IRC-Galleria

Päätettiin kuitenkin sit lähtee pieneen reissuun. Nepun kummisetä lähtee vaimonsa kans Tukholmaan, joten me lähetään mukaan. 9.7. lähetää ja 11.7. tullaan takasi. Mul tuli jo huoli, et mitä toi lapsi syä siellä reissussa, mut kai Ruotsistaki lastenruokaa saa :D Kun ei ny omii pöperöitä voi täältä kuljettaa. Toisaalt kuljettaaha jengi omat leivät ja puurot ja kahvitki johonki aurinkomatkalle!

Me ollaan oltu tytön kans oikein ahkerasti liesus. Torstaina oltii äidin kans Ice Cream Housella syömässä ja loppuilta kyläiltiin. Perjantaina käytiin tos jokirannas tervehtimässä mun tuffaa, ku hän ei ollu vielä nähny Nepua. Nyt kunto salli tällasenkin vierailun ja meil oli kivaa, vaik ei afasiasta kärsivä tuffa kauheesti saanutkaan puhuttua. Sai se kuitenkin kysyttyä, että miten pitkä Nepu on, onks meidän mielestä siinä samoja piirteitä ku mussa ja P:ssä ja et onks hiusten väri sama ku meillä. Lisäks hän siinä totes pitkän harkinnan jälkeen "Se on muute nätti" ja "On komee" ja "Kyl se on nii hiano" <3 Saman osaston mummelit oli ihan myytyjä kans. Kiva, et heidänkin päivänsä piristy!

Tänään oltiinki sit mun kummitädin synttäreillä. Nepu on ennen ollu vähä vieraammissa paikoissa aika varautunu, mut tänään sillä oli joku ihme vaihde päällä ja se viuhto menemään sen koko 1½h mitä oltiin paikalla. Se kiipeili mun ja P:n syliin, tonki kaikki mahdolliset tavarat ja ryömi ympäri taloa niin kauheeta kyytii, ettei sukat pysyny jalas.

Eilen tapasin yhden kaverin pitkästä aikaa. Ei oltu nähty puoleentoista vuoteen suurin piirtein. Mä kävin nappaa kaverin kotoonsa kyytii ja sit ajeltiin tallille hänen hevostaan kattomaan. Mä sain ratsastaa ja saan sit jatkossaki käydä miten ehdin. Virkku oli just niin kiva ku muistinkin ja oli kaikin tavoin kiva reissu. Siel oli pari vavvahevostaki, joista toinen makas reporankana heinäkasassa ja söi makuultaan. Nautti siis elämästä :)

P.S. Keskiviikkona oli aika lämmin ratsastelukeli. Ja huomenna mä alotan juoksukoulun!

Tajusin vast just, että kohtahan on jo HEINÄKUU. Moro! Mitä vauhtii nää päivät oikein menee? P:llä alkaa sentään tän viikon jälkeen kesäloma, se on ihan lystiä, vaik ei meillä mitään kummempia suunnitelmia oo.

Eilen oli melkosen lämmin päivä. Olin illalla vielä ratsastamassakin, kun tiistaina en päässy. Tuli ihan kyl hiki... Yöllä sit jytisi ihan urakalla. Heräsin semmosiin pienempiin jyrinöihin ja mietin, et nousen pistää ikkunan kii sitte, jos se meteli kovenee. Koveni se sit aika pian. Kissoil oli ikkuna tarhaan auki ja kävin senki sit pistääs kiinni, ku alko sataa. Kissoi ei näkyny missään. Pienen penkomisen jälkeen löysin molemmat saunasta piilottelemasta. Koira oli kans vähän jännittyny. P ja Nepu kuorsas autuaan tietämättöminä mistään ukkosista :D

Tiistaina oli P:n isän syntymäpäivä. Me oltiin jo aiemmin puhuttu, et jos käytäis jossain ravintolassa juhlistamassa, kun tiedettiin, et he haluaa lähtee pois kotoa mahdollisia vieraita pakoon. Siinä sit soudettiin ja huovattiin vähän, mut lopulta he pääty siihen, et he tulee meille ja mennään sit yhdessä syömään. Oli aika rankka reissu, kun Nepu ei ollu nukkunu kunnon päiväunia ja pelkäsin, et se vetää jotkut megaväsyraivarit keskellä Buccoa (ei onneks - sen sijaan hän heitteli lusikoita ja lautasliinoja ja kaikkea käteen sopivaa pitkin lattioita :D onneks oli aika tyhjä ravintola!) ja sit isovanhemmat oli aika jännittyneitä siitä ravintolassa asioimisesta. Piti pitää aikamoinen tsemppaus päällä koko ajan.

