IRC-Galleria

Pitkään harkittuani. Tää jotenki tuntuu järkevältä ratkasulta ny.

http://myrskytuulella.blogspot.fi/

Tää saa olla täällä viä, mä mietin, mitä mä tälle teen!

En osaa eritellä et miks. Siis en oo fyysisesti uuvuksissa, vaan henkisesti. Jostain syystä. P lähtee huomenna Norjaan reiluks viikoks. Tosi kummallista sanoo, mut oon jotenki jopa huojentunu. Saan olla illat omis oloissani, kaipaan sitä tässä kohtaa aika paljon. Kai me ollaan oltu viime aikoina ihan liikaa kaksistaan.

Mun pitäs kunnostautuu taas kavereiden tapaamisessa(kin), oon siinä aika huono nykyään. Se vaan tekis hyvää, olis vähän muutaki ajateltavaa ku koti. Lähtökohtasesti mun on aina P:tä hankalampi ottaa ja lähtee, ku lähes aina otan Nepunkin mukaan. Syystä, että P:llä on aina jotain näpertelyä mikä pitää saada tehdyks. Eihän se lapsen kans kulkeminen sinänsä ongelma oo, se on helppoo, aika hauskaa ja Nepuki tykkää. Mut joskus olis kiva käydä muualla ihan aikuisten keskenkin. Tai vaikka pyytää kaveria kylään ja ehtii kahvittelee rauhassa ja vaihtaan muutkin kuulumiset, ku lapsiasiat.

Viime viikolla kaveri kävi mulle ja äidille esittelemässä Aloe Vera -tuotteita. Olin P:lle esittäny etukäteen toiveen, et hän olis kotona niin vois vahtia Nepua. No, sitten sille tulikin yhtä sun toista hommaa ja niinpä Nepukin sitten osallistu kutsuille aiottua enemmän. Ei tämä mitään, hän maistoi Aloe Vera -mehua ja kuunteli esittelyä innostuneena. Jotenkin sulatin vielä senkin, että P keskeyttää esittelyn anteeksi pyytelemättä tulemalla tekemään kahvia (se kone pitää sen verran meteliä, että keskustelu ei sen aikana kovin hyvin onnistu) siihen ihan viereen ja juoman valmistumista odotellessaan vielä irvistelee jollekin tuoteputelille.

Mutta sit P alko testata paukkureppuaan (siinä on lumivyöryyn joutumisen varalta sellanen airbagi, jonka täyttyminen piti testata ennen reissua) siinä kesken kutsujen ja vei aika tehokkaasti sitten tilaa ja käänsi kaikkien huomion itseensä. Harmitti jotenki. Yritin siinä juoda teetäni ja selata kuvastoa, että voisin päättää mitä tilaan ja kysellä vielä tuotteista lisää esittelijältä. Toinen siinä huutaa "HALOO, HALOO, KUULEKSÄÄ", kun en heti vastannut hänen niinkin tärkeään asiaansa, että hän vie sen reppunsa työhuoneeseen, jonka ovi pitäis sitten pitää kiinni. Mul on varmaa kerran puoles vuodes joku tommonen oma juttu ja ne olis mulle sillai ihan tärkeitä, mut ei mulla taida niin tärkeitä juttui ollakaan etteikö herran harrastuksiin liittyvät asiat niistä ohi ajais.

Joo, on huono päivä!

Kuraattoriopiskeiljaryhmän perustama kollektiivi VERB on avaamassa debyyttinäyttelyään Lontoossa. Katso esittelyvideo ja lahjoita roponen voittoa tavoittelemattoman, nuoria taiteijoita esille tuovan näyttelyn hyväksi.

https://www.kickstarter.com/projects/1008522557/penumbra-verbs-debut-exhibition-at-apt-gallery

Aaaauuiiii, rykäsin äsken treenin, joka oli ihan jonkun verran mun mukavuusalueen ulkopuolella. Osittain tuntu aivan hirveeltä se tekeminen, mut kiukulla vedin ja oon aika pirun ylpee itestäni. Jaksoin ja pystyin paremmin ku osasin odottaakaan, en mä taida kuitenkaan ihan rapakunnossa olla.

