IRC-Galleria

En osaa eritellä et miks. Siis en oo fyysisesti uuvuksissa, vaan henkisesti. Jostain syystä. P lähtee huomenna Norjaan reiluks viikoks. Tosi kummallista sanoo, mut oon jotenki jopa huojentunu. Saan olla illat omis oloissani, kaipaan sitä tässä kohtaa aika paljon. Kai me ollaan oltu viime aikoina ihan liikaa kaksistaan.

Mun pitäs kunnostautuu taas kavereiden tapaamisessa(kin), oon siinä aika huono nykyään. Se vaan tekis hyvää, olis vähän muutaki ajateltavaa ku koti. Lähtökohtasesti mun on aina P:tä hankalampi ottaa ja lähtee, ku lähes aina otan Nepunkin mukaan. Syystä, että P:llä on aina jotain näpertelyä mikä pitää saada tehdyks. Eihän se lapsen kans kulkeminen sinänsä ongelma oo, se on helppoo, aika hauskaa ja Nepuki tykkää. Mut joskus olis kiva käydä muualla ihan aikuisten keskenkin. Tai vaikka pyytää kaveria kylään ja ehtii kahvittelee rauhassa ja vaihtaan muutkin kuulumiset, ku lapsiasiat.

Viime viikolla kaveri kävi mulle ja äidille esittelemässä Aloe Vera -tuotteita. Olin P:lle esittäny etukäteen toiveen, et hän olis kotona niin vois vahtia Nepua. No, sitten sille tulikin yhtä sun toista hommaa ja niinpä Nepukin sitten osallistu kutsuille aiottua enemmän. Ei tämä mitään, hän maistoi Aloe Vera -mehua ja kuunteli esittelyä innostuneena. Jotenkin sulatin vielä senkin, että P keskeyttää esittelyn anteeksi pyytelemättä tulemalla tekemään kahvia (se kone pitää sen verran meteliä, että keskustelu ei sen aikana kovin hyvin onnistu) siihen ihan viereen ja juoman valmistumista odotellessaan vielä irvistelee jollekin tuoteputelille.

Mutta sit P alko testata paukkureppuaan (siinä on lumivyöryyn joutumisen varalta sellanen airbagi, jonka täyttyminen piti testata ennen reissua) siinä kesken kutsujen ja vei aika tehokkaasti sitten tilaa ja käänsi kaikkien huomion itseensä. Harmitti jotenki. Yritin siinä juoda teetäni ja selata kuvastoa, että voisin päättää mitä tilaan ja kysellä vielä tuotteista lisää esittelijältä. Toinen siinä huutaa "HALOO, HALOO, KUULEKSÄÄ", kun en heti vastannut hänen niinkin tärkeään asiaansa, että hän vie sen reppunsa työhuoneeseen, jonka ovi pitäis sitten pitää kiinni. Mul on varmaa kerran puoles vuodes joku tommonen oma juttu ja ne olis mulle sillai ihan tärkeitä, mut ei mulla taida niin tärkeitä juttui ollakaan etteikö herran harrastuksiin liittyvät asiat niistä ohi ajais.

Joo, on huono päivä!