Ruoka kuitenkin maistui sit kaikille oikein hyvin ja ilta oli mukava. P:tä sit vähän alko kuitenkin masentaa, kun saatteli vanhempiaan autolle täs meillä. Isänsä oli (taas) alkanut puhua, että nyt pitäisi ihan tosissaan sitten miettiä, miten kaikki sitten hoidetaan, kun häntä ei enää ole (piristävästi viime viikolla tuumi, että mahtaako noita 85-vuotissynttäreitä enää ollakaan). Kyllä mä tietysti ymmärrän, et toi on varmaan hänen tapansa käsitellä vanhenemista ja kuolemaa. Mutta kun sitä on mitä ilmeisimmin jatkunut n. vikat 20 vuotta jo. P kerto, että joskus vuosia sitten isänsä oli halunnut esitellä jotain tekemäänsä excel-taulukkoa, koska äitinsä ei ollut suostunut kuuntelemaan. Siellä oli sit ollu kaikki pankkitunnukset ja muut tärkeet listattuna ja ties mitä.

Toki täytyy ymmärtää P:n isän huoli, koska hän on kaiketi yksin hoitanut perheen talousasiat ja kai häntä mietityttää, miten puolisonsa sitten pärjää kuolemantapauksessa. Mutta kun noh... en mä tiedä, ei kai tollasiakaan nyt vuosiakausia etukäteen voi järjestellä täydellisesti valmiiksi? Tietty varmaan P:kin on halukas istumaan alas ja käymään noita juttuja läpi, jos isänsä niin haluaa, mutta kai hän kaipais vähän luottoa siihenkin, että kyllä me sitten niistä asioista selvitään, vaikka kaikkee ei ois viimesen päälle viilattukaan. Eikä sekään ole sanottua, että P:n isä on se, joka ensimmäisenä lähtee, vaikka se nyt ehkä se todennäköisin tilanne onkin.

Mulla on itellä vaan ollu jotenkin tosi kurja olo, kun tiedän, että P:tä mietityttää ja surettaa vanhempiensa kuolema muutenkin, ilman, että sitä vielä pitää ns. oikein hieroa naamalle. Joka kerta asia tulee puheeksi jollain tasolla, kun käydään kylässä tai muuten nähdään. Mä sit koitan vaan olla jotenkin tukena.

Nepu kävi tänään illalla elämänsä ekaa kertaa Yyterissä. Mä olin siellä ekaa kertaa sitten kesän 2011. Ihan tosi, et en käyny viime kesänä kertaakaan! Ei vaan oikeen ollu kelejä. Eikä ehkä olojakaan. Puolison piti mennä purjelautailemaan, mutta tuulet oli hävinny siks, kun oltiin perillä. No, saipa se kuitenkin kiikutettua lautansa sinne surffikeskukselle säilytykseen.

Mä oon täs aika ahkerasti pelaillu tota Simsiä. Nyt oli eka kerta, ku siinä oikein alko tapahtuu! Yhdes perhees oli äiti, isä ja poika. Äiti kuoli vanhuuteen ja uurna jäi isän makuuhuoneeseen lipaston päälle. Tää mies meni pian uusiin naimisiin ja päivä häiden jälkeen tää uus puoliso kupsahti myös. No tälle miehelle tuli tilaisuus kiikuttaa tän uuden puolison uurna tiedekeskukseen henkiin herättämistä varten. Ei mennyt se keikka ihan putkeen, joten nyt se nainen sitten elelee haamuna siellä talossa ja käy kaupungintalolla töissä ääntenlaskijana :D Eikä siinä vielä kaikki! Tää eka vaimo käy toisinaan öisin kummittelemassa siellä kotitalossa. Ja tää toka vaimo muuten vaan pelästyttelee miestään ja tämän poikaa ilmeisesti omaksi huvikseen siellä :D

Lisättäköön vielä, että nää kaks naista ei ollu kovin lämpimissä väleissä keskenään. Eikä tää eka vaimo ollut mielissään tän miehen uudesta avioliitosta. Mut nyt nää haamut on jo keskenään ihan hyvissä väleissä!

