IRC-Galleria

Quatermass

Quatermass

This is not a beak, my lovely child. It is a claw! For I am the finger!

Selaa blogimerkintöjä

Ninjakoulutukseni toinen päivä lähenee loppuaan. Olen päässyt viidenteen osaan ja kontrollit alkavat jo tuntua luonnollisilta. Selvitin jopa yhden bossin ensimmäisellä yrittämällä! Pari parannusjuomaa siinä kyllä meni.

Pelin maailma on MAHTAVA, vähän steampunk-tyylinen, mikä miellyttää minua suuresti. Maailma on kuin sekoitus keskiaikaa ja nykyisyyttä.

Olen menettänyt hermoni keskimäärin harvemmin kuin yleensä pelatessa. Lähinnä bosseissa antaudun karjumaan kurkkuni käheäksi.
Pärjään jo helposti useimpia vihollisia vastaan, mutta tarrautuvia kranaatteja heittelevät hämähäkkininjat ovat vielä liian kova pala.
Sain myös nunchakun. Kaikista maailman lähitaisteluaseista se on suosikkini, ja pelissäkin sitä mieluusti heilutan.
Suurimman osan ajasta käytän kuitenkin miekkaa joka tuntuu olevan tehokkaampi.

Kohtasin myös mystisen tissinaisen. http://www.theicecave.org/damage_control/multimedia/ninjagaidenrachelfanservice.jpg

En tiedä mistä nimi tuli mieleeni.

Noin paljon ihoa paljaaksi jättävä puku tuskin olisi kovin käytännöllinen taistelussa, mutta pelaajien miellyttäminen on ajanut logiikan ohi. Normaalisti en tietenkään valittaisi tällaisesta, mutta ninjan on oltava lihallisten houkutusten yläpuolella.(ehkä? keksin tuon itse.)
Hänen jälkeensä esiintyi Watchmenin Rorschachin tapaan pukeutuva mystinen mies. Naamion tilalla olivat silmälasit. Höpötettyään kryptisesti hän heittäytyi katolta alas. Kaavan mukaan hahmoni juoksi heti katsomaan, mutta ukko oli kadonnut.

Nyt harjoittelen vielä vähän aikaa ennen nukkumaanmenoa. Täytyy opetella pärjäämään niille hämähäkkininjoille! Tietysti sitten kun opin, peli heittää vastaani jotain vielä pahempaa. Ja pidän siitä! Olen todella iloinen että ostin tämän. Tämä on todella hyvä peli.

Kyllä minusta vielä ninja tulee.

Ninjan tie osa 1 - Ninjakoulutus alkaaTorstai 06.08.2009 03:19

Vahvistettuani itseäni ruisleivällä ja kahvilla, sekä katsomalla jakson Mortal Kombat - Conquestia, olen nyt viimeinkin valmis. Ainakin niin valmis kuin vain voin olla tähän...
Avaan xboxin. Persian Prinssi joutaa takaisin koteloonsa, mokomaa kömpelystä ei nyt kaivata. Ninja Gaidenin levy menee hänen tilalleen ja liukuu sisään pelikonsoliin. On aika aloittaa.

The evil Dark Dragon Blade... aloittaa kertojan ääni. Sammutan tietokoneen näytön jotta sen valo ei häiritse.


Okei. 5 minuutin pelaamisen jälkeen olen LUMOUTUNUT kontrolleista. Hahmon kyvyt tuovat mieleen Prince of Persian, mutta kaikki on paljon viimeistellympää ja hienompaa.
Manuaalia lukiessa rypistin hieman kulmiani kun seinäjuoksu tapahtuu vasenta tattia pohjassa pitämällä, yleensä kun koen kyseisen ohjaimen toiminnon hankalaksi. Mutta oikeastaan se sopii täydellisesti. Nappeja saa toki halutessaan muutettua, mutta en koe sitä tarpeelliseksi.

