Mentiin eilen joskus yhdentoista jälkeen sänkyyn. P:llä oli herätys joskus neljän aikoihin, kun se lähti Helsinkiin palaveriin. Se oli valmiiks jo hermona lyhyistä yöunista ja siitä, että se joutuu ajamaan puolen päivää autoa. Mä kömmin sen kainaloon nukkumaan, kun sekin nukkuu silleen paremmin. Ei menny varmaan varttiakaan, ku molemmat nukahti. Klo 23:58 soi PUHELIN. Joku P:n kiipeilykaveri soitti ja halus keskustella jostain kiipeilykerhon tiliasioista. YÖLLÄ?! Eikö perkele ihmisille tule mieleen, että viikolla ei enää soiteta puolen yön aikoihin tommosia asioita! P vastas kuitenkin puhelimeen ja henkilö toisessa päässä ihmetteli, että herättiköhän eikä edes pyytäny anteeks. Eikä edes lopettanu sitä puhelua siihen, vaan toimitti asiaansa edelleen. P kihahti kyllä niin totaalisesti, huusi sinne puhelimeen, että häntä ei todellakaan kiinnosta keskellä yötä keskustella jostain kiipeilykerhon tilinhoidosta, hän joutuu heräämään neljän tunnin päästä, et nyt tosiaan olis aika nukkua. Kaveri vaan luurin toisessa päässä vannotti, et "no soita sit aamulla mulle". Käytöstapoja, kenelläkään?
No, siinä sit molemmat oltiin taas tikkana hereillä, kun säikähdettiin sitä puhelimen soimista ja P tietysti keräs siitä vielä kauheen angstin. Herätyskello soi sit siinä neljän aikoihin ja mäki heräsin siihen. Sit heräsin vielä just ennen P:n lähtöö. Et aika katkonaiset yöunet tuli otettua. Ens yönä varmaan maittaa uni aika mukavasti.
Tänään mulla on taas hammaslääkäri, ja illalla tapaan yhden rakkaan ystävän :)