IRC-Galleria

Häät on juhlittu, oli huippukivaa! Ruoka oli ihan tajuttoman hyvää ja hääkakku... ah, joku suklainen juustokakku kermavaahdolla kuorrutettuna. En varmaan oo koskaan ikinä missään saanut yhtä hyvää kakkua :D Oltiin jopa TODELLA ajoissa kotona, kun ei juhlien jälkeen lähdetty mihinkään jatkoille. Se oli ihan mukavaa, niin ei eilen väsyttäny sit niin älyttömästi. Tuore aviopari kävi meillä eilen kahvillaki :))

P joutuuki tällä viikolla oleen aika paljon töissä, kun jollakin asiakkaalla on tehostettu tuotannonvalvonta. Jenkkiaikaan tietenkin. Että tänäänkin se vetää normaalin työpäivän päälle vielä sellasen "iltavuoron" 18-02. Loppuviikosta on pari reissua ja lisää tehostettua tuotannonvalvontaa. Tää on niin tätä.

Lauantaina meidän olis tarkotus lähtee käymään Tampereella. Mulla ois yhet monot odottamassa Camussa, vielä kun noi vanhat sais myytyä pois. Ens viikonloppuna mennään tyhjentämään mummun ja tuffan asuntoa, kun se oli nyt saatu myytyä. Jotenki aika haikeeta, mut näin se vaan menee. Tuffa voi ilmeisesti melko huonosti. Siellä palvelutalossa ei ole hoidettu asioita ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Levotonta tuffaa on vaan lääkitty rauhottavilla, joka on aiheuttanu paljon kaatuilua ja lisää sekavuutta, sitten tuffa oli saanut myös aivoverenvuodon, jonka takana on ilmeisesti verenohennuslääkkeet ja liian huono seuranta niiden suhteen. Sen jälkeen tuffa on ollut tästä maailmasta aikalailla pihalla. Viime kerralla meni ainoastaan puhekyky hetkeks, nyt tuskin enää palautuu ennalleen. Kamalaa, kun ei vanha, muuten suht hyvävointinen ihminen ei voi nauttia viimeisistä päivistään, kun ei edes tiedä missä on ja on niin sekava, että pitää sitoa kiinni sänkyyn.

Mua nyt ei jotenkaan yhtään huvita olla töissä. Mut onneks otin räpsyn mukaan, niin voin aikani kuluks purkaa sieltä ainakin noi häissä otetut valokuvat.

Oon jotenki varma, et mul on joku aivokasvain. Mun pääs tuntuu niin oudolle.

No, ei ehkä kuitenkaan, mut en tiiä mikä on. Varmaan silmissä jotain vikaa ja niska jumissa. Inhottavaa joka tapauksessa. Ei särje, mutta tuntuu kummalliselta. Viime yön sit valvoin miettimässä tätä asiaa. Ei vaan tullu uni silmään. Niillä parilla kahvikupillisellakin kyllä saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Mut ei sitä nyt lasketa. Joka tapauksessa oon aivan törkeen väsyny ja ei tosiaan auttanu päävaivoihin se valvominen.

Kävin eilen pitkästä aikaa vähän kiipeemässä. Testasin omat kenkäni ja kyllä nyt oli vähän eri meininki, ku kerhon lainakengillä. Oli ihan jees, vaikka vaan pystysuoraa seinää treenailinkin. Ja yllättävän hyvin suju muutenkin, raskasta se oli, mut ei niin toivotonta ku edellisellä kerralla. Eikä ees kynnet haitannu menoa. Pitäis vaan vielä ehkä opetella käyttämään sitä mankkaa, kun käsien hiotessa ei vaan pysy enää otteissa kiinni. Mut se kuivattaa käsiä, yööh.

Tallilta ollaan lopettamassa yhtä hevosta. Tällä viikolla kai pitäis kaivaa sille kuoppa, mut tarkkaa päivää en tiiä. Mua jotenki surettaa. Rapsuttelin sitä karsinassa torstaina ja se on vaan varjo entisestä itsestään. Laihtunut, himmeet silmät ja kiilloton karva. On sillä hevosella ikääkin jo kohtuullisesti, mutta terveenä olis varmaan jaksanu vielä vuosia. Se vaan on niin persoona, et jää kyllä surettamaan.

Ystävän häät on lauantaina. Mä ajattelin selvitä ilman kampaajalla käyntiä, vaik kasvuraja onki hiukan häiritsevä. Uutta mekkoa sen sijaan ajattelin vielä katsastaa, vaikka mulla yks hyvä kotona onkin. Uudet vaatteet piristää :)

Ja seuraavalla kampaajakäynnillä aattelin vaihtaa väriä, ainakin osittain. Tää vaalee on muuten niin ihq, mut mun hiukset on nyt parin kuukauden jälkeen taas ihan hamppua, rapisee, katkeilee ja irtoilee. Ei vaan pysy hyvänä, vaikka millä aineilla lutrais. Tummana pysyy paremmassa kunnossa. Ehkä vois jättää vähän vaaleeta ja sit laittaa tummaa ja punasta. Jotain syksyjuttuja.

