En voinu mennä saunaan. Vaivoin pystyin käymään suihkus. Sitäki ennen itkin varmaan 20 minuuttia pesuhuoneessa. Selviydyin siitä kyllä, mut ei se kivaa ollu. Jotenki vaan odotin näkeväni Mannen makoilemassa saunan nurkassa tai pesuhuoneen oven vieressä. Jonain iltana olin näkevinäni sen eteisen matolla köllöttämässä.
Aika raskaalta tuntuu, kun käyn päivän aikana kymmeniä kertoja päässäni läpi ne viime viikonlopun tapahtumat ja maanantain eläinlääkärikäynnin. Kaikki miten ollaan oltu ja mitä ollaan tehty. Miltä kissa on näyttäny ja mitä oon ite ajatellu. Se eläinlääkärikäynti on pahin. Ja sitä pyörittelen mielessä vähän väliä. Käyn mielessäni läpi hetket Mannen koppaan pakkaamisesta siihen, kun lääkäri nostaa sen siitä pöydältä ja vie jonnekin pois. Työt takkuilee edelleen, kun en oikein saa keskityttyä. Kotona taas koitan keskittyy tekemään vaan jotain, etten jää kauheesti kelailemaan asioita. Eilen leikin kissojen kanssa. Elvis halus leikkiä hippaa ja kissalapselle heittelin semmosta karvapalloo. Ne näytti nii onnellisilta.