Vastaan tuli muutama ruskea ninja. Koska tämä on vasta harjoitustehtävä, vihollisetkin ovat pelkkää kauraa. Itseluottamukseni nousee. Häijy temppu, koska pian tullaan erottelemaan jyvät akanoista kun oikeat viholliset esittäytyvät. Vaan voi miten upeita ovat taistelut!

Nyt viholliset jo lyövät takaisin eivätkä vain seiso nukkeina. Hienoa että vaikeusaste kasvaa vain vähä vähältä ja antaa minun totutella kontrolleihin.

Resident Evilin mieleen tuova arvoitus. Haarniska pitää kädessään avainta, ja sen naamaan täytyy liittää osa.

Pari valkoista ninjaa tuli vastaan, hitusen kovempia veikkosia. Jouduin käyttämään yhden parannusjuoman. Nappulat eivät ole vielä ihan hanskassa.

Löydän haarniskaan kuuluvan osan, mutta joudun vahingossa uudestaan tuohon äskeiseen huoneeseen, ja valkoiset ja ruskeat ninjat hyökkäävät. Tällä kertaa en tupeloi ihan niin pahasti, enkä joudu käyttämään juomaa.

Laitan palasen haarniskan naamaan ja saan Rohkeuden Avaimen! Menen taas aiempaan huoneeseen, ja lisää ninjoja ilmestyy. Ilmeisesti heitä tulee loputtomiin aina kun tänne palaa. Toistan tämän muutamaan kertaan tottuakseni valkoisiin ninjoihin, ja koska tappamisesta saa massia. Hähää. Tiedostan ahneuteni sopimattomuuden ja häpeän vähän.

Vähä vähältä tappelu alkaa sujumaan paremmin. Torjun, väistän, juoksen seinää pitkin ja hyppään ilmaan heitellen shurikeneja vihollisia kohti, ja laskeudun maahan sivaltaen yhtä miekalla. Upea tunne.
Toisinaan tyhjennän koko huoneen kärsimättä juuri yhtään vahinkoa, toisinaan taas olen vähällä kuolla ja on pakko paeta. Harjoiteltavaa siis on vielä paljon, ja onnistumiseni on aina puoliksi tuuria. Hallitsen jo kontrollit periaatteessa, mutta taistelussa menen helposti paniikkiin ja huidon vain.(heh, sama juttu tosielämän taistelutilanteissa. periaatteessa hallitsen liikkeet mutta tositilanteessa olen tumpelo.)

Ensimmäinen bossi esittäytyy. Ukon nunchakutaidot(ja hauikset) saattavat omani häpeään.

Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen onnistun mättämään äijää tarpeeksi. Vaan mitä nyt? Hahmot kumartavat toisilleen ja käyvät juttelemaan kuin vanhat kaverit. Tämä oli jonkinlaista leikkimielistä nahistelua?! Entä ne tappamani ninjat? Pelkkää palvelusväkeä varmaan, tietysti heitä saa uhrata kun vanha kaveri tulee kylään? Arrrrr.

En ole täysin tyytyväinen äskeiseen suoritukseeni, tuhlasin kaksi parannusjuomaa. Haluaisin ladata pelin ja ottaa bossitappelun uusiksi, mutta siihen ei näytä olevan mitään suoraa keinoa, vaan pitäisi ensin kuolla. No, jatketaan nyt sitten.

Haarniskoituja samuraityyppejä esiintyy. Köykäisiä ovat verrattuna valkoisiin ninjoihin.

Etenemiseni pysähtyy kun en tiedä mihin mennä. Ehdin rauhoittua tarpeeksi pitkäksi aikaa jotta muistan että pyykki täytyisi viedä. Tämä voisi olla hyvä aika pitää pieni tauko. Tai jopa lopettaa tältä päivältä.

