IRC-Galleria

Askartelisin itelleni korutelineen. On alkanu jotenki kyllästyttää, kun rakas pieni tyttöni tonkii kaikki mun rihkamakorut joka päivä vessan kaapista pitkin lattioita. Se on kyllä hellyyttävää, kun hän myös sovittelee niitä (mistä lie oppinut?). Mutta silti mua vähän joskus rasittaa kerätä ja selvitellä niitä solmuja. Toki jättäsin Nepulle muutaman korun jemmaan kaappiin, mutta sais suurimman osan siististi riippumaan johonkin. Mun kaulakoruista suurin osa on varsin pitkiä, joten ne tahtoo sotkeutua rasiassakin.

Nepu muuten kävelee. Vähän haparoivasti, mutta nyt se melkein mieluummin silti jo tepastelee menemään konttaamisen sijaan. Kohta se varmaan jo juokseeki, sit vasta kiirettä pitää.

Eih! Mä just tajusin, että kohta eletään joulukuuta. Eka viikko menee reissun päällä, joten tänä vuonna teen näköjään kortit jälleen viime tipassa. Olin vielä suunnitellu, et voitais Nepun kans yhdessä vähän askarrella, mutta se saattaa olla niin aikaa vievää puuhaa, et ans kattoo ny.

Muutama helpohko idea olis takataskussa kyllä, mutta kun kortteja tulee tehtäväks se n. 25 kipaletta, niin kuluuhan siihen aikaa joka tapauksessa. Ehkä mä Rukan reissun jälkeen sitten askartelen illat ja Nepun päiväuniajat :)

Koira joutu ny laihiksel. Se on pikkusen taas keränny massaa. Ei paljoo kylkiluut tunnu :D Katotaa, jos täst jokusen viikon vähän pihistelis ruuan suhteen. Ei tee pidemmän päälle nivelillekään hyvää, jos kauheesti kerää painoo.

Rukan ajaks Heku toki menee hoitoon ja siel se varmaan taas syö niinku pieni possu, ettei vaan jää ilman. Mut ehkei se viikossa saa ittees ihan kauheeks palleroks ahmittua, vaik täs ennen reissuu ehtis vähän hoikistuakin jo.

Oltiin tänään kyläs tos "naapuris", missä Heku oli hoidossa Espanjan reissun ajan. Siel oli yheksän virkaveljee ja -sisarta. Oli melkonen vilinä ja vilske ja suorastaan korvia huumaava meteli. Heku nautti kavereista ja touhusta kauheesti ja ihastu yhteen Puuma-nimiseen tyttökoiraan. Siel oli hauskannimiset koirat koolla. Kingi, Tico, Madeleine, Nasta, Livia, Puuma, Sylvi, Luca ja Lenni. Kaikki ihan eri näkösiä ja kokosia, vaikka olivat samaa rotua. Tai no, yks oli eri rotuu, mutta saman tyyline. Heku näytti niiden kaikkien rinnalla kauheelta mörssäriltä mikä tuntuu aika oudolta ajatukselta sinänsä.

Kävin tänään myös kynsihuollos. Jätin Nepun P:n kans aamupalalle ja leikkeihin. Tääl oli koko kämppä räjähtäny sen parin poissaolotunnin aikana ja lapsel oli puettu housutki väärin päin päälle. Miten seki on mahdollista, mä en tajuu: lappu takana, taskut edessä. Ei voi mennä väärin! Sitä paitsi tääl oli niin siistii (tai ehkä niin siistii ku ny täs kaaokses voi olla) P:n työmatkan aikana, et olin ihan onnessani. Siis tasot tyhjänä tavaroista, puolpitoset vaatteet aisoissa, keittiö siisti jne. Tilanne levis käsii siinä kohtaa, ku P tuli kotii ja nyt, jos sen jättää ton lapsen kans kaksin, ni tääl on niinku pyörremyrskyn jäljiltä ja mitään siistimisii ei kuulemma oo pystyny tekee. Okei! Tiedän kyl, et Nepu on semmonen pieni tasmanian tuholainen ku se oikein pääsee vauhtiin, mut mikä siin on, et aikuinen noudattaa esimerkkiä?!

http://areena.yle.fi/tv/2086970

3:07 -->

Siel vilahti pari työkaverii, tj ja hupaisaa maisemaa toimistolta :)

You qualified as an IBM SVP Primary Support Provider Professional v1! No jihuu! Oli oikeesti ihan asiallinen opiskelumateriaali, mutta testi niin turha ku olla ja voi. Semmosta nippelitietoa (kuten mitä protokollia käyttäen on mahdollista ladata matskuja Ibarin Enhanced Customer Data Repositoryyn) olis pitäny osata ulkoa hirveesti, vaikka ei semmosilla tiedoilla oikein mitään tee. Siis ne saa selville koska tahansa jostain myöhemmin.

