IRC-Galleria

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2261236-mista-te-ostatte-vapuksi-niita-kelluvia-rusinoita/

Kelluvia rusinoita!

Mietittiin tossa näitä mun lomakuvioita, kun vanhempainvapaa loppuu ens kuussa. Mulla on kaks kesälomaa ja yks talviloma pitämättä. Lomarahoista on usein saanu osan lomana. MUTTA: mä saan pitää kaikki lomarahat lomana (sillä ehdolla, että pidän talviloman joskus myöhemmin) ja kaiken kukkuraksi putkeen kesälomien päälle, vaikka pääsääntösesti lomarahalomat saa käyttää vasta kesälomakauden ulkopuolella.

Eli tällä järjestelyllä voin olla Nepun kans kotona niin pitkään, et MELKEIN keritään juhlii 1-vuotiskekkerit ennen ku palaan töihin. Katotaan nyt sitten, miltä syssymmällä tuntuu - kutsuuko ehkä hoitovapaa vai meenkö sit ihan tosissani töihin. Tuntuu niin kovin kaukaselta ja vieraalta ajatukselta, vaikka oon täs pitkin mammalomaa vieraillu toimistollaki moikkaamassa työkavereita.

Mä luulin, että kaipaisin töihin, mut en mä kyllä kaipaa! Siis viihdyn työssäni ja työpaikassani paremmin ku hyvin, mutta en kaipaa sitä 8-16 -rytmiä ollenkaan. Tai sitä, et joka aamu on lähdettävä sinne työpaikalle. Kyllä mä nytkin aamuisin herään suht ajoissa ja koko päivä on täynnä kaikenlaista hommaa, mut ei me olla niin sidoksissa mihinkään, etteikö voitais tytön kans mennä ja tulla miten tykätään. Oisko nyt hyvä sauma perustaa se kissahoitola, niin voisin tehdä töitä kotona?

Kävin sunnuntaina kaupassa ja ostin paljon ruokatarviketta tarkotuksenani tehdä Nepulle ruokia pakkaseen. Tähän asti meil on ollu systeeminä kasvissoseet pusseihin pakastettuna ja lihat foliopaketeissa annoskokoina, ja niitä on sit voinu yhdistellä oman makunsa mukaan ja lisätä joukkoon esim. riisiä tai makaronia. No, eilen sitten tehtiin lohi- sekä jauheliharisottoa. Tein samalla meille aikuisille vähän uunilohta ja jauhelihakastiketta. Melkein 3h siinä kaikkineen vierähti ja Nepu istu apukokkina tos työtason vieressä syöttötuolilla ja imeskeli silikonista voitelusutia (kivasti kuola lensi, kun vähän huiskutti sitä sutia). Illalla P teki sit vielä omenalla maustettua possua. Nyt on kuulkaa sit babylle ruakaa pakkases!

Mä olin niin poikki sen kaiken touhaamisen jälkeen, joten jäi vapulle suunniteltu porkkanakakku leipomatta. Ei sillä muuten niin väliä, mut se on aina parhaimmillaan vasta pari päivää leipomisesta, niin mielelläni olisin tehny sen ajoissa. Mut me leivotaan sitte tänään, kunhan ollaan lounas syöty!

No matter what life brings you, kick some grass over that shit and move on.

Bongasin kaverilta FB:stä banaanipannukakkuohjeen. Pitäis onnistuu kädettömämmältäkin kokilta, kun ainesosina on vaan banaania ja kananmunaa. Täytyy kokeilla joku päivä! Kunhan saadaan tytöllekin vielä kananmuna ruokavalioon niin voidaan sitten tehdä koko perheelle banaanipannareita :)

Kissalapsella oli taas vaikeeta tossa yks päivä. Mä en ymmärrä miks hän ei osaa sillai suoraan kertoo mitä haluaa. Aina pitää kehittää jotai jäynää, et "HUAMATKAA MUT, MÄ HALUUN JOTAI!!!!11". Kissat oli syöny iltapalan ja me oltii istahdettu just P:n kans sohvalle omien iltapalojen kans. Alettii kuuntelee, että mitä ihmettä meidän eteisen peilikaapilla oikein tapahtuu. Kuulu sellasia vimmasen nyhtämisen ääniä. No, kissalapsihan se siellä kaivoi tietään sinne kaappiin kenkien sekaan! Se tietysti luikahti ovenraosta jo poiskin, kun P käveli paikalle ja sit hölkkäs kiireen vilkkaa khh:n ikkunalle, et "Ulos kiitos!". Mua jaksaa kerta toisensa jälkee hämmentää kissalapsen logiikka. Hän haluu ulos, ni hän menee KAAPPII, vimmassa. Jos Elvis haluu ulos, se käy hakemas mut tai P:n jostain ja menee ikkunan viereen odottaan...

Mä oon muuten sit niiiiiiin hurahtanu siihen Olipa kerran -sarjaan. En muista, koska olisin viimeks kattonu jotain niin innostavaa ja mielenkiintosta ja salamyhkästä sarjaa! Sitä on tullu jo lokakuusta asti ja edelleen tulee joka jaksossa sellanen oooooooooh-suorastaan-nerokasta -fiilis. Ja mikä kutkuttava jännitys, ku pitää aina viikko odottaa uutta jaksoo :D

Oon täs katellu noit kalasääskii tosta eilen laittamastani linkistä ja täytyy sanoo, et mä voisin pahoin, jos mun kämppäni heiluis tota tahtii koko ajan!

Ja lisäks luin juuri mistäpä muualtakaan kuin hevostalli.netin senioripalstalta, miten jonkun mies oli pettänyt vaimoaan ja hävittäny todisteet (eli kortsut) tunkemalla ne lavuaarin ritilän rei'istä sisälle. Vaimo oli ne löytänyt avatessaan sitä putkea sen vuoksi, että se oli ollut tukossa. Oh my. Samassa keskustelussa joku toinen kertoi miehensä jemmanneen samanlaista todistusaineistoa pakastimeen, koska oli luullut kumin haihtuvan jäätyessään... Että siitä vaan sitte tarkistaan sekä pakastimet että vessan lavuaarin putket, selkii sitte onko mies petturi vai nou!

Joku osuvasti totesikin, että mitäpä mies ei tekisi välttyäkseen roskapussin viemiseltä. Näköjään kaikenlaisia keinoja tulee mieleen, vaikka tosiaan olis voinu helpommallakin päästä - ja ennen kaikkea selvitä tilanteesta jäämättä kiinni.

Tuli nii elävästi mielee eräs mieshlö, jonka kanssa liki 10 vuotta sit seurustelin ja eräänä päivänä sitten löysin käytetyn kumin roskiksesta. Ja tää ihan pokkana vaan selitti, et "Ei se oo mun". Jos en oikeesti olis tuntenu oloani niin loukatuks, niin olisin varmaan nauranu noin paskalle selitykselle :D

Kyl voiki ihmisellä olla monta kenkäparii! Aloin jostain syystä miettii hetki sitten, et pitäis ehkä laitella pois semmosii kenkii, mitä ei enää käytä. No, tongin hetken kassi kourassa noit kenkävarastojani ja suoralta kädeltä löyty viis-kuus parii semmosii pois laitettavia. Tarvis ehkä vielä tarkemmin käydä noit kenkiä läpi, sovitella vähän semmosii käyttämättömäks jääneitä ja sit miettii, et myykö ne pois vai ei. Sais vähän tilaa noihin kenkäkaappeihin (ei sil, et mun kaikki kengät nytkään niihin mahtuis).

Sit jo pohdiskelin paremman kenkäsäilytystilan järjestämistä johonkin. Vaatehuoneeseen vois saada, sit joskus, kun se on muuten järjestyksessä. P vois olla myös tyytyväinen, jos se sais kenkänsä parempaan järjestykseen. Meidän tarvis joka tapauksessa ton kuistin järjestystä hiukan muuttaa, ja muutenkin järkeistää sitä. Koskakoha semmostaki ehtis tehdä? Tulee aina tuhat muuta kiireellisempää asiaa, ni tommoset vaan jää.

Maanantaina oli yks vanha ystävä tyttönsä kans käymässä ja kyseli, et onks meillä rempattu, kun keittiön ikkunan päältä puuttuu listat. Juu ei o, ne on puuttunu viimiset kaks vuotta. Vai kolme? En mä edes muista. Puoliso on koko ajan vatvonu, että mitä siihen listan paikalle laitetaan, kun siinä oli verholauta ja joka toinen kattolauta on niin lyhyt, et tavallinen lista ei yllä peittämään niitä koloja. Et kehittääkö jonkun paksumman listan vai laittaako jonkun valolistan sinne vai mitä. Mä oon sanonu jo mielipiteeni, mutta mitä ilmeisimmin sillä ei oo ollu kauheesti merkitystä, koska homma ei oo edenny :D Samalla tolalla on aika moni muukin asia tässä kämpässä.

Ehkä eniten ärsyttää just se, että tietää täällä olevan kauheesti siivottavaa/järjestettävää/säädettävää, mut yksin en pysty kaikkee tekeen ja sit on aina hankalaa saada puoliso uhraamaan aikaansa johonkin ei-niin-mieluisaan hommaan, kuten esim. vaatehuoneen tyhjentämiseen (jännä!). Totuus on kuitenkin se, et ei se itekseen siellä siivoonnu. Se vaatis yhden päivän, tai vaikka kakskin, mutta ne pitäis vaan etukäteen päättää ja sit hoitaa pois. Oon monta kertaa jo ehdottanu, että otetaan joku viikonloppu semmonen rutistus, mut kas, ettei ole vieläkään saatu sitä aikaseks. Mun on kai helpompi pohtii ja suunnitella tommosii juttui, kun oon kotona ja näen jatkuvasti sen raastavan epäjärjestyksen. Toisella on taas vähän eri intressit työpäivien tai työviikkojen jälkeen :)