Nyt mul on proggiksena kerätä tälle pojalle (joka on jo nuori aikuinen) vähän reilummin rahaa, et se voi sitte pykästä itelleen jonku hulppeen kämpän. Se on rockstara!

Taas porisee pari kattilallista hellalla.

Ekassa kattilassa on possua, jonka seurana kypsyy bataattia, porkkanaa, sipulia, hiukan juuriselleriä ja pienenä lisämausteena jotain pakastesekotusta, jossa on herneittä, porkkanaa ja persikkaa. Sitte valkopippuria, timjamia, inkivääriä ja tuoretta oreganoa.

Tokassa kattilassa on broileria, palsternakkaa, vähän porkkanaa, muutama miniluumutomaatti, sipulia, pieni pala munakoisoa sekä kaurapastaa. Paprikajauhoa, rakuunaa ja tuoretta basilikaa. Söisin itekki :D

Seuraavaks saankin laittaa Bamixin laulamaan ja sen jälkee purkittaa pöperöt. Harmillista, miten noista sapuskoista tulee aina ihan saman värisiä, vaikka niissä olis mitä aineksia. Aina lopulta se on semmosta tasasen kellertävän ruskeeta tahnaa, mistä ei sit enää pienen ajan kuluttua yhtään pysty muistaan mitä se on. Oon koittanu nyt pistää erilaisia kansia eri makujen purkkeihin, mut meen niissäki sekasin. Ehkä pitäis kohta alkaa käyttää jotain nimilappuja. Ainakin siihen asti, et voi jättää noi sapuskat sen verran karkeiksi, et ainekset erottuu paljaalla silmällä. Kahdella hampaalla ei viä kauheesti pureskella.

Mä olin kattonu Oakleyn sivuilta ittelleni yhen arskamallin valmiiks, et vois sit jostain tilata tai ostaa, kun sopiva hetki tulee. Mun lempparihalpisarskat, joita oon käyttäny ulkoillessa, nimittäin hajos tossa jokunen viikko sitte. Ei siinä, vois kai sitä uudet halpiksetkin ostaa, mut jospa Oakleyt kestäs vähän paremmin aktiivikäyttöö, eikä niist murtuis ruuvien kohdat tai kuoriutuis kalvot sangoista. MUTTA. Nyt sitä mallii ei näy enää siel sivuilla enkä kuollaksenikaan muista, mikä sen mallin nimi edes oli. Noh. Ehkä katon jotkut muut sit.

Me ollaa Nepun kans luettu (tai luettu ja luettu...) tommosta Kissojen maailma -kirjaa. Oon saanu sen joskus lapsena, siinä on asiaa eri rotuisista kissoista ja tietty paljon kissakuvia. Vähänkö se sit on paras kirja! Typy ei meinaa housuissaan pysyä, kun näkee vilauksenkin siit kirjasta. Kaikki raajat viuhtoo ja suusta kuuluu "khhhh, khhh" :D Kyl nii äitiinsä tulee, ku kissakissa ja heppaheppa.

Isäänsä se varmaan sit tulee muuten, ei pysy hetkeekään paikallaan ja aina pitäs mennä ja tehdä täysillä. Hehe! En oo ees tienny, et ryömienkin pääsee etenemään niin pirun lujaa.

Voi, ku joskus joutas kirjottaa kaiken, mitä on ollu mielessä!

Me tavattii tos yks päivä irtokoira lenkil. Meen pihas hengaili harakanpoikanen, joka sit lopulta löyty kuolleena tuolt omenapuiden alta. Nepu sai kummisedältä tuliaisia Italiasta: pinkki Rip Curlin rash vest (en tiä mikä on suomeks, ei ainakaa ihottumaliivi :D). Mut siis tällanen. Että pääsee kato sit kesällä Yyteriin surffaamaan...

Mitäs vielä? No, palaan asiaan, ku mul on enemmän aikaa!

Hammastahnaa ikuisuustuubissa. Siis ootteko huomanneet, että siinä kohtaa, kun tuubi tuntuu jo melko tyhjältä ja ite miettii hammastahnan justkohta loppuvan, sitä vaan riittää vielä parhaimmillaan viikoiksi eteenpäin? Aina vaan eri keinoin rutistamalla tulee vähän lisää ja vähän lisää. Hämmästyttävää!

