IRC-Galleria

Mua väsyttää ihan sikana.

Tääl on vaan kauhee muuttopakkauskeräilyjärjestelyhätäpaniikki (se on helppoo se, kun koko perhe muuttaa kuukauden sisään...) meneillään. Sisko muuttaa Tampereelle huomenna (ja isä ja äiti keskustaan syyskuun lopussa). Must tuntuu, et koitan nukkuu kaikest huolimatta nyt. Meen kuitenki huomenna auttamaan muutossa ja pitäs töissäki vissiin jaksaa ennen sitä ja sit kaiken kukkuraks viikonloppu siivota ja järjestää Ruosniemessä omassa asunnossa.

Mul on muuten maanantaina synttärit. Nyt näyttää vielä 21,99. Koht alkaa ahistaa.

Lupasin leipoo töihin kakun. Toivottavasti sunnuntaina on siihen mahdollisuus jo uudessa kodissa.

Nyt haluun laittaa pään tyynyyn.

Ai niin. Pipo tulee huomenna. Mun pitää heti ens viikolla mennä varmaan katsomaan sitä ja sen uutta kotipaikkaa.

<3




Btw muuten, mun ei oo pakko mennä näyttämään sitä asuntoa, jos en halua. Ei se nyt haluumisestakaan kiinni ole, mutq ei vaan ehdi. Kai se poika yksinki suoriutuu hommasta, jos vaan saa avaimet, mä meinaan aion palauttaa ne huomenna.

Jos ihan rehellisiä ollaan niin tavarat vasta muutti :D Mä muutan sit vasta perästä, kun oon saanu siellä edes jotain johonkin järjestykseen. Tänään ei enää riittäny energiaa, joten ehkä viikonloppuna sitten. Maantanaina saan sit netinkin, hyvähyvä.

Kyllä siitä kiva koti tulee, kunhan saa jätesäkit ja pahvilaatikot pois näkyvistä, turhat tavarat varastoon, uuden jääkaapin ja pari lisähyllyä vaatehuoneeseen + tietysti sit huonekalut ja pikkusälätki sopiville paikoille. Kyllä niillä nyt on jo semmoset paikat mietitty, mut siirrellä vielä tietysti täytyy. Ahdistaa silti se säkkien purkaminen. Pitänee silleen sopivissa määrin järjestellä, etten tuu hulluks.

Nyt on kyl niin kauhee nälkä (ei ehkä ihme, ku söin lounaan ennen puolta yhtä), et pakko mennä syömään.

Mul soitti tänää joku poika ja kysy, et koska mun tota ns. vanhaa asuntoo saa tulla kattomaan. Outoa.

Muutamia viikkoja sitte mulle soitti tosiaan yks nainen ja sano, et hänen tyttärensä tulis kattoo sitä asuntoa ja kartottamaan, mitä huonekaluja sinne tarvii ostaa... Samana päivänä mun kaverille (joka oli kans vuokraajaehdokas siihen asuntoon) sanottiin, että se on menny jo jollekin toiselle. Ja nyt sitä sit haluaaki tulla joku kattomaan eli se ilmeisesti on sit kuitenkin ollu vapaana.

Ensinnäki mun vuokrasopimus loppuu torstaina, mun täytys kämppä saada tyhjäks huomenna, kun torstaina ei enää ole aikaa. Sillon pitäis palauttaa avaimet, mut millä vitulla, jos mun muka pitää sitä asuntoa jolleki sit esitellä! Ei sen mun käsittääkseni pitäs mun homma enää edes olla. Ihan ku tos muutossa ei nyt olis tarpeeks tekemistä. Saatana.

Soitan ja kysyn.

Meil hengaa vieläki se vieras kissa. Se on käyny täs jo monta viikkoo. Se haluais liittyy tähän kissafarmiin, mut ei noi kolme oo vielä oikeen lämmenny ajatukselle. Se tulee ihan ominpäin meille sisälle syömään ja muutenki se hilluu tossa joka päivä. Se makoilee ja ottaa rennosti meidän terassilla. Nyt oikeen sydäntä särki sulkee se tonne ulos, kun se oli ihan läpimärkä ja ihan sen näkönen, että se toivo pääsevänsä meille sisälle nukkumaan. Kyl se tos köökis kävi kääntymässäki, mut toi meijän nuorimmainen sit vähä hätyytti sen ulos. Mä vein sil ruokakupin peräs sinne, se saa syödä ja olla sateensuojas tos terassilla, jos se ei aio mennä omaan kotiinsa.

Mua on aina harmittanu ihmiset, jotka ruokkii toisten kissoja ja nyt me ruokitaan tota. Tai no, ei me kyllä varsinaisesti sille ruokaa anneta, kun se vaan saattaa tulla sisälle syömään tai sit se syö noille meidän kissoille ulos jätetyt ruuat. Välillä se käy kyllä ihan selvästi pyytämässä meiltä lisää, mut yleensä se saa vaan jotain jämiä ja ne kelpaa sille ihan hyvin.

Se on jotenki ihan rassukka. Tavallaan se on ihan rohkee, mut se ei kuitenkaan anna koskee oikeestaan yhtään. Se hätääntyy, jos sitä yrittää silittää, mut sit kuitenkaan se ei mee karkuun, jos sen lähellä kävelee tai sille juttelee. Me tuumittiin, että onkohan joku joskus lyöny sitä tai jotain. En mä tiedä, mut jotenkin se on niin sulonen. Se näyttää kovin innostuneelta aina, ku noi meidän kissat pyörii tossa pihassa ja usein se koittaa tehdä tuttavuutta tai olla leikkisä, mut ei sitä oikeen ymmärretä. Välillä silläki menee sit hermot ja se vaan uhittelee. Useimmiten se kuitenki yrittää vaan tutustua. Sen takia se niin sulonen ja liikuttava onki, ku se vaan haluais vähän kavereita.

Suruttaa jo valmiiks, että mitä se sit miettii, kun tästä talosta muutetaan pois ja kissatkin muuttaa. Se jää ihan yksin. Mun pitäis varmaan kysyä sen mahdollisilta omistajilta, että saanko adoptoida sen. Musta tulis oikee kissafarmari.

Ihan vaan aattelin avautuu, ku ärsyttää:

Tänään olis sellanen päivä, et mua huvittais tuo työnteko. Nukuin hyvin yöllä ja tarpeeks pitkään. Nyt tuo palvelin vaan herjaa jotain jostain, mä en osaa asialle tehdä mitään ja muut ei oikein ehdi ja koska näin on, en saa mitään omia juttuja tehtyä. Suorastaan fantastista tässä istuskella vaan tumput suorina ja ihmetellä.



No, nyt kun tässä tätä turhaa aikaa on, niin voisin hehkuttaa lisää Piposta. Ensinnäkin ihan tajuttoman kivaa, että se tulee takas ja meille (siis mulle ja Hannalle) ilmotettiin siitä ja vihjastiin hoitajanpaikkojen olevan vapaana! Toisekseen se menee nyt uuteen paikkaan, jonka uskon ainakin nettisivujen ja kuuleman mukaan olevan tosi hieno. Siellä on oikeen ratsastuskenttä ja kaikki. Sääli vaan, että se paikka on Noormarkussa ja hiukan pitkällä. Toisaalta muutan kyllä ite nyt kohta ja sieltä pääsee helpommin kulkemaan ja oon muutenkin lähempänä. Olihan mulla sinne vanhaankin paikkaan matkaa kymmenisen kilometriä, Noormarkkuun olis noin 15km. Pääsen toivottavasti hevostelemaan taas sydämeni kyllyydestä, kunhan muutto on tehty ja töiltäni ehdin. Hienoa!

Koitan nyt keksii jotain perkele.

PIPO TULEE TAKAS ENS VIIKOLLA!


<3

Olen todella aikaansaava: oon ollu töissä kahdeksasta yhteentoista ja oon hakenu lehden ja tyhjentäny ja täyttäny tiskikoneen. Oon kyllä yrittäny tota mun projektiakin saada etenemään, mut jotenkaan en pysty yhtään keskittymään siihen nyt. Ärsyttää. Testailin sitä kyllä vähän ja joiltakin osin se toimii paremmin eilisen säädön jälkeen. Pari juttua pitää kuitenki vielä tarkistaa ja mahdollisesti korjata.

Nälkäkin olis. Mulla on tuolla jääkaapissa kyllä yks mustikka-vanilja-kerroskiisseli, mut taidan kyllä säästää sen jälkiruuaks tai kahvitauolle. Lounas on aina niin vaikee, kun mielikuvitus loppuu eikä sit tiedä, mitä söis. Einekset ei oikeen tahdo laskee ja grillillä ei halua käydä, ku ehkä just ja just perjantaisin ja pelkkää salaattiakaan ei viittis aina syödä. Nyt mun tekee kuitenki mieli semmosta valkosipulileipää, jota saa tosta sokoksesta sellasissa purkeissa. Sellanen pitää ostaa.

