IRC-Galleria

Käytiin eilen illalla tutustumassa Nepun uuteen hoitopaikkaan. Hänt jännitti aluks kauheesti ja roikku vaan isin puntissa kiinni. Mutta kun hän näki akvaariokalat niin johan silmät kirkastu. Ja hirvee riemu, kun kulman takaa käveli esiin kissa! Ja toinenkin! Koirakin siellä oli. Ja jyrsijöitä. Epäilen, että Nepu viihtyy siellä paikassa hyvin. Heti pian tulee toinenkin lapsi sitte, niin on oman ikästä seuraa. Perheen omat tytöt oli jo kouluikäsiä, mutta innoissaan siitä, että taloon tulee pieniä lapsia hoitoon.

Eilen Nepu puhu mummun kans puhelimessa. Se oli niin hienoa, että ei se meinannu päästä siitä yli millään. Koko illan ihan kesken leikkienkin hän alko hokee "mummmmmu, mummmmu!", melkein jalkaa polkien ja pontevasti nyökyttäen. Kauhee selitys. Hän on ihana <3

Mä oon ollu jotenki ihan superlaiska uuden vuoden juhlimisen suhteen tänä vuonna. Edellisinä vuosina ollaan vallan kutsuttu porukkaa kylään. Nyt en oo jaksanu. Samoilla fiiliksillä jouluki silti meni, ei jotenkaan saanu vaan itestään irti. Ja mitä sen silti väliä on. Tänään taidetaan vähän syödä raclettee vaan perheen kesken ja ehkä katotaan parit ilotulitukset :) Tai mistä sitä tietää, jos meil joku poikkeeki!

Hyvää uutta vuotta sit vaan!

Kyl vaan olikin! Ei mitään ihmeellistä, mutta jouluisaa. Koristeltiin aaton aattona Nepun kans kuusi. Se oli haasteellista, mut kyl siitä sitte ihan hyvä tuli. Nepu oli vaan aika perfektionisti ja laitettuaan 5-6 koristetta oksille (useimmat samaan), hän keräs ne pois ja alko alusta. Hän vieläki välillä hakee kuusesta koristeen tai pari, kuljettaa niitä ympäri taloa ja vie takasin paikalleen :)

Aattoaamuna heräsin keitteleen perinteisesti puuroa P:n ja Nepun nukkuessa. Sit paistelin muutamat joulutortut ja tein kookoskeksei. Syötiin yhteinen puuroaamiainen. Nepu söi joulutortusta sakaran ja oli ilonen kissapiparista (khhhi!) :) Katottiin Lumiukko (Nepu jakso melkein puolet istuu paikallaan!) ja käytiin saunas. Mua harmitti, kun tajusin liian myöhään sen Lumiukko ja lumikoira -ohjelman, mut kai sen jostain muualtaki näkee.

Aattoilta meni mun vanhempien luona, syötiin ja availtiin lahjoja. Mun sisko oli ihan onnessaan, kun Nepuli istu tonttulakki päässä ruokapöydässä ja levitti bataattilaatikkoa pitkin poikin. Nepu oli ihan tohinoissaan lahjoja avatessa, kun ekasta isosta paketista löyty ihana, pehmonen keinulammas. Sitä on halailtu. Muista paketeista tuli enimmäkseen vaatetta, sit hän sai kissarepun ja Duploja. Mä sain mun isältä Liisa Sauson nahkakäsineet, ihan mahtavan hienot, ja äidiltä vyön ja Marimekon neuleen. P:ltä sain SodaStreamin. Vissiin vinkki, et juon aika paljon kuplavettä!

Mul oli melkonen lahjatuska, mut lopulta kaikki onnistu oikein hyvin. Onneks! Uhkasin jo, et ens vuonna en ala mitään lahjasouvia, vaan toivon, et ne ilmestyy jostain omia aikojaan. Ehkei kuitenkaan :) Ja musta lahjojen antaminen on mukavaa, mutta tänä vuonna jäi suunnittelu niin viime tippaan, että se aiheutti vähä harmaita hiuksia!

Ens viikolla alkaa sitte täydet työviikot. Tuntuu aika oudolta. Maanantaina mennään käymään Nepun uudessa hoitopaikassa tutustumassa ja Nepu alottaa siellä heti vuoden alusta. Kävi tuuri ja saatiin ihan tuore pph-paikka tosta puolen kilsan päästä :) Toivottavasti Nepu viihtyy!

Äidille tuli perjantaina puhelu, että hänen alkoholistiveljestään ei oo muutamaan päivään kuulunu mitään eikä kukaan avaa asunnon ovea. Lopulta poliisi oli sitten mennyt asuntoon sisälle. Ja löytänyt tän veljen kuolleena. Äidin piti mennä poliisien mukaan, mutta ne sano, et parempi, ettei lähde. Vanhimmat postit oli päivätty 7.12. eli pari viikkoa oli ehtinyt vierähtää ennen ku joku alkoi ihmetellä. Ei ihmeellistä sinänsä, kuun alussa eläkkeiden tullessa alko aina se parin viikon putki. Tuffan kuoleman jälkeen oli tullu vielä perintörahat, kai se oli vaan kiihdyttäny sitä alamäkee.

Tältä veljeltä oli tullut äidille outo puhelu pari päivää ennen kuolemaa. Siis veli oli ollut sekava ja elellyt ilmeisesti jotain tosi vanhoja aikoja (josta sitten myöhemmin joku terveydehoitoalan ammattilainen tiesi kertoa, että monesti juopoilla jossain vaiheessa menee lähimuisti eikä se tuu koskaan takas, ja sillon alkaa tilanne olla kaikin puolin huono), mutta puhunut kuitenkin kaljasta. Äiti oli sillon ulkomaanmatkalla ja oli ajatellut, että pitää pyytää joku tarkistamaan tilanne, mutta ei ollut saanut siinä hetkessä kaipaamaansa henkilöä kiinni. Ja sitten asia oli ikään kuin vähän unohtunu useemmaksi päiväksi. Eikä sekään ihme, äiti oli ihan tietosesti tehny pesäeroa veljeensä sen takia, että se vaan imi äidistä kaiken energian. Soitteli kymmenenkin kertaa päivässä vailla asiaa, paitsi silloin, kun tarvi rahaa. Tai tupakkaa. Tai mitä milloinkin. Ja kun äiti lakkas vähitellen vastaamasta puheluihin, alko tää veli soitella mun isälle, joka kiltisti vippas välillä rahaa ja vei tupakkaa. Tosin äiti sano, että jos tulee todellinen hätä, hänelle voi aina soittaa.

Niin paljon ku mäkin olen rumasti tästä ihmisestä puhunu, hänen tekojaan halveksinu ja koittanu vältellä tapaamisia, oon silti sitä mieltä, että ei kukaan ansaitse virua yksin kuolleena kotonaan viikkoja. Hirveen surullista, että ihminen ajautuu tollaseen jamaan, ja on niin yksin. Onhan se pitkälti ollu hänen omaa ansiotaan, mutta silti. Ei tätä olis kukaan voinu estää. Ei se koskaan myöntäny mitään ongelmaa olevankaan, mitä nyt joskus joi tölkin tai pari kaljaa.

Me mietittiin, että onkohan sillä ollut edes ruokaa. Ei se kai ollu aikoihin enää käyny ite kaupassa. Se oli niin huonossa kunnossa, että hyvä, kun pääsi sohvalta liikkeelle, hengästy istuessakin. Aina valitti selkä- ja vatsakipuja. Lääkärin väitti määränneen lepoa, joten tuskin on lääkärissä edes käynyt. Ehkä ei uskaltanut, tajus itekin, että joku voi olla pahemminkin pielessä. Kai nekin ajatukset oli helpompi sit hukuttaa siihen viinaan. Tossa on pakko olla takana joku trauma, jonka käsittelyyn ei oo ollu eväitä. Toivottavasti hän on saanu rauhan.

Joulu tulee ikävistäkin asioista huolimatta. Mä olin olevinani ajoissa siivousten ja muiden suhteen, mutta kai me tänään otetaan silti lepakkovuoro siipan kans kuten perinteeks on jo muodostunu. Onneks on vaan kotona tehtävää hommaa, joulutervehdykset toimitettiin perille jo eilen.

Hyvää joulua <3

Leivoin kaks pikkuruista joululimppua. Tai no, ei ne vielä ihan valmiita ole, odottelevat tossa uuniin pääsyä. Tein puolikkaan taikinan, kuten viime vuonnakin, ettei tartte viä maaliskuussakin syödä joululimppua. Taisin viimeks tehdä yhden limpun, nyt tein kaks.

Me tilattii muovinen joulukuusi täks jouluks. Valkonen. Oon taistellu tekokuusen tuloa vastaan jo monta vuotta, nyt sitte taivuin. Aