IRC-Galleria

Olo alkaa voimistua hissukseen. En vieläkäön jaksa päivän mittaan kauheasti häärätä, kun tulee jo heikko olo, mutta yleisesti ottaen on parempi fiilis kyllä. P on ollu niin ahkera ja huolehtinu kotihommista. Mul on jopa vähän huono omatunto tästä pelkästä makaamisesta, mutta pakko vaan levätä, ei auta muu.

Sunnuntaina olis luvassa sukulointia. Toivon mukaan päästään osallistumaan. Ois niinku isän synttärit, siskon läksiäiset, mun synttärit (vähän etukäteen) ja tietty juhlistetaan myös Tyynen syntymää :)

Tuli pieni sairaalareissu tähän väliin. Niinku ny ei olis jo tarpeeks tapahtunu kaikkee jännittävää.

Eilen ekaa kertaa elämässäni
- matkustin ambulanssissa
- olin tiputuksessa
- olin nukutettuna
- olin kirurgisessa toimenpiteessä

Puuh. Pukkas melko hurjan verenvuodon ihan puskista eilen keskellä päivää. Hb laski muutamassa tunnissa 120 -> 96, tänään aamulla oli 92, vaikka sain kaks pussillista punasoluja. Vähän vielä on onho olo, mutta pääsen just kohta sairaalasta kotiin.

Säikähdyksellä onneks selvittiin. Nyt ei enää uusia ylläreitä, kiitoooos!

Toinen kokonainen päivä kotona. Tyyne on niin kiltti vauva kuin vain olla voi. Syö, nukkuu ja ihmettelee maailmaa :) Mun taisteluvammat on ollu pari päivää aika kipeet, et liikkuminen tekee vähän häijyä, mut muuten menee mukavasti.

Kevyt baby blues ehkä meneillään kyllä. Nimimerkillä pillitin eilen puoli päivää ihan kaikelle ja silmät on turvoksissa edelleen. Taitaa kuulua asiaan kuitenkin.

Eläimet on ollu onnellisia, kun mä oon ollu kotona ja Heku etenkin on ottanu tilanteen tosi hienosti. Elvis on pysytelly turvallisen välimatkan päässä vauvasta ja kissalapsiki on antanu tilaa, vaikka se on rapsutuksiakin käyny kerjäämässä.

Ulos tekis niin mieli! Ehkäpä sit parin päivän päästä, jos pääsee hiukan paremmin liikkeelle :)

Tyyne-Typykkä sai kotiinlähtöluvan ja hurmasi lastenlääkärin hienolla hopeanvaalealla tukallaan :) kunhan P pääsee töistä, se tulee meitä hakemaan. Siihen asti nautin siitä, että täällä osastolla on ruokaa tarjolla koko ajan :D

Äiti ja sisko meni vielä meille siivoomaan, että on sitten kiva mennä kotiin. Niinku meillä ny kovin likasta olis... mut enivei, ihana ajatus!

Kyllä mä niin kaipaan jo omiin nurkkiini olemaan. Ja on ikävä eläimiäki :)

Jos hyvin käy, niin huomenna päästään kotiin. Meil on ainaski kaikki sujunu tosi hyvin niin sen puoleen en tiedä, miks ei päästäis pois. Vauvallakaan ei oo mitään, miks sitä pitäis täällä osastolla seurata. Mä oon paria taisteluvauriota lukuunottamatta oikeinkin hyvävointinen.

Aika tääl käy pitkäks!

Aikamoisena pikatoimituksena hän sitte lopulta tuli. 4160g ja 51cm, vaalee tukka ja kaikki! :)

Ommul mukavempiki olo joskus ollu, mut kestettävis tää vielä on. Varmaan kohta lääkettä naamariin, että saan vähän nukuttua. P lähti kotiin nukkumaan, ku ei tääl synnärillä saa hengailla enää tähän aikaan.

Maailma on nii pieni, iltavuoron kätilö oli ala-asteen luokkakaverin äiti :)

Kynnet tuli huollatettua, kyllä nyt kelpaa! Kävin samalla toimistolla moikkaamassa työkavereita ja sit käytiin P:n kans lounaalla. Lopuks käppäilin vielä Sokokseen kattoon, et oisko siellä vielä mansikoita, mut ei ollu. Yhyy. Otin sitten vadelmia. Ja nektariineja. P oli ostanu lauantaina persikoita, mut jostain syystä ne homehtuu käsiin, en tajua. Ihmeellistä!

Vetäsinki tossa sit varmaan liki parin tunnin päiväunet kaiken kulkemisen jälkeen. Eikä ihme, et väsytti, en muista koska täs viime viikkoina olisin noin pitkään ollut liikkeellä. Nukuin kyl taas aamuyönki vähä huonosti jostain syystä. Varmaan jotenki kieros, ku hartiat oli ai-van jumissa herätessä.

Mul jäi leffaki kesken, ku alko nukuttaa. Pitää ehkä kohta kattoo se loppuun. Tällä kertaa sentään tajusin ajoissa pistää telkun kii, etten vaan alkanu kuorsaa ja leffa ois pyöriny loppuun asti :)

Huamenna ois taas neuvola.

Terassin kansiosa alkais olla valmis. Nyt siihen sitten kaivattais vähän kalusteita. Tarvis vähän kyttäillä noita syksyn alennusmyyntejä, jos niist löytyis joku hyvä setti. Eilen käytiin Maskussa kattelemassa, kun oli kesäkalusteet puoleen hintaan. Sit ne ei suostunu myymään meille (rikkinäistä) esittelykappaletta, koska ehjiä oli varastossa vielä niin paljon :D No, se nyt oli vasta eka kauppa ja muissakin ois tarkotus käydä kattoos, mut iha hupaisaa. Joo ei me myydä!

Olossa kyllä huomaa, et eilen oltiin vähä kulus. Aika väsy on ollu tänää. Onneks oonki saanu köllii sohvalla ihan kaikes rauhassa ni ei täs mitään valittamista oo. Mul ois ylihuomenna kynsihuolto aamulla. Mä epäilen, et se on aika hyvä keino saada tää tyyppi syntymään... sovittu meno tiettyyn aikaan ni varmana alkaa tapahtua!

Mut millai sitä ny lainkaan taas saa aikansa kulumaan, ku puoliso menee töihi? Tää viikonloppu on ollu jälleen kerran niin kiva, ku on ollu enempi yhteistä aikaa, vaikka se on tota terassiaki naputellu.

Mikä ihme siinä on, että kun kehtaat äänees harmitella huonoa päivää, kun koiralla on ollu mahavaivaa ja oot saanu kuurata paskaa lattioilta ja oksennusta sohvalta ja ravata puolen tunnin välein ulkona, että aina joku Oikea Äiti tulee kertomaan miten "Se on nyt totuttelua tulevaan ;)"???

Ihan ku ihmisellä ei vois olla surkee päivä, jos ei ole vielä joku vauva parkumassa siinä samassa sopassa. Voi ttu, että mua ärsyttää! Ja joo, en todellakaan oleta, että elämä vauvan kanssa ois millään muotoa ihan iisiä, mutta on se ny kumma, kun niin monen AIKUISEN IHMISEN täytyy vakuutella miten Kerrassaan Kamalaa se tulee olemaan. Että "Nauti nyt vielä, kun pääset noin helpolla!". ANTEEKS MITÄ?!

Työkaveri kyseli mun vointia ennen äitiyslomalle jäämistä ja kun rehellisesti sanoin olevani väsynyt, niin hän ystävällisesti muistutti, miten se Ei Todellakaan Helpota sitten, kun vauva syntyy. Minkä takia pitää edes kysyä, jos ei ton järkevämpää sanottavaa ole?

Mulla ei oo mitään sitä vastaan, jos joku haluaa antaa neuvoja ja vinkkejä, mutta siitä huolimatta tekee mieli päästää hengestään jokainen, joka niin auliisti tulee kertomaan, miten asiat ei tästä ainakaan helpotu.

Moro.