IRC-Galleria

Riemuitsen taas vaihteeksi videopelinnimigeneraattorista.

Perverted Mummy Commando
Mystic Ice Cream Expert
Blissful Graveyard Inspector
Inappropriate Chainsaw Paratroopers
Unbelievable Gnome Soldier
Nuclear Big Game Hunter from Outer Space
Tiny Ghost Posse
Satan's Car - The Resistance.
Erotic Fun Noodle Revenge
Disturbing Fencing Syndrome
Hindu Mech On Wheels
Unbelievable Rollerball Overlords
Sensual Lizard Summoner
The Ice from Hell
Spirit of the Trailer Park of the Third Reich
Rocket-Powered Underwear Crusader
Adventures of the Terrorist Heroes
Ebony Prison of Love
Twisted Manlove In Toyland

...kun tunkeudun ikkunasta talon yläkertaan, ja yksi vartija tulee juuri kulman takaa huoneeseen. Kuristan vartijan tajuttomaksi ja kurkistan kulman taakse. Kaksi muuta heppua pölisee siellä ja jään salakuuntelemaan. Mutta voi vittu! Nyt hekin lähtivät tulemaan kohti! Eivät saa nähdä ruumista!

Joten koppaan tajuttoman hepun olalle ja juoksen kohti portaikkoa. Jäivätkö ne kaksi heppua yläkertaan? Ei, laskeutuvat portaita. Jumalauta! Alemmas vain, yhä ruumista kantaen, kunnes... alimmassa kerroksessa kaksi vartijaa tukkii tien.

Siinä vaiheessa ei auttanut muu kuin tappaa kaikki.

Valitettavasti en osaa piirtää kasvoja (yritin ihan tosi monta kertaa) joten tyttö jäi vähän ilmeettömäksi. Luulen kuitenkin, että hän hymyilee.



Isompi täältä.

http://www.v2.fi/artikkelit/viihde/1204/Leffalista-27-Piirretyt-psykoosissa/

"Pekka Töpöhäntä kertoo nössöstä, jolla on mikropenis. Hän yrittää säilyttää arvokkuuden ja löytää puolison, vaikka jättikullia heiluttava raggari Monni nöyryyttää häntä toistuvasti."

Kamalaa nähdä maailma aikuisen silmin.

Eilen jo päätin lukita koko tabletin kaappiin ikuisiksi ajoiksi, mutta tänään päätin kokeilla vielä kerran. Gimp ei yhäkään suostunut yhteistyöhön, mutta asensin SmoothDrawin, ja sillähän tuo tikku toimii kuin unelma.

Enää ei tarvitse tehdä muuta kuin opetella piirtämään. :D Kas tässä tunnin aherrus, Chris Redfield:

Osaisiko joku neuvoa kuinka Wacom Bamboo Pen & Touchissa saa paineentunnistuksen toimimaan? Ei toimi Gimpissä, eikä myöskään wacomin omissa pikku esittelyohjelmissa.

Nopean googlailun perusteella hyvin monella on sama ongelma, mutta en ole löytänyt vielä yhtäkään toimivaa neuvoa.

URS

Fallout: New Vegas pelattu läpi. Itken. Tärisen. Nauran. Ajattelen tekojeni seurauksia.

Hyvin epätodellinen olo. Tunnen kuin olisin elänyt juuri kokonaan toisen elämän. Tämä on jotain mitä pelit voivat parhaimmillaan saada aikaan. Kirjat ja elokuvat myös, jossain määrin, mutta pelkästään interaktiivinen tarinankerronta voi todella imaista sisäänsä tällä tavalla.

Puuh... nyt lisäosia kokeilemaan. Ehkä selvittämään tämän mysteerisen radiolähetyksen alkuperä. Tämä kappale on kummitellut päässäni monta päivää:

Nobody who wasnÂ’t down there will ever really understand. Not even those who shook our hands when we left. Not even those who welcomed us back with mighty hugs and no conception whatsoever what it was like to sit there watching the life bleed out of a man whose throat youÂ’d cut so you could go on, undetected, to murder some other poor boy whose bad luck had placed him in your path at the wrongest time possible in the entire history of the human species. So that someday, somewhere far away, some woman would cry because she no longer had a son.

Glen Cook - Angy Lead Skies

Aloin lukemaan Long Dark Teatime of the Soulia pitkästä aikaa, ja ensimmäistä kertaa englanniksi. Viime lukukerralla kielitaitoni ei ollut vielä tarpeeksi hyvä, mutta nyt se jo kestää. Kyllä tämä menetti suomennoksessa jotain.

Nyt on muutenkin hyvä aika lukea se taas, koska olen viime aikoina miettinyt paljon lusmuilua, ja Dirk Gently on yksi lusmuimpia päähenkilöitä ikinä.
Jostain syystä lusmuilu viehättää minua hyvin paljon, olkoonkin että se on syy suurimpaan osaan maailman ongelmista ja maailmantalouden kantava voima. Ihmiskunnan yhteinen lusmuilu on masentavaa, mutta kun tarkastelee yhtä kekseliästä yksilöä joka yrittää helpottaa omaa taakkaansa kaikkien muiden kustannuksella, se.. no, se on yhtä perseestä mutta jollain syvällä ja vaistomaisella tavalla se silti vetoaa minuun.

Minä olen sen kaltainen tyyppi joka näkee hyvin paljon vaivaa vältelläkseen jotain epämukavaa puuhaa, täysin tietäen että lopulta se on kuitenkin tehtävä ja tulee olemaan monin verroin ikävämpää. Kasaan tavaroita sohvalle ja pöydälle sen sijaan että järjestäisin niitä omille paikoilleen. Kun haluan käyttää sohvaa, siirrän tavarat sängylle. Vasta kun tässä siirto-operaatiossa alkaa olla kohtuuttoman paljon vaivaa, alan oikeasti siivoamaan.

Voisin antaa lukemattomia muita esimerkkejä, mutta koska en ole fiktiivinen henkilö vaan asun samalla maapallolla teidän kaikkien kanssa, luulen että saisin vain hampaita kiristymään ja veitsiä teroittumaan.

Siirtääkseni huomion omista synneistäni lainaan pätkän tuosta kirjasta:


With his resolve well stiffened Dirk stepped back out of the newsagent's into the nippy air of the street and strode off.
"Ah, I expect you'll be wanting to pay for that paper, then, won't you, Mr Dirk, sir?" said the newsagent, trotting gently after him.
"Ah, Bates", said Dirk loftily, "you and your expectations. Always expecting this and expecting that. May I recommend serenity to you? A life that is burdened with expectations is a heavy life. It's fruit is sorrow and disappointment. Learn to be one with the joy of the moment."
"I think it's twenty pence that one, sir", said Bates, tranquilly.
"Tell you what I'll do, Bates, seeing as it's you. Do you have a pen on you at all? A simple ball-point will suffice."
Bates produced one from an inner pocket and handed it to Dirk, who then tore off the corner of the paper on which the price was printed and scribbled "IOU" above it. He handed the scrap of paper to the newsagent.
"Shall I put this with the others, then, sir?"
"Put it wherever it will give you the greatest joy, dear Bates, I would want you to put it nowhere less. For now, dear man, farewell."
"I expect you'll be wanting to give me back my pen as well, Mr Dirk."
"When the times are propitious for such a transaction, my dear Bates," said Dirk, "you may depend upon it. For the moment, higher purposes call it. Joy, Bates, great joy. Bates, please let go of it."
After one last listless tug, the little man shrugged and padded back towards his shop.