IRC-Galleria

Jos et mistä tahansa syystä tykkää että google tallentaa hakutietosi, kokeile tätä: https://startpage.com/ Myös tuon vaihtaminen oletusselaimeksi onnistuu helposti.

Samat hakutulokset, mutta sekoittuneena miljoonien muiden käyttäjien hakuihin, niin että sinua on mahdotonta yksilöidä joukosta.

Jos sinua ei haittaa että google tekee sinulle oman käyttäjäprofiilin ja kerää tietoja hakutuloksistasi, ei siinä mitään. En jaksa yrittää perustella miksi kenenkään pitäisi muuttaa netinkäyttötottumuksiaan, mutta jätän tämän linkin tähän niille jotka saavat siitä hyötyä.

Olen vuosia yrittänyt opetella piirtämään samalla tavalla kuin muksuna. Silloin massatuotin sarjakuvia ja piirustuksia joiden tyyli oli tosi simppeli mutta joihin olin kuitenkin itse tyytyväinen. Nyt aikuisena en enää osaa - tähtään automaattisesti omien taitojeni yläpuolelle ja turhaudun kun en osaa mitään.

Yöllä inspiraatio iski kesken Aku Ankka -istunnon. Muistelin koulukirjojen marginaaleihin tuhertelemiani pikkukuvia ja ajattelin tehdä niiden hengessä jotain äärimmäisen yksinkertaista tikku-ukkoseikkailua. Päädyin taas tekemään hitusen hieman monimutkaisempaa kuin aioin, mutta en liian ja olen aika tyytyväinen: http://i.imgur.com/08qoXFH.jpg



Löysin vihdoin tyylin jota osaan. Nyt voin lakata turhautumasta ja alkaa pyrkimään paremmaksi.

Erinomaista raivoamista: http://cinemassacre.com/2013/09/06/avgn-tiger-electronic/

Luulisi että nämä alkaisivat jo toistamaan itseään, mutta olen havaitsevinani hahmonkehitystä. Kun alkuaikoina Nörtti raivosi suorastaan intohimoisesti, nyt hänen kirosanoissaan on jo epätoivoinen sävy ja olemuksessaan tuntuu vuosien pelaamisen raskaus; jokainen tuskallinen pelimuisto painaa hänen sieluaan lyijypuntin lailla, mutta hänen täytyy jatkaa, sillä hänestä on tullut jo arkkityyppinen Vihainen Nörtti ja jumalat eivät antaisi hänen lopettaa.



Tai ehkä ylitulkitsen, mutta selkeästi Jamesin näyttelijänkyvyt ovat hioutuneet. Hän kiroileekin vähemmän, ja tuo turhautumisensa ilmi enemmän äänenpainoilla ja kehonkielellä.

Ovelle koputettiin. Se on tätä nykyä aika harvinaista, kun viimeinenkin seuraani sietänyt naapuri muutti pois ajat sitten. Melkein en avannut. Mutta koputtaja oli sinnikäs, joten peitin alastomuuteni ja menin kurkistamaan.

Ensin katsoin oven läpi että siellähän on poliisi, ja jokaisen kunnon kansalaisen tavoin jouduin heti vainoharhaisen pelon valtaan. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja avasin oven. Se ei ollutkaan pahoista teoista rankaiseva pamputtaja, vaan postin lähetti joka pyysi minua kuittaamaan paketin.

En ole koskaan saanut kirjattua lähetystä! Mitä olikaan historiallisessa paketissa?

Koiranpersemagneetteja. Koiranpersemagneetteja Amerikasta.

Lisäksi ihan tosi hieno joulukortti. :)

Koska tänään on sellainen päivä että käkättelen kaikelle tyhmälle: www.penisland.net

http://mancave.cbslocal.com/2013/11/06/thunder-gods-who-could-kick-thors-ass/

"When youÂ’re translated into other religions as the top guy on both sides of the eternal struggle, itÂ’s because your balls are too big for their altars to support otherwise."

Artikkelin historiallisesta tarkkuudesta en mene ehdottomaan takuuseen, mutta kyllähän tämä jälleen kerran muistutti että uskonnot ovat lopulta paljon kiinnostavampia kuin peruskoulun pakkokäännytystuntien perusteella jaksaisi uskoa.