Enempi olis voinu keskittyä vaikka asiakaskommunikaatioin parhaisiin käytäntöihin, mutta siitä aiheesta oli katsottu järkeväks laittaa tasan kaks kysymystä: yksi liittyen vihaisen asiakkaan kanssa keskustelemiseen ja toinen siihen, miten on suotavaa ottaa asiakkaaseen yhteyttä mikäli on huonoja uutisia kerrottavana. No mut se on Ibari. Tulipahan sertti suoritettua.

Rukan reissu lähestyy suorastaan uhkaavaa vauhtia. Tänä vuonna ajateltiin säästää matkustusajassa pari tuntia ja viedä ruokaa mukana sen verran, et riittää matkapäivän iltapalaks ja seuraavaks aamuks. Kuusamon Prismas joutaa käydä sitte seuraavana päivänä. Siel menee kuitenkin helposti kaksikin tuntia, ku kaheksan ihmistä palloilee etsimässä ruokaa melkein viikoks. Tai no, tuskin kaikkee tulee kerralla ostettuu. On siinä Rukan juurella S-markettiki täydennyksii varten.

Eka rinne on avattu 19.10. ja nyt niitä on auki yhteensä viis. Sit olis kymmenkunta rinnettä, joissa on avaustavoite ennen joulukuun alkua tai ihan siinä hollilla. Eli ei ihan toivottomalta vaikuta :)

Ja kuviot sekasi. Se on se perus kotiutumisvitutus. Siis niin kiva ku se onkin, että toinen tulee reissusta takasin, niin oikeesti muutama päivä ahistaa ja kestää tottua siihen, et se ihminen on taas mukana arjessa. Just on päässy hyvään rytmiin itekseen ja tytönkin kanssa, kaikki sujuu hienosti ja reissulaisen kotiuduttua pitää taas uudestaan löytää sopiva systeemi. Se on kyl jotenki jännää, että asiat tuntuu niin hankalilta, vaikka sitä arkee eletään ihan samalla tavalla ku ennen sitä reissuakin. Siitä huolimatta jotenki vaikee tottua siihen, että tehdään taas "erilailla" ku tytön kans kahdestaan ollessa.

Meil oli rauhallinen isänpäivä. P kärsi vähän jetlagista ja oli tosi väsyny. Hän sai lahjaks valokuvakirjan, joka oli täynnä kuvia hänestä ja Nepusta. Ja kyljessä tuli kortti, jota Nepu oli vähän värittäny väriliiduilla ja johon hän oli liimannut monen monta koira- ja sydäntarraa. En leiponu kakkua, en yksinkertasesti ehtiny. Enkä ois viittiny. Mutta aamulla tekasin nopeesti kookoskeksejä, et oli sit jotain makeeta kahvin kanssa.

Iltapuolella me käytiin Nepun kans tervehtimässä mun isää ja tuffaa, P jäi kotiin huilaamaan ja purkamaan matkalaukkuja. Siinä se päivä sit meniki. Ens viikonloppuna poiketaan sitte P:n isän luona, oikein ajan kans.

Nepu sai tuliaisiks kasan vaatetta ja pari pehmolelua. Hello Kitty oli ihan ykkönen! Vein sen eilen illalla Nepun sänkyyn jalkopäähän istumaan ja aamulla oli ilo ylimmillään, kun se löyty sieltä :) Se lähti tietty Nepun kans mummille hoitoonkin. Mä sain tuliaisiks pinkit Converset (ihan yllärinä!), hauskat kissasukat ja Oakleyn Miss Conduct Squared -arskat. Ne oli ihan huiput, tarpeeks tummat linssit mun valoherkille silmilleni ja PINKIT sangat! Nii ja kentältä sain rasian Godiva-suklaakonvehteja. Oli hassua saada kasa tuliaisia just isänpäivänä.