Ystävän polttarit vietetty, hengissä selvittiin!

Aamulla matka alkoi jo klo 9, ensin suunnattiin leivoskahveille Kontion Kahvilaan Raumalle. Siitä matka jatkui kohti Turkua ja morsian sai askarreltavaa itselleen. Turussa etsittiin sitten Skanssi ja Flowpark (http://www.flowpark.fi/). Oli aika hurjaa menoa, ensin vaan turvavaljaat päälle, kypärä päähän ja hanskat käteen, testirata läpi pienen "näin käytät rengaslukkoja"-opastuksen jälkeen ja sitten omatoimisesti seikkailemaan. Ite uskalsin taistella vaan yhen reitin läpi, sen jälkeen vatkas kaikki paikat väsymystä. Toisaalta oli varmaan järkevä päätös lopettaa siihen, koska jos olisin roikkunut vaijereissa vielä vähän lisää, en varmaan olis päässy eilen ollenkaan sängystä ylös :D

Flowparkista suunta kylpylään porealtaisiin ja saunomaan, ja sieltä sitten porukalla syömään ravintola Blankoon. Vatsat täynnä lähdettiin ajamaan takas Poriin ja pelattiin matkalla hääaliasta (häihin, avioliittoon, morsiuspariin ja rakkauteen liittyven sanojen selitystä) ja lisäksi morsian sai muovailla tulevan sulhasen muovailuvahasta. Porissa Havanan kautta PK:hon (miten mä taas sinne jouduin, vaikka oon luvannut etten mene ennenku täytän 50? :D), tarkoituksena laulaa karaokea, mut ei sieltä löytyny mitään kappaletta morsiamen mieleen, joten sit vaan jorailtiin loppuilta. Mä lähin viimisenä kyl kotiin vast joskus kolmelta.

Eilen sit oltiin reippaana sienessä mun vanhempien kanssa ja saatiin ihan mieletön sienisaalis. Ei varmaan koskaan oo ollu noin hyvää sieniretkeä, siis oltiin metsässä monta tuntia ja koko ajan vaan sai kerätä sieniä koriin. Tuotiin kotiin sitten läjäpäin karvarouskuja, kantarelleja ja lampaankääpää. Muutama voitatti ja kangastattikin löytyi, mut niiden paras aika olis selkeesti ollu joskus viikko sitten, nyt kaikki tatit alko olla jo liian isoja ja matosia. Kangasrouskuja ja mustavahakkaitakin löytyi muutamia, mut jätettiin sit vaan poimimatta. Täytyy varmaan ens viikolla tehdä uus reissu toiseen vakipaikkaan :) Tänään täytyy sit valmistaa kaikki sienet, kun eilen ei enää illalla jaksettu. Rouskut ryöpätään ja pakastetaan, kantarellit varmaan syödään heti, ja ehkä ne muutamat tatitkin, mut pitäis vielä miettiä mitä niille kääville tehdään, kun niitä vois kyllä paistaa ja pakastaa, suolata, kuivata tai mitä vaan.

Ai niin joo. Mummu ja tuffa kävi lauantaina just niinku arvelinkin. Ja mummu jäi siihen meidän lähimpänä ulko-ovea olevalle talonkulmalle seisomaan ja ilmotti tietysti heti ensimmäisenä, et hän ei sit kyllä tuu pidemmälle. Sanoin, että ihan hyvin voi tulla, kun koira on sisällä eikä sitä olla päästämässäkään ulos, ja kissatkin on sisällä, mut ei se auttanu. Kukat vaan kouraan ja mahdollisimman nopeesti pois.

Huoh.

Että semmonen viikonloppu!

Lauantaina vähän kekkeröitiin, pelattiin GH:ta ja Trivial Pursuitia yömyöhään. Sunnuntaina väsytti kyllä niin maan pirusti, ja oikeestaan eilenki vielä, mut kerrankos sitä :D Eilen olin viel työreissussa Lahdessa, joten väsymys ehkä vähän kertaantu, mutta toisaalta ehkä oli kivempi kököttää ja torkkua melkein koko päivä autossa kuin että olis nyhertäny täällä toimistolla.