Kokemus on tähän mennessä ollut käsittämättömän upea. Ei tätä peliä suotta kehuta. Olen vieläpä positiivisesti yllättänyt ettei vaikeustaso ole ihan hermoja riipivä vielä ensimmäisessä kentässä.
Pelaan normal-tasolla, ja käsittääkseni tässä on vielä helpompi vaikeustaso ninja dog, jonka saa vaihtoehdoksi kun kuolee muutaman kerran. Mutta tähänastisen helppouden hypnotisoimana päätän jatkaa normaalilla vaikeustasolla pelaamista. Tulen tietysti katumaan tätä päätöstä kun joku kauhea mörssäri sahaa päätäni irti, mutta siinä vaiheessa on vain pakko pärjätä.

Ninjakoulutuksen ensimmäinen päivä on pulkassa.

Ninjan tie - PrologiKeskiviikko 05.08.2009 22:57

Pulssini kiihtyy kun löydän postilaatikosta ruskean kirjekuoren. Kiiruhdan asuntooni vilkuillen pelokkaasti ympärilleni, aarretta suojaten.
Sisällä revin vapisevin käsin ensin paperin, sitten kuplamuovin kunnes pääsen käsiksi muoviseen koteloon... "Ninja Gaiden" lukee kannessa. Tunnen raivoisan energian sykkivän kotelon sisällä.
Varovasti kuin kelloseppä irrotan levyn kotelosta ja tarkastelen sitä valoa vasten. Hyvä, ei naarmuja. Silmäilen ahnaasti pelin manuaalia imien informaatiota sisääni. Mutta tiedän etten tule yhtään tämän valmiimmaksi vaikka opettelisin manuaalin ulkoa. On vain yksi tie tulla ninjaksi.
Xbox tuijottaa minua television alta vihreällä silmällään. Haastaen, pilkaten. Tai ehkä se vain janoaa saada aarteen sisälleen.

Pian on sen aika. Mutta ensin on syötävä ja levättävä jotta vahvistun.

Pian alkaa ninjakoulutukseni.

Mesekeskustelu vuodelta 2007Tiistai 04.08.2009 22:14

(kuva ei liity tilanteeseen, löysin sen vain koneelta.)

~ Nomi ~ sanoo:
APPILANPAPPILANAPUPOJANPAPUPATAPANNULLAKIEHUUJAKUOHUU

Albus sanoo:
O____o kansi pois päältä

~ Nomi ~ sanoo:
moi

~ Nomi ~ sanoo:
oon hanna

~ Nomi ~ sanoo:
kukas sä oot?

Albus sanoo:
uusi hovimestarinne. hyvää päivää.

~ Nomi ~ sanoo:
kas, päivää, Jeeves

~ Nomi ~ sanoo:
nautin iltateeni kirjastossa

~ Nomi ~ sanoo:
älä unohda sokeria

Albus sanoo:
Nimi on Albus!! Ei tipu teetä ennenkuin nimi tulee kunnolla!

~ Nomi ~ sanoo:
...

~ Nomi ~ sanoo:
*rewind*

~ Nomi ~ sanoo:
kas, päivää, Albus

~ Nomi ~ sanoo:
nautin iltateeni kirjastossa

~ Nomi ~ sanoo:
älä unohda sokeria

Albus sanoo:
Hyvä on, ma'am

Albus sanoo:
Teetä *kaataa pulipuli* sokeria *kuusi lusikallista kilikili*

Albus sanoo:
*vielä yksi*

~ Nomi ~ sanoo:
Kiitos, Albus

~ Nomi ~ sanoo:
voit jatkaa töitäsi

~ Nomi ~ sanoo:
muista että pidän naamiaisjuhlat huomenillalla

~ Nomi ~ sanoo:
Kreivitär Nerinen tulee vaatimaan erikoiskohtelua

~ Nomi ~ sanoo:
ja hän ei voi sietää pähkinöitä

Albus sanoo:
*riipustaa muistiin kämmeneen* pähkinöitä kreivittärelle..