Kävin äidin ja Nepun kans me&I-kutsuilla tänään. Nepulle mummi tilas kissamekon ja peruskollarit. Kissapipo tuli kaupan päälle. Mulle äiti halus ostaa kans kaikenlaista. Sain joogahousut (vuosi sitte olohousuiks ostetut on jo liki puhki käytetty), t-paidan, 3/4-hihaan mustan trikoopaidan, harmaan neuletakin ja pipon. Pipofriikille lisää pipoja <3 kiitti äiti <3

Nepu leikki kutsujen emännän 5-vuotiaan pojan kans ja heil tuntu olevan kauheen hauskaa. Poika kuunteli Risto Räppääjän lauluja ja esiinty kitaran kans, Nepu tanssi mukana :)

Pitäis treenata tänään (kävin ostaas uuden jumppamaton, vanha joogamatto alko purkautuu alta :D). En osaa oikein millään valita treeniä, jonka tekisin, koska haluaisin tehdä vähän kaikkee. Se ei kuitenkaan liene kovin järkevää... joten pitäis pistää näistä valiten:





Joo, oon vähän hurahtanu näihin. Ootan jo lämpimämpii kelejä, et voi lähtee pihalle hyppiin, ku en viittis ilta-aikaan Nepuu herättää mun homppupomppupyppyhyppykoikkaloikkatreeneillä.

Jokavuotinen lysti on taas ohi. Kävin aamulla suuhygienistillä. Suuhygienisti kyseli vähän väliä, että sattuuko, joko nyt sattuu kauheesti, ei kai satu. Ei satu. Mutta ku verta tulee niin pirusti, koska ikenet on tulehtuneet. TAAS. Mulle se on ihan normaalia - ei oo menny yhtäkään suuhygienistireissua ilman älytöntä verenvuotoa.

Seuraava aika onkin onneks jo puolen vuoden päähän. Mun pitäis oikeesti kunnostautua hampaiden lankaamisessa, siis niinku tosissaan. Ei mulle kuulemma kauheesti tuu edes hammaskiveä ja hampaat tulee muuten harjaamalla hyviks, mutta ne ahtaat hammasvälit luonnollisesti kerää moskaa, joka lopulta tulehduttaa ikenet.

Mä aina alotan sen lankauksen, mut lopetan viimeistään muutaman viikon kuluttua alotuksesta. On hammaslankaa ja lankain, kumpaakaan en osaa ja "osaa" käyttää. Nyt sain vinkin pariin erilaiseen hammaslankaan, et ois sitte marssittava ostoslapun kans vaikka apteekkiin. Viikon Corsodyl-purskuttelukuurinkin sain. Et jos tää täst! Jos sittenkin ikenet aiheuttaa vaivaa, kun suunhoito on muuten saatu viilattua viimisen päälle ni sit on tutkittava, et asuuko mun suussa joku semmonen bakteerikanta, joka ärsyttää ikeniä.

Tuntuu vaan jotenkin niin keljulta, et kun kyllä mä kuitenkin harjaan hampaat vähintään kahdesti päiväs ja joskus jopa muistaessani lankaan ja yritän kaivaa hammastikuilla niin silti nää on aina tämmöset.

Nepu löysi meidän aidan vierestä naapurin pojan pallon. Pojalla on monta erilaista palloo ja niitä aina tasasin väliajoin eksyy meidänkin puolelle aitaa. Annoin Nepun leikkii pallolla pihassa ja ajattelin, et palautan sen sitten naapurin pihaan sisälle lähtiessä. No siitähän poru tuli, kun edes yritin. Nyt se pallo on ollu meil lainassa jo pari päivää, ihan sisällä asti. Anteeks vaan naapuri!

Mä en vaan raaskinut väkisin sitä palloa toiselta poistaa, kun se oli Nepulle niin tärkee siinä hetkessä. Siis hän meni päiväunillekin samainen pallo kainalossa.