"Now, Chemist M, you are going to build me an evil army... An evil, unstoppable army! An evil unstoppable army... of zombies! On zombie island!! IN SPACE!!!"
-Adolf Hitler



Axe Cop - 5-vuotiaan mielikuvituksesta, ammattilaisten toteuttamana.

Keskittymiskyky ei riitä mihinkään yhteen asiaan niin yritän aina kaikkea pientä ja sitten turhaudun jokaisen asian parissa erikseen.

Äänitin taas yhden lyhyen pätkän (joku kirjoituskurssin lyhyt harjoitus - en yhtään muista mikä aiheena oli, luultavasti sovelsin omiani): https://dl.dropboxusercontent.com/u/65536448/lihaa.mp3
Pääsin harjoittelemaan hähähää-ääntäni. Paremman mikrofonin voisi hommata joskus.

Sarjakuvan väsääminen on myös ollut pitkään mielessä - olisipa vain piirtäminen yhtä helppoa kuin kirjoittaminen. Juonta on jo pitkälle päässä, mutta kun yhteen sivuun menee kolme päivää niin tajusin jo aika aikaisessa vaiheessa että tästä ei tule mitään. Tein kuitenkin sivun melkein valmiiksi harjoituksen vuoksi: http://i.imgur.com/RzXqlAO.jpg?1



Tapani mukaan alan aina kiiruhtamaan loppumetreillä ja jätän viimeistelyt tekemättä. Puhekuplien piti kaikkien olla samanvärisiä, melkein valkoisia, ja tekstiäkin olisi pitänyt siistiä, mutta huomiokykyni siirtyy toisaalle aina viimeistään siinä vaiheessa kun jokin on melkein valmis.

Seuraavaksi ajattelin opetella ampumaan tulipalloja käsistäni tai sitomaan kengännauhat niin että ne eivät aukea kesken kävelyn.

Olen ollut jonkin aikaa siinä käsityksessä että kukaan alle 50-vuotias ei pukeudu kunnolla. Tänään jouduin tarkistamaan käsityksiäni.

Antakaahan kun kerron teille tarinani...

Olin ylittämässä katua, matkalla apteekkiin kaikenlaisia huumeita ostelemaan, kun kauempana tumma hahmo varjosti aurinkoista kävelytietä. Siristin silmiäni nähdäkseni paremmin. Aivan hämmästyttävän tyylikkäästi pukeutunut nuori mies käveli minua kohti. Musta takki liehui komeasti, ja oli mustat saappaat, mustat housut, musta liivi, musta kauluspaita, musta lierihattu, ja hienoina yksityiskohtina punainen huivi kaulalla ja hopeinen kellonvitja liivissä.

Saatoin tuijottaa, sillä hän nosti kättään ja kosketti hattunsa lieriä. Hatuttomana en voinut vastata tervehdykseen kuin nyökkäämällä. Sitten ylitin tien ja katosin apteekkiin.

Mömmöt ostettuani marssin kauppaan, toivoen että näkisin vielä vilauksen tuosta tyylikkäästä muukalaisesta. Suuri oli iloni kun näin kävi, ja osuimme vielä vierekkäisiin kassajonoihin! Tarkkailin häntä estoitta, ja hän tarkkaili takaisin. Hänen täytyi olla minua ainakin pari vuotta nuorempi, mutta arvokkuutensa puolesta olisi voinut olla tuplasti vanhempi. Kassalle päästyään hän nosti kassaneidille hattua! Jälleen murehdin omaa hatuttomuuttani.

Kassan jälkeen tapasin hänet kaupan ovella, ja kehuin tyylikkäitä vaattteita.
"Kiitos. Huomasin että tekin olette varsin elegantti", hän vastasi. Keskustelimme hetken vaatteista, ja totesimme että molemmat olemme kasanneet vaatepartemme enimmäkseen kirpputoreilta. Hyvästellessämme hän kohotti jälleen hattuaan. Mainio ele.

En tullut kysyneeksi muukalaisen nimeä, enkä tiedä törmäänkö häneen enää, mutta maailma tuntuu silti mukavammalta paikalta kun tiedän, että tuolla jossain hän kulkee ja vaikuttaa charmillaan ympäröivään maailmaan.

Roteva ruumiinrakenne, pukeutuu hyvin, arvostaa kahviaan. Saatoin ihastua.