IRC-Galleria

Rakastan nörttejä. Jotkut ihan todella yrittävät rakentaa toimivan Farnsworth-puhelimen Warehouse 13:n tyyliin. http://www.therpf.com/f9/building-warehouse-13-farnsworth-101601/

Minulla kun ei ole mitään tarvittavia taitoja, niin en voi kuin ihailla muiden sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä. Vielä ihailtavampaa se mielestäni on siksi, että tuollaiselle kapistukselle ei ole mitään tarvetta. Mikä tahansa nykypuhelin tekee saman ja enemmänkin. Mutta mitä sitten. :) Minä ainakin käyttäisin rahani mieluummin tämmöiseen rämisevään peltipönttöön kuin kurjaan iphoneen.

Warehouse 13 toinen tuotantokausi koettelee willing suspension of disbeliefiä entistä pahemmin. Eniten köhimistä aiheuttavat varaston naurettavat turvallisuusjärjestelyt, paikka on oikea tikittävä aikapommi ydinjätteellä täytetyn ming-vaasin vieressä.

Mutta, minulla on kuitenkin palava tarve ottaa fiktio vakavasti. Pienet jutut määrittelevät rajan, jonka jälkeen tämä ei ole enää mahdollista. Kuin ihmeen kaupalla Warehouse 13 onnistuu pysyttelemään noiden rajojen sisäpuolella, minkä ansiosta jännitys pysyy yllä, ja pystyn samalla nauramaan epäloogisuuksille.

Pystyn myös pelkäämään vitusti aina kun Warehouse tarjoaa pieniä, häiritseviä yksityiskohtia, joita ei ole aina edes tarkoitettu pelottaviksi.(mutta minä pelkäänkin vähän kaikkea)

Warehouse 13 on välillä niin typerä. En voi uskoa että hallituksen supersalaisen osaston salaisella supertietokoneella on niin onnettomat suojaukset, että ei tarvitse kuin klikata jotain epäilyttävää kuvaketta sivustolla niin virus pääsee saman tien hyökkäämään koneen kimppuun. Ei edes tavallisen kansalaisen tietokoneilla tarvitse olla tuollaisia heikkouksia.


Sen verran yleisiä kyllä ovat vastaavat omituisuudet, että voi päätellä tv- ja elokuvakäsikirjoittajien kuuluvan siihen ihmisryhmään, jotka joko eivät käytä tietokoneita ollenkaan, tai suhtautuvat niihin kuin leivänpaahtimiin. Lyön hattuni vetoa että tv-tropesista löytyy artikkeli tuolle, mutta en jaksa nyt tällä hetkellä kaivaa.

Pelasin eilen neljä erinomaista shakkiottelua naapuria vastaan. Naapuri voitti kaikki.

Olen jo vuosia halunnut kunnolla opetella pelaamaan shakkia, mutta peliseuraa ei ole löytynyt ja tietokonetta vastaan pelaaminen ei ole innostanut. Nyt kun pääsi vihdoin pelaamaan oikealla laudalla, tunnelma oli mahtava. :) Tänään otetaan varmaan vielä pari peliä jos ehditään.

En taida hetkeen katsoa peiliin. Kiitos nightmare fuelista, Warehouse 13.

Tänään on syksy.

Koska kuuntelen Tom Waitsin The Black Rider -levyä, ja näin yhden kuvan: http://wynnen.deviantart.com/art/SA-Little-trolls-184121903
Molemmat toivat huoneeseen syksyisen tunnelman.

Huomenna jatkuu taas talvi.

Aamulehti: Kirkosta eronnut, tätäkö halusit?
Paholaisen asianajajalta bongasin.

Uskomaton uutinen. Tarkoitus on vissiin olla syyllistävä, mutta useimpien reaktio taitaa olla "Niin?"

Muistelin että viime uudenvuodenlupaukseni olisi ollut ascendata NetHackissa ainakin kerran, mutta se olikin parin vuoden takainen lupaus. Aika juoksee tätä nykyä.

Joka tapauksessa, jäi tänäkin vuonna tekemättä. En kyllä edes hirveästi yrittänyt. Parilla hahmolla pääsin aika pitkälle, mutta lannistuin kun kuolin johonkin typerään.

JOTEN. Nyt on aika ottaa vähän aikaa rennosti ja vetää NetHackia turpaan. Pelaan pari peliä wizard moden kanssa, niin että voin manipuloida pelimaailmaa miten huvittaa. Wizard modessa on käytössä muutamia kivoja komentoja, joista eniten haastetasoa tuhoava on ilmaisia toiveita jakava komento. Heti mulle kaikki lohikäärmeensuomuhaarniskat, gauntlets of powerit ja jytyimmät loitsukirjat.

Tulen kyllä pelaamaan tämän ihan oikeastikin läpi joskus. Mutta nyt on aika kostaa vuosien nöyryytys.

Näitä on niin riemukasta lukea:
http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/MisaimedFandom

Eli kun tarinan hahmot vetoavat eri yleisöön, tai eri tavalla, kuin tekijä on tarkoittanut. Yleensä niin että inhottaviksi ja vihatuiksi tarkoitetuista hahmoista tulee suosikkeja. Parhaita esimerkkejä sarjakuvista Watchmenin Rorshach, elokuvista The Dark Knightin Jokeri, peleistä Silent Hill 2:n Pyramid Head, ja kirjallisuudesta Kellopeliappelsiinin Alex.

Tekijöitä joissakin tapauksissa vituttaa, mutta minusta tuo on suurenmoinen ilmiö. :D Ei tekijän kuulukaan sanella että kuka hahmoista on oikeassa ja kuka väärässä.

Tietysti jotkut yrittävät, etenkin lastenohjelmissa, koko perheen elokuvissa ja nuortenkirjoissa, ja tuloksena on epärealistisia "pahiksia" joille on vain pinottu mahdollisimman inhottavia piirteitä. Usein se epäonnistuu silti, ja esim. Robbie Rotten on monille ehdoton suosikki Lazy Townissa, huolimatta käsikirjoittajien kampitusyrityksistä.
Draco Malfoy on myös upea esimerkki.(linkki liittyy epäsuorasti) Itse inhoan häntä, mutta Potter-fanien joukossa häntä kuolataan enemmän kuin nysviä päähenkilöitä, enkä usko sen olleen Rowlingin tarkoitus. :D

Voi olla että jonain päivänä itse yllätyn tavoista joilla jotkut tykkäävät tarinoistani. En kuitenkaan ala repimään tukkaa päästä, olen vain tyytyväinen.


As Clive Barker, creator of the Hellraiser series, put it, "You've got Pinhead, who hasn't done a single decent thing in eight movies, and still gets mail from women who want to have his children."