Tänään mennään ostamaan omat pallot lapselle: yks sisälle ja toinen ulos. Nepu rakastaa pallon potkimista, ja mikäs siinä, se on lystikästä puuhaa ja sitä voi tehdä yksin tai kaverin kans :) Ehkä uudet pallot ei oo yhtä hienoja kuin se aidan vierestä löytynyt, vähän virttyny pallo, mutta jos sitte saatais palautettua naapurin pallo oikeaan osoitteeseen.

P:llä oli kehityskeskustelu. Siellä oli sitten tullu puheeksi, että toimistolla on ollut "pulinaa" siitä, että me oltiin muutama viikko sitten useempana päivänä yhtä aikaa etätöissä. Siis oikeesti: istuttiin keittiön pöydän ääressä, molemmat omilla puolillamme kuulokkeet päässä ja tehtiin omia hommiamme. Hyvä kun jokunen sana vaihdettiin päivän aikana. Esimiehet siis ei ole tässä nähneet ongelmaa, koska työt on tullu tehdyksi, mutta sitten joku muu on nähny asiasta vaivaa.

Tuli tosi pettynyt olo siitä, että näköjään joku oikeesti tolla tavalla kyseenalaistaa minun (ja toki P:nkin) työmoraalin ja katsoo asiakseen vielä "supista" asiasta niin, että se kantautuu johtoportaankin korviin. Noloa myös kuvitella, että tollanen asia ei meidän tiedoksi tulisi koskaan. Ite koen asian niin, että se hyvä työmoraali on just se syy, miks meille on myönnetty lupa olla etätöissä. Mä en koskaan, en ikinä, vois olla etätöissä kotona niin, että en tekisi töitä ja sen jälkeen kirjaisin tuntiseurantaan jotain mikä ei pidä lainkaan paikkaansa. Ehkä nämä asiasta vaivaa nähneet pystyis siihen ja olettaa, että muutkin toimis samalla tavalla, tiedä häntä.

Tässä firmassa on monet etätöissä. Yks työntekijä on koko ajan kotikonttorilla ja muutama muukin varmaan valtaosan, jopa toimitusjohtaja viikoittain. Näistä ei kukaan nurise. Kukaan ei kuvittele, että nää ihmiset vaan lomailee eikä hoida duuniaan. Miks se on niin eri asia, että meitä on kaks samaan aikaan etätyössä?

Ohho!
Issää!
Kukkuu!
Muua!
Anna!
Pövvö!
Pupu!
Pipo!

Mun lapseni on alkanu puhua :D Viimisen kahden viikon aikana on alkanu tulla sanoja ja niiden tapailua sitä tahtia, et ei enää ite pysy perässä. Hurjaa!

Meijän lomat tuli lusittua. Päivät tuntu hujahtavan kauheeta kyytiä, kun ei ollut mitään erityisiä lomasuunnitelmia, mutta mukavaa se oli niinkin. Ei kiirettä, ei mitään ylimäärästä järjestelyä, vaan tehtiin vähän sitä mikä sattu millonki huvittaan. Nepu tutustu uuteen ystävää ja treffattiinkin pari kertaa loman aikana. Sit hän tapas bestistään pitkästä aikaa. Käytiin isomummua ja isotuffaa tervehtimässä ja molemmissa mummuloissa kans. Olihan sitä siinä, ehdittiin kyläillä ihan ajan kans.

Me otettiin P:n kans "laatuaikaa" perjantaina Ellivuoressa pari tuntii ja sen jälkeen kipastiin nopeesti syömässä Yak&Yetissä (suosittelen!). Loskaahan se Ellivuori oli täynnä, mut rauhallista siel oli niin mukava oli toisen kerran käydä laskemas tälle kaudelle, melkein ne kerrat sitte näihin jää ellei Ruoskaan nyt tuu vielä mentyä kun se varmaan hetken on vielä auki. Mä kaaduin kerran, pyllähdin vaan, ja siitä saman tien aloin lykätä itteeni sauvoilla ylös niin eikö mun oikee olkapää muljahtanu pois paikaltaan. Onneks meni saman tien takas. Mut kyl se kipeetä silti teki, piti sitte lopettaa suksiminen melkein siihen, ettei vaan käy pska säkä ja kaadu ja loukkaa kättä pahemmin. Mokomaki murheenkryyni koko olkapää.