~ Nomi ~ sanoo:
sano kokille, että jälkiruoissa ei saa missään nimessä olla pähkinöitä

Albus sanoo:
Selvä on, ma'am. Muuta?

~ Nomi ~ sanoo:
ja muista että Pormestari vaimoineen saapuu myös paikalle

~ Nomi ~ sanoo:
Rva. Pormestari on lyhyenläntä ja vähintääkin norsun kokoa

~ Nomi ~ sanoo:
muista kohteliaisuus ja selkäranka häntä vastaanottaessa

~ Nomi ~ sanoo:
hän myös pelkää kuollakseen kissoja

~ Nomi ~ sanoo:
siinä kaikki. voitte mennä

~ Nomi ~ sanoo:
*siemaisee teetä pikkurilli pystyssä ryyyyyst*

Albus sanoo:
*muistiin* ..kissoja. Hyvä on ma'am.
*kääntyy lähteäkseen mutta pysähtyy* entä Vuoren Musta Velho? Jos muistatte, hän uhkasi kammottavalla kirouksella mikäli jää kutsutta.

~ Nomi ~ sanoo:
hyi kamala! tämähän on persikkateetä

~ Nomi ~ sanoo:
missä minun sitruunateeni on?

~ Nomi ~ sanoo:
ah niin tosiaan, se nukkavieru pillipiipari

~ Nomi ~ sanoo:
hmph, lähetä hänelle... pöllö tai jokin muu hänelle sopiva kirjekyyhky ja kutsu hänet juhliin

~ Nomi ~ sanoo:
hän tuskin edes vaivautuu vaihtamaan kaapuaan

~ Nomi ~ sanoo:
*ilkeä nauru* hänhän kulkee valmiiksi jo naamiaisasussa

Albus sanoo:
*kohtelias naurahdus* hyvin sanottu kuten aina, ma'am

~ Nomi ~ sanoo:
*heilauttaa välinpitämättömästi kättään ja kääntyy päivälehden puoleen* menehän nyt siitä

~ Nomi ~ sanoo:
ja muista se tee!

Albus sanoo:
*kirjoittaa kämmeneen* mansikkateetä rouvalle... Kyllä ma'am. Hyvää teehetkeä ma'am.

Äärimmäinen miehuuskoeTiistai 04.08.2009 04:40

Tilasin juuri Ninja Gaidenin xboxille(vanhalle) ja samalla tuomitsin itseni. Tulen kokemaan todella hirveitä raivokohtauksia tuon pelin parissa. Tulen repimään perseeni tuhanteen palaseen ja karjumaan seinät kumoon.

Niin, olen siis ymmärtänyt että Ninja Gaiden on hyvin vaikea peli. Vaikea ja palkitseva, jos siis kärsivällisyyttä riittää. Mutta minä olen sangen huono pelaaja. Jo Prince of Persia - Warrior Within aiheuttaa harmaita hiuksia ja karjuntaa helpoimmalla vaikeustasolla pelatessa. Pelaan melkein kaikkia pelejä helpoimmalla tasolla jos se valinta vain pelaajalle suodaan. Koska olen ihan perseestä.

Miksi Triforcen nimessä sitten menen tilaamaan pelin joka on suunnattu selvästi itseäni paremmille pelaajille? En tiedä. Ehkä koen että minun on vihdoinkin aika miehistyä! Todistaa itselleni että pystyn siihen. Jos ikinä saan tuon pelin pelattua läpi, olen todella ylpeä itsestäni.
Ei väliä vaikka pelaamista ei kulttuurillisesti kauheasti arvosteta. Minulle itsellleni tuolla saavutuksella olisi enemmän arvoa kuin, sanotaan nyt vaikka ammattikoulututkinnolla(jota en saavuttanut), tai 100kg penkkituloksella(joka ei ole edes kovin paljoa mutta enpä yllä siihenkään), tai nobelin palkinnolla.(arvatkaa.)