No mutta, kaikki aikanaa! Mä tykkäisin ostaa vähän verhoja meille, ja oon jo monia kattonut valmiiksikin, mut mä en koskaan muista mitata noita ikkunoita niin en tietenkään koskaan voi tilata/ostaa mitään. Nepun huoneeseenkin on tarkotus kattoo uudet tapetit, ehkä kesän aikana. Siskolta sain vinkin kivaan seinäkoristeaskarteluunkin, et sit piisais aika perustapetit, jos sais askarreltua jotain kivaa kuvioo seinälle. Ilmapalloja, sadepisaroita, pikkulintuja, kukkia, perhosia, mitä vaan!

Jaaaaa täs kirjotellessani söin puol pussillista Pandan täytelakuja lounaan sijaan. Hieno!

Mul oli melkei koko viikon joku ihme köhä. Ei kunnon flunssaa, mut koko ajan sellanen olo, et kohta iskee päälle. Koskaan ei iskeny, ja hyvä niin, mut Nepulle sen sijaan iski.

Tiistaina hän oli ihan hyvävointinen ja keskiviikkona sit ihan kipee. Se yökin meni ihan harakoille, ku hän heräs nyyhkyttämään monen monta kertaa. Oliki sit muuten eka kerta tytön syntymän jälkeen, ku oon nukkunu niin huonot yöunet! Siin hän sit yski, aivasteli ja niiskutti koko keskiviikon ja iltaa kohden tuli vaan kärttysemmäks koko ajan. Särkylääkkeen voimalla onneks seuraava yö meni hyvin ja eilen oliki sit jo ihan eri ääni kellossa. Tänään aamulla Nepu on ollu oma touhukas itsensä jo, vaik vähän viel nenä vuotaaki.

Huomaa kyl, et Nepuu on alkanu kyllästyttää, ku ollaan täs vaa monta päivää putkee oltu kotona. Ei oikee tahdo omat lelutkaa enää viihdyttää, ja siks me ollaanki leikitty erilaisil muovikippojen kansilla ja vispilöillä ja muilla kivoilla tavaroilla. Tänään hurautetaan tekee pikane visiitti mummulaan, ku he on koko viikon odotellu meit kylää. Josko se piristäis sekä tytön että koiran mieltä, ku vähä maisema vaihtuu!

P tuleeki kotiin "jo" la-su välisenä yönä. Aika äkkii tää viikko täs sit kuitenki meni, vaikka must alkuun tuntu, et ei täst tuu mitää. Ei sen takii, ettenkö jaksais ja pärjäis tytön kans kaksi, mut illat on aina yksinäisii ja emmä tiä, kyl mä vaan puolisooni kotiin kaipaa, ku se on pois. Oli mun äiti täällä kolmena päivänä silti meidän seurana ja mulla oli seuran kokouski tiistaina, et ei sentää ihan semmosta perusolemista oo ollu pelkästään.

Melkein tuli kahvikriisi täs aamusti. Pavut oli koneest vähissä ja pakastimessakaa ei ollu ku vajaa pussi, joka seki sit tyhjeni, ku kaadoin sen tonne koneesee. Tarvinnee huomenna käydä hakemas papuja vaikka Viva la Coffeesta, et on sit puolisolleki kaffetta sunnuntaiaamuks.

Nyt mun tarttee ottaa uutta vettä lasiin, koska kissalapsi kävi vaivihkaa vähän hörppimässä siitä.

Nepu taputtaa! Se on osannu sen jo parisen viikkoa, mut nyt se läpsyttelee jatkuvasti. Aika hauskaa! Tänään se makas tossa keittiön pöydän vieressä selällään, katseli pöydänreunalla istuvaa kissaa ja taputti pienillä käsillään ihan vimmatusti. Ja kun käytiin mun mummlassa kylässä... Sitä taputuksen määrää! Hän taputti syödessä, juodessa, istuessa, muuten vaan ja oli kauheen ilonen siitä, et kaikki muutkin osas taputtaa :)

Ihan mielenkiintonen (varmaan) tää pätkä, mut mä en uskaltanu kuunnella ku pari sekuntii vaa. Ei sillä, et mul mikää villi mielikuvitus olis tai mitää, mut parempi jättää kuuntelematta varsinki tällee, kun oon yksinäni kotona...



Nii ja tässä ilmeisesti jonkun skitsofreenikon piirtämiä kissoja, joista näkyy taudin eteneminen. Kiehtovaa, ja samalla niin pelottavan outoa!



Mut kyl toi hevostalli.net on kiva, sielt löytyy välillä kaikkee varsin kiintoisaa!