Poikettiin Nepun kans kaupungilla hakemas juustoja, kun Dutch cheese oli taas paikkakunnalla. Törmättiin siinä yhteen ystävään ja lähdettiin kävelee hänen autolleen hiljaksiin ja jäätiin vielä hetkeks turisemaan siihen auton viereen. Meitä kohti hoiperteli semmonen aika tukevassa humalassa ollut mieshenkilö. Tunnistin sen heti. Kesällä se tuli mua vastaan käviksellä ja pyysi bussirahaa (tai "bussirahaa") 95 senttiä ja selitti, et miten "Mää oon taas vetäny liikaa kaljaa, mun tarttis selvittää pääni!". Ystävällinen mies, ei siinä mitään, silloin annoin sen rahan, kun olin hövelillä päällä.

Tänään se tyyppi tuli siihen meidän luo ja kysyi, että voisko hän pyytää meiltä "yhtä juttuu". Mä sanoin sitte, että et kai sää taas tartte bussirahaa. Vastaus oli niin hyvä. "Eikä, oonks mää kysyny teiltä ennenki" ja taas saatiin selitykset siitä, miten hän on ryypänny ihan liikaa. "Mut mä oon silti hyvä tyyppi" se vaan sano ja toivotti hyvää jatkoa meille ja meidän perheille.

Ja vähän jotain muutaki kyl!

Mikä hienointa, Kari Traa toimittaa nettikaupastaan nyt myös Suomeen \o/

Me ollaan selvitty Nepun kans ihan hyvin tää loppuviikko - tai viikonloppu, vaikka ollaan oltu kaksin. Tai no, perjantaina mä olin siellä firman naistenillassa, ja päivä ennen sitä oli varsinainen urheilusuoritus kauppareissuineen ja leipomisineen (olin muuten silti ajoissa valmis!). Nepu oli täällä ollu hoitajien kans ihan tyytyväisesti kotona ja nukku kaikes rauhassa, kun kotiin tulin. Kaikki oli menny hienosti :) Eilen ja tänään käytiin mummia ja ukkia tervehtimässä.

Tää alkava työviikko ja sen sujuminen täs ehkä enempi "jännittää". Illat varsinkin, kun toi lapsi on niin sikanopee. Olisitte muuten nähny missä kunnossa tää huusholli oli perjantaina illalla, ku mun piti saada kaikkii hommia tehtyä eikä toi ipana pysyny sekuntiakaan paikallaan päikkäreiden jälkeen. Tääl oli vessan kaapit tyhjennetty, vessapaperii silputtu, ostoskassit purettu pitkin keittiön lattiaa, mun vaatekaappia tyhjennetty jne. Mut kai tää täst suttaantuu. Kuitenki käy taas niin, et viikonloppu tulee ennen ku ehtii - puolisoani lainatakseni - paluuvaimennuksen pikasäätöä lausahtaa.

P lähti työreissuun torstai-iltana ja tulee ens viikonloppuna takasin, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Se on parin työkaverin kanssa Las Vegasissa Ibarin järjestämässä Information On Demand eli IOD -konferenssissa. Niillä on pari jotai esitystäkin siellä pidettävänä. Eilen olivat käyneet Hooverin padolla. Vois olla kiinnostavaa päästä näkeen Las Vegasia noin yleensäkin. Toivottavasti P ottaa ehtii ottaa vähän kuvia!

Ostin muuten koiralle vihdoin autoon turvavyön. Olis pitäny ostaa sellanen jo vuosia sitte! Koira kyllä on matkustanu aina ihan siivosti omalla paikallaan, mutta aina vähän jännittää, et mitä jos tulee joku äkkijarrutustilanne. Sielt se lentää kaaressa tuulilasiin ja liiskaantuu niinku ötökkä! Nyt se ainakin pysyy penkillä, jos jotain semmosta käy. Se on ihan kätsä systeemi, kiinnitetään vaan remmin toinen pää valjaisiin ja toinen siihen turvavyön lukkoon. Ei ollu koirakaan siitä moksiskaan, vaikka yleensä se on niin tarkka siitä, mitä killuttimia siihen kiinnitetään :)