Mul oli tänään huono aamu. Tai siitä oikeastaan tuli huono. Oon flunssan takia aika väsyny vielä ja oikein odotin aamukahvia. Meillä on pavut loppu, joten yritin saada tosta koneesta ulos jotain jauhetulla kahvilla. Puolet kerroista epäonnistu ja sain vehkeestä ulos pelkkää vaaleenruskeeta kuumaa vettä. Ihan hiukan käpy palo. Soitin P:lle ja kysyin, et teenkö jotain väärin, vaikka mielestäni tein kaikki jutut niin kuin ennenkin. Oli kuulemma liikaa puruja mitassa. Just. Sain oikein kunnon itkupotkuraivarit ennen ku kahvit oli mukis.

Viimein, kun sain aamupalan kahveineen tähän pöydälle ja piti alkaa kattoo Olipa Kerran eilistä jaksoa netistä niin P alko tsättään mulle Facebookissa. PLIM PLIM. Kyseli, et mitä tarttis kaupasta ja vaikka sun mitä. PLIM PLIM. @#$! annetaan ihmisen rauhasa kattoo sitä ohjelmaa!!!!11

Mitenköhä sitä tän päivän täs taudis jaksaa yssissee typyn kans. Ei auta hänt kauheesti enää jättää itekseen leikkimään tonne lattialle, koska hän ryömii jo aika sujuvasti mm. koiran ruokakupeille ja muihin kiellettyihin paikkoihin :D Ollaan kyl aika paljon rakenneltu palikoista torneja, siin hän viihtyy hyvi, mut tietty yksin se on vähä tylsää. Se pinoomisen ja kaatamisen riemu pitää saada jakaa!

P.S. Elvis karkas eile. Harvoin se liikkuu ihan niin liukkaasti, mut eilen oli kai pakko käyttää tilaisuus hyväks, ku sattu oleen sekunnin ovet tos raollaan. No, ei se pitkälle kerinny, ku piti jäädä mutustaa ruohoo...

Oonko taas kuumeessa? Kyllä.

HIENOA.

Hääpäivän kunniaksi vietiin Nepu läheiseen leikkipuistoon keinumaan. Hänestä se oli ihan huippuhauskaa :)

Jospa tästä koko perhettä piinaavasta flunssasta ny vaan päästäis eroon lopullisesti, niin ehkäpä me puolison kans päästäs vaikka ravintolaan syömään. Nepu alkaa olla aikalailla jo terve, vähän viel yskittää. P vieläki niiskuttaa, mut on paranemaan päin. Onhan toi tauti jo kohta kaks viikkoo kestänykki. Mulla tuli eilen uudestaan kurkku kipeeks ja nyt yskittää iha hulluna. Hieno homma.

Mun pitää nyt mennä laittaan toi yks pieni tättähäärä nukkumaan. Hän tuol pahastu, kun ei saanu heti välittömästi ite pestä hampaita. Tai siis hammasta.

Haha. Kuuntelin Radio Aaltoo tänää, ku ajelin kaupast kotiin. Sinne tuli puhelu, joka meni pääpiirteittäin näin:

Soittaja: "No *se ja se* *täältä ja täältä* soittelee, terve! Niin kun meillä on lauantaina ne pihatalkoot..."
Juontajat: "Öö... niin? Mistä tässä mahtaa olla kysymys?"
Soittaja: "Tuliko tämä puhelu nyt Aallolle?"
Juontajat: "Kyllä."
Soittaja: "Niin kun meillähän on lauantaina ne pihatalkoon ja soittelin jo aiemmin noista huhtikuun laskuista... blaablaa..."
Juontajat: "Hetkinen, ketäköhän mahdat oikein tavoitella?"
Soittaja: "Tulikohan tää nyt ihan oikeeseen paikkaan? Jorma Aaltoa yritin saada kiinni."
Juontajat: "Sä soitit kuule Radio Aallon iltapäivälähetykseen!"

:D Sit ne keskusteli hetken aikaa niistä pihatalkoista. Oli kumpainenkin osapuoli aika hämmennyksissä hetken. Kaikkii sattumuksii sitä voi käydä! "Onko Aallolla?" - "Kyllä, Radio Aallolla".