuilevan minua uhkaavasti murha mielessään. Melkein-valmiina-ninjana saattaisin juuri ja juuri pärjätä vahvasti humaltuneelle papalle, vaan ainoastaan lievästi humaltunut nuorukainen sen sijaan heittelisi minua pitkin seiniä. Niinpä hulautinkin lasini nopeasti tyhjäksi ja suuntasin kohti ulko-ovea, sillä välin kun arvioni mukaan vaarallisin vihollinen lauloi karaokea. Laulu oli minulle tuntematon, mutta uskon sanojen menneen suunnilleen näin:

Ehkä. Toisaalta se saattoi olla joku englanninkielinen iskelmäkin, mutta olen varma että hän olisi halunnut laulaa noin.
Varmuuden vuoksi hipsin heti ovesta päästyäni pimeään metsään. Hyvä puoli Laukaan baareissa: kaikkien lähellä on pimeää metsää tai kujia joille kadota.
Katsokaas hyvät kansalaiset, jos joku pahantahtoinen julmuri ajaa teitä takaa, älkää helkkarissa menkö valoisalle kadulle jossa vainoaja näkee teidät selvästi, varsinkaan jos tällä on pyssy. Paljon viisaampaa on paeta johonkin pimeään paikkaan. Tavalliset ihmiset, erityisesti humalaiset näkevät huonosti pimeässä, ja pakenevalla on tässä tapauksessa etu puolellaan. Ainakin kunhan vainolaisenne ei ole ninja, terminaattori, halpiskauhuleffojen murhaaja, kissanainen tai pimeänäkölaitteella varustettu erikoisryhmän jäsen. Yllättyisitte miten usein nuo mainitut tyypit jahtaavat minua, joskus kaikki yhtä aikaa. Ehkä tarinoin siitä joskus.

No, vainoharhailuni oli kuitenkin turhaa sillä kukaan ei lähtenyt perääni. Tiedän tämän koska jäin vähäksi aikaa väijymään pimeään itseluottamukseni hypättyä yhtäkkiä huippuunsa tequilan takia. Käppäilin siitä sitten rauhallisesti kotia kohti ihan iloisena ettei mennyt rahaa kuin yhden paukun verran. Postin autot siellä jo huristelivat jakaen aamun ensimmäisiä sanomalehtiä. Kävi nopeasti mielessäni kysyä kyytiä kotiin kun auto olisi siihen suuntaan menossa, mutta sitten tulin ajatelleeksi että humalaiset yrittävät varmasti usein liftata postin kyytiin ja se mahtaa olla tosi ärsyttävää heistä, joten en kehdannut.

Kotona muistin tsekata postilaatikon, ja perhana, siellähän oli uusi peli xboxille: Jade Empire! Jos olisin muistanut hakea postin jo päivällä, en olisi lähtenyt ulos koko iltana.
"Taistelutaitojen mestarin asemassa voit valita, palautatko tämän muinaisen maan entiseen loistoonsa vai murskaatko sen kantapääsi alle!" No arvatkaapas. :)

Nyt voisi kokkailla jotain pientä syötävää ja sitten laittaa peli pyörimään. Tässä teille vielä Kom-Teatterin mainio tulkinta partisaanimarssista:

Ninja Gaiden tuntuu aika lailla tältä http://www.newgrounds.com/portal/view/445123

Se on hyvä asia. :)

http://mikropop.blogspot.com/2009/10/parturointi-ja-pukuleikkia.html

En nyt jaksa alkaa kuvia tänne säätämään.

Tukka vähän lyheni tänään:



Naamassa alkaa jo näkymään talvipyöreyttä. Kas kun talvella syön enemmän ja liikun vähemmän.

Säikähdin niin VITUSTI että pumppuun alkoi koskemaan. Nyt pistelee ihoa joka puolelta. :D

Kiusasin siis vartijaa. Raukat kun eivät osaa kiivetä tikkaita, niin kiipesin ylös torniin häntä karkuun. Tämä juoksi sitten ovesta pois etsimään portaita, ja säikäyttääkin minut lievästi ilmestyessään yläkertaan. Hyppään tietty alas, ja taas hän lähtee portaita kohti...
Kun hän lopulta pääsee huoneseen, saa hän huomata minun kiivenneen taas tikkaat ylös. Portaat kutsuvat. Tällä kertaa laitan ovelle miinan.
Aika kuluu mutta vartijaa ei kuulu. o_o Mietin että onko hän eksynyt. Menen taas alas kuikuilemaan käytävään, mutta ei näy ketään. Sitten yläkerrasta kuuluu "BUUUUUM" ja minä sanon "HIÄÄÄÄÄÄÄH"

Tämä säikäytti minua enemmän kuin Bonehoardin zombit ja ansat yhteensä.

