Se niistä hyvistä yöunista sitte. Emmää jaksa! Jos herään kesken unien, kukun hereillä tunnin tai pari. En tiedä johtuuko valosuudesta vai mistä. Eilen heitin fleeceviltin makkarin ikkunan peitoks, kun kaihtimet ei pimennä tarpeeks ja sivuverhot on niin ohuet, ettei niist oo apua. Nukuin ihan peräti puol seiskaan, mutta toisaalta siinä väsymyksen tilas ei ihmekään...
Hommii ois vaikka kuinka, mut ku ei jaksa tehä. Ja niin moneen tarttisin P:n apua. Se vaan ei oo ikinä kotona niin, että ehtis auttaa. Mulle alkaa iskee pieni stressi, ku pitäis hankkii kaikenlaista uutta kamaa eikä niille oo ees paikkaa mihin ne pistetän. Muutenki tympäännyttää tää yksin kotona oleminen :( Ja se, kun väsyttää! Jos yhtenä päivänä puuhaa niin on seuraavanakin vielä ihan kuitti, vaikka tekis vaan jotain kevyttä. Turhauttavaa silti vaan maata sohvallaki.
Huoh. Kai mä vääntäydyn happihypylle koiran kans ja katon sitten, mitä sen jälkeen jaksaa tehdä. Ilta menee kuitenki taas yksin kotona. Niinku koko päiväki. Raivostuttavaa.