Oon koko ajan väsyny ja stressaan. Se johtuu tasan tarkkaan tosta muutosta. Oon saanu soitella ympäriinsä ihan tajuttomasti ja järjestää asioita. Kaikki on kyllä siis muuten sujunu ihan niinku on pitäny, mutta siellä asunnossa on ollu pientä korjailtavaa ja huollettavaa vielä ja siitä oon joutunu perään soittelemaan useempaan otteeseen. Nyt vieläki on muutama asia mun autopaikkaan ja varastoon liittyen auki ja kaiken kukkuraks äiti painostaa kysymään voiko mun jääkaapin vaihtaa jenkkikaapiks. Kysyin jo kerran ja mulle sanottiin, että todennäkösesti sitä ei suostuta vaihtamaan. Tiedän kyllä, et ne ei varmaan mielellään ala tollasia ns. hankalampia asioita tekemään, mut tiedän myös sen, et jos mun pitää varastoon hommata joku pieni pakastin, se on musta ihan helvetin hankalaa (ts. rasittavaa) joka päivä hakee sieltä pari palaa leipää sulamaan tai jotain. En mitenkään käsitä miks ajatellaan, et yksin asuva ihminen ei tarvii pakastinta vaan helvetin suuren jääkaapin! Mulla on nyt puolet pienempi ja sinnekin jää aina paljon tilaa, vaikka ostaisin mitä. Leivät pakastan aina siks, ku syön mieluummin tuoretta, ku viikon pöydällä seisonutta leipää. Tarttee kaikki leivätki myydä jossain helvetin jumbopakkauksissa niin, että kestää 1½ viikkoa, että saa yhden pussillisen syötyä. En jaksa alkaa ravaamaan varastossa, joka on toisella puolella koko rivitaloaluetta, joka päivä hakemassa paria leivänpalaa. Argh! Mutta en sit toisaalta haluais taas soittaa ja motkottaa jostain ja pyytää jotain, ku kaikki asiat muutenki tuntuu olevan niin vaikeita, etteiviittijaeikerkee. Äiti käski pyytää vielä vaatehuoneeseen jotain hyllyjäkin lisäks. Joo. Ei. Olishan ne hyvät, mutta yllämainitusta syystä en sellastakaan haluais pyytää. Mulle kelpais vähempiki, äidille taas ei ja se ei ole edes tonne muuttamassa!!!!1 En tajua. Perkele, että risoo. Olis vaan jo ens viikon keskiviikko, sillon olis jo muutto tehty.

Ja mikä hienointa: joudun nyt olee porukoilla evakossa, ku vanhassa kämpässä rempataan pesuhuonetta. Voi helvetti sitäki! Remonttimies soitti toissapäivänä, että he alottas nyt hommat siellä ja kysy saako sinne mennä. Sanoin, että siitä vaan ja voin itekki mennä äidin luo sen remontin ajaks, et saavat rauhassa levittäytyä sinne. "Juu eiei emmää sitä tarkottanu, kyl siellä sit ihan asuu voi, vaik siel remontoidaanki". Nii, kyl mä tietty mieluusti asun asunnossa, jossa ei oo lavuaaria eikä peiliä vessassa, suihkussa ei voi käydä ja pesukonettakaan ei voi käyttää, koska se pesuhuone on käännetty suurinpiirtein ylösalasin. KYL SIEL ASUU VOI!!!!!11 Paitsi et en muuten oo asumas.

Emmä tiiä miks tästä tuli nyt näin vihamielinen.

Moi. Mua väsyttää. Arvatkaa miksen oo jo nukkumassa.


No siks, et: surffaan kaikkien mahdollisten huonekaluliikkeiden nettisivuilla ja koitan katella mitä tarvisin ja keräillä ideoita. Ei tarttis kyllä tähän aikaan yöstä enää tollasia ajatella, mut minkäs teet. Kun alotan, en voi sit enää lopettaa ennen ku oon selannu kaikki läpi. En mä edes oikeesti tarvii paljoo uutta, mut silti vaan pitää kauheesti tutkia ja katella.


Unohdin mitä mun piti tähän kirjottaa.
Petiin ->

Taidan muuten olla hyvin pitkälti just tollanen, ku toi tulos sanoo. Aika vekkulii.