Sunnuntaina käytiin vähän Lainsuojattomissa, Porin teatterissa katsomassa pantomiimiä. Kaks saksalaista miimikkoa esitti aika monta tarinaa parissa tunnissa. Oli melko huikeeta katsottavaa :)

http://www.youtube.com/watch?v=b_0yXx9ElsY

Nyt on kaikki ostokset viikonloppua varten ainaki hoidettu. Tänään leivon ja kuorrutan vähän muffinsseja työkavereille ja sit huomenna siivoon ja teen kakkupohjan valmiiks. Sit ehkä ehdin lauantaina viel vähän shoppailemaan <3

Mä oon täs miettiny, että mitenköhän lauantaina käy. Mummu ja tuffa saattaa poiketa tuomassa kukkia ja kortin, ja ajattelin, et ois voinu vaikka pikaset kahvit tarjota, mut varmaan perinteisesti mummu ei suostu tulemaan meille sisälle, koska on eläimiä. Siis vaikka ne pistettäis eri huoneeseen. Viime syksynä se ei tullu meidän autotallinnurkkaa pidemmälle, vaikka koira oli sisällä ja kissat tarhassa. Masentavaa :( Tuffa tulis kyllä ja välillä yrittää ojentaa mummua, mut ei se suostu. En tiedä mikä sille on tullu, kun ennen se on kyllä pystyny olemaan eläinten kanssa samoissa tiloissa, vaikkei se oo niistä tykännytkään. Ja nyt ei enää onnistu ollenkaan. Kyl musta olis kiva, et mummu ja tuffa vois käydä meillä kylässä.

Sinänsä aika kivaa, et virallinen synttäripäivä on lauantai, niin oon ainakii ite kotona, jos ja kun jotain yllätysvieraita poikkee :) Usein on käyny niin, että viikolla oon sit iltasella jossain liesussa ja P on joutunu vastaanottamaan kukkia :D

Diipadii. Mul on lauantaina synttärit. Ja pienimuotoset kreisibailut. KivinT! Mut mä mietin vaan, että missä välissä mä ehdin valmistella kaiken. Töihinki tarttis olla jotain tuomista perjantaina. Kauppaan pitäis keritä, sit on leivontaa ja vähän siivousta. Kaikki illat on kyllä vähän niinku buukattu täyteen, mut kai mä jossain välissä ehdin. Haluisin viel ehtii vähä vaatekaupoilleki :>

Leipomisesta tuliki mieleeni, et viime lauantaisen mutakakun vuoka on vielä kaverilla ja mä tarttisin sitä seuraaviinki leipomuksiin :O

Heppa täydessä ravissa on kaikkein raainta voimaa,
vain urhein meistä kaikista voi ratsastaa hurjaa heppaa!

Jos housuihin hiipii pelko, niin kaihda silloin satulaa,
vain uljain meistä kaikista voi uhmata hurjaa heppaa!

<3

Oikeesti vihaan noita P:n työreissuja. Ensin aina ajattelee, että onkin ihan mukavaa, kun saa olla rauhassa yksin kotona ja puuhailla omia juttujaan, viettää enemmän aikaa eläinten kanssa ja katsoo telkusta urakalla niitä ohjelmia, jotka ei miestä kiinnosta. Mut sitten, kun se lähdön hetki tulee, niin alkaa lähinnä tuttaa, viimeistään nukkumaan mennessä. Ei siitä vaan tuu yhtään mitään.

Ensinnäkin jännitän aina kaikkia P:n lentomatkoja ihan hulluna. Toisekseen oon jotenkin varmaan vajaa, mut pelkään pimeetä, ja näin syksyllä illat yksin kotona on lähinnä kamalia. Kuulen kaikenlaisia ääniä, jotka varmasti on ihan normaaleja ja niitä kuuluu muulloinkin, mut kiinnitän niihin liikaa huomiota. Koiran iltapissatus pihassa pelottaa, nukkuminen pelottaa, oli makkarin ovi sitten kiinni tai auki. Pitää lukea kirjaa tms. niin kauan, että ei vaan pysy enää hereillä. Ja yleensä valvon aika myöhään ennen ku voin nukahtaa. Jotenki tosi rasittavaa olla tollasen takia sitten töissä ihan silmät ristissä.

Onhan mulla seurana koira ja kissat, mut jotenkaan se ei lohduta mua enää yhtään sitten, kun tulee pimeää. Ehkä, jos mulla olis seurana joku 60-kilonen molossikoira, en olis niin pelokas. Mut nyt mulla on 3-kilonen pikkufifi, joka tietysti aistii mun vauhkon mielialani ja parhaimmassa tapauksessa haukkuu kaikille pienillekin äänille ja saa mut entistä vauhkommaks.

Eikä auta ajatella, että mahdollisuus lentokoneen putoamiseen on häviävän pieni tai että P on hyvä autokuski, kun aina voi kaikkee sattua. Sekään ei lohduta, että koittaa ajatella P:n kotiinpaluuta ja mahdollisia tuliaisia.

Pitäisköhän alkaa pyytää aina joku yökylään, kun muuten stressaan itteni ihan vainoharhaseks...

P lähti taas vaihteeks työreissuun. Äh.