Okei, pääsin ovea pidemmälle ja enpä ihmettele että ukolta kesti matkassa pitkään. Kartano on kuin Liisan ihmemaasta. o__o Tämän ryövääminen tulee olemaan hauskaa ja pelottavaa.

En voisi kuvitella parempaa aikaa kuluttaa yö. :) (tai voisin, mutta siihen tarvitsisi pari vapaaehtoista henkilöä sekä vähän liukasteita, joten tähän on tyydyttävä)

Vihdoinkin pääsin ulos tuolta varkaiden killasta. x____x

Siis. Ensin meni vajaa tunti että löysin kassakaapin jossa säilytettiin kohteena olevaa esinettä. Tajusin tarvitsevani avaimen. No sen löytämiseen meni perkele toinen tunti! Ja sitten vielä about 20 minuuttia että löysin TAKAISIN KASSAKAAPIN LUOKSE. Tässä vaiheessa ruumita lojui jo joka paikassa, ja taustalla kuuluva hidastempoinen metallin jyskytys ja friikit pianolla tuotetut kauhuäänet alkoivat ihan tosissaan karmia... o_______o Arvoesine vihdoin hyppysissäni rymistelin kauhusta soikeana ulko-ovelle joka sentään onneksi löytyi helposti.
Noh, kaipa se oli ihan oikein minulle kärsiä vähäsen kun olen sentään tuottanut niin paljon kauhua npc:eille.
Innocents killed: Some, and others killed: 26

Seuraavana vuorossa sokkeloinen kartano. :)

Huh. Jostain ihmeen syystä olen tähän asti vältellyt Thief ykköstä. Kuulin joskus puhuttavan että kenttäsuunnittelu olisi yksinkertaisempaa ja tylsempää. No ei pidä paikkaansa. o_o Pariin paikkaan jo ehdin eksyäkin.
Karumpaa tämä kyllä on, eli siis vähemmän koristeellista, mutta se nyt on pikkuseikka minulle joka näen NetHackin ympäristönkin hämäränä ja tunnelmallisena luolastona kaikkine yksityiskohtineen...

Pelaan tietysti omalla verenhimoisella tyylilläni, mikä on ehkä Thiefin kaltaisissa hiippailupeleissä "väärä" tyyli, mutta vitut siitä. :) Tärkeintähän se on että pelatessa viihtyy, ja uskokaa pois että viihdyn erinomaisesti.
Tällä hetkellä Thieves Guild tehtävässä olen.(vain Thief Goldissa ymmärtääkseni) Ihan perkeleen jännittävää hipsiä siitä ilmastointiputkesta alakertaan, säikytellä vähän porukkaa ja ehkä murhatakin joku, ja sitten paeta takaisin putkeen koska vartijathan eivät osaa kiivetä köyttä. Paria kerrosta ylempänä sitten naureskelin ja odottelin että rauhoittuvat... ja eikö mitä, ovi aukeaa ja vartijat syöksyvät sisään! Suurenmoisen ihana yllätys :D

Noh, nyt olen saanut suurimman osan vartijoista jo hengiltä. Muutama aseeton palvelija vielä juoksentelee kauhuissaan, käyn kohta metsästämässä heidät.

Yksi vartija pakeni tuollaisen rautaristikon toiselle puolelle ja sitten heitti sen lukkoon. Nyt hän haluaa taas tappaa minut, mutta ei saa ristikkoa auki, enkä minäkään keksi mistä se aukeaa...

Siltä varalta että joku tyhmä pitää minua tekstieni pohjalta vaarallisena hulluna, huomautan että en pidä oikeassa elämässä tapahtuvia murhia yhtään hauskana asiana. Ymmärränkin toden ja fiktion eron.

Asensin sitten vihdoin Thief - The Dark Projectin. :) Nyt tosin väsyttää niin etten jaksa pelata kauaa, ehdin hukuttaa vasta 3 vartijaa lordi Baffordin uima-altaaseen.