No okei, vielä kovempi juttu olisi jos minusta tulisi ihan oikea ninja. Mutta masentuisin vain jos yrittäisin miettiä niitä lukemattomia syitä miksi minusta ei olisi siihen.

Täystuhon lieventämiseksi tilasin samaan pakettiin myös pelin Urban Chaos: Riot Response, joka toivon mukaan tulee helpottamaan Ninja Gaidenin aiheuttamia aivoverenvuotoja.

Are you serious?Tiistai 04.08.2009 03:44

http://www.peliplaneetta.net/arvostelut/581/
"Silti pelin omaa psykedeelistä viehätystä ei käy kieltäminen: on vähintäänkin hämmentävä kokemus juosta pitkin poikin sinisten, polvenkorkuisten ja smurffiäänellä puhuvien muukalaiskavereiden kanssa muinaisen inkatemppelin valtavalla sisäpihalla haulikon kaikki kuusi piippua laulaen, kerätä hyvän onnen banaaneja ja väistellä futurististen tykkitornien ampumia ohjuksia samalla räiskien nuijaa heiluttavia luolamiehiä, jättimäisiä jenkkifudiksen pelaajia, itsemurhapommittajia, italialaisia meklarizombeja ja singoilla varustettuja demoneita vielä, kun taisteluhelikopterit tulittavat konekivääreillä taivaalta."

Jeps, kyllä taidan ostaa Serious Sam kakkosen kunhan järkevään hintaan löytyy.

Ruokaa taasLauantai 01.08.2009 23:34

Lehtisalaattia
Jäävuorisalaattia
Basilikaa
Pinaattia
Tomaattia
Tummaa makaronia
Fetajuustoa
Oliiviöljyä
Saksanpähkinäöljyä
Kermaviiliä
Mausteita

Yleensä vain mätän kaikki ainekset kulhoon ja sekoitan, mutta nyt tuli niin iso annos että tein vähän monimutkaisemmin. Selostan sekavasti ja nopeasti koska on nälkä ja haluan syömään. :D

Laitoin makaronit(noin 5 desiä) kiehumaan ja silppusin sillä välin kaikki vihreät yhteen kulhoon, ja sekoitin kermaviiliin mausteita.(piripiri-seosta, limepippuria, kynteliä, salviaa, maustepaprikaa)
Sekoitin öljyt suoraan makaroniin.(tietty siivilöityäni sen)

Lopuksi kasasin toiseen kulhoon kerroksittain makaronia, vihreää, tomaattia, fetaa ja kermaviiliä.

Ostin rahapulassa euroshopperin fetaa, ja se on pahamaineisesta tuotemerkistä huolimatta yllättävän hyvää. Siis ihan todella hyvää, parempaa mitä ravintoloiden fetasalaateissa on.
Basilikakin oli tarjouksessa, semmoinen jättiruukku oli 4 euroa. Ikkunani ulkopuolella on vuosia roikkunut joku kuivettunut multaruukku, niin pistin basilikan siihen tilalle. :)
Pinaatit taas ovat äitimuorin puutarhasta.

Nyt syömään. Jälkiruoaksi kahvia ja donitseja.

RuokapäivitysPerjantai 31.07.2009 21:08

Jotain rouhesämpylää(tai niin pussissa luki)
Toiselle puolikkaalle margariinia, toiselle oliiviöljyä.
Muutama siivu edamia.(Baltic Princess)
Pari reipasta palaa mozzarellaa.
Ripaus piripiri-mausteseosta.
Vetistyneen tomaatin jäänteet.

Juomaksi kylmää karpalo-rypälemehua.

Ei oikeastaan ole hirveä nälkä mutta täytyy vuorata maha kahvia varten. Puhe on suuresta määrästä kahvia! Puolet jotain äreän makuista tummaa paahtoa, puolet suklaakahvia.

hahaTiistai 28.07.2009 18:46

Tulliviranomaiset tunkivat juuri ovesta sisälle. Ovat varmaankin saaneet vihiä Pahuuden Armeijasta. Väittivät etsivänsä heppua joka asui täällä ennen minua, jotain 4 vuotta sitten, mutta se oli varmasti vain ovela vale.

Tie on pitkä takaisinSunnuntai 26.07.2009 07:33

Lähdin taas ulos etsimään jotain. En tiedä mitä.

Laukussa leipää ja olutta, kuljin muuatta pimeää metsätietä. Yhtäkkiä tuli olo kuin kävelisin junaraiteella. Rauhoituin vasta kun pääsin levähdyspaikalle, jossa monet kummitukset tervehtivät minua. Join oluen heidän seurassaan ja juttelin.

Jatkoin matkaa. Lisää kummituksia tuli vastaan. Pysähdyin vasta sataman puistossa, jossa join toisen oluen. Lisää kummituksia. Kaksi erityisen ihanaa ihmistä joita muistelen kaiholla. Toinen heistä aikoinaan tutustutti minut uuspakanuuteen. Ilman häntä olisin kai nyt katkera kristitty, tai yksinäinen ateisti. (ei millään pahalla ko. ryhmiä kohtaan, kumpikaan vain ei ollut minun tieni)
Mitä heille kuuluu nyt? En saa ikinä aikaiseksi kysyä. Outoa miten kaukana joku voi olla messengerin ja facebookin aikakaudella. En vain osaa yhtäkkiä alkaa juttelemaan, kertoa kuinka tärkeitä he minulle olivat. Juttelen vain heidän muistoilleen.

Kuljen kolmanteen paikkaan ja lisää olutta kuluu. Katselen tyhjää näyttämöä. Voiko olla kummituksien kummituksia? Muistoja tarinoista.

Yksin juominen masentaa. Löydän tieni Eskon Baariin, jota toisinaan nimitän maailmanlopun ravintolaksi. Se ei ole haukkumanimi. Kohtaan muuan kaverin täällä, ja juon parit rommit. On karaokeilta, ja minua laulattaa. Listalta silmääni osuu Haltin häät, ja päätän laulaa sen.
Suoritus ei ole parhaimpiani, mutta yleisö antaa kohteliaat aplodit. Tämä kappale on minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Se muistuttaa minua mustasukkaisuuden äärimmäisistä seurauksista.
Toisinaan huomaan olevani kuin laulun tumma Peltsa ruotsinmaan, joka kilpailee Malla-neidon rakkaudesta. En halua mennä yhtä pitkälle katkeruudessani. En halua oman Mallani jäätyvän tunturiksi vain koska hän ei tule ikinä olemaan minun.

Valomerkin jälkeen odotin kaveria ulkona, ja juttelin Eskon kanssa. Hän ihmetteli biisivalintaani, sitä ei kuulemma usein lauleta. Vaihdoimme muutaman Sanan.
Saatoin kaverin kotiinsa ja lähdin sitten omille teilleni. Olen iloinen etten juonut tämän enempää.

En löytänyt etsimääni. Tietäisinpä edes mitä etsin! Ehkä vasta kuoltuani ymmärrän. "Ai sehän se olikin. Hahaa!" Tiedättekö, kun etsii avaimia tai silmälasejaan ja ne olivatkin edessäsi pöydällä.
Vai olenko etsinyt juuri kuolemaani kaikkina näinä öinä? Jotakuta joka auttaisi minut seuraavaan maailmaan, itse kun en ole kyennyt ottamaan ratkaisevaa askelta.
Oli mitä oli, en löytänyt sitä tänään. Mutta olen silti iloinen että lähdin matkaan. Tietysti juominen kaduttaa aina jälkikäteen, mutta kerrankin en ole ihan ämpärikännissä. Voisi sanoa että join juuri sopivasti jotta kykenin laulamaan, käymään illan keskustelut, ja ajattelemaan näitä ajatuksia joita nyt kirjoitan. Olisi vielä niin paljon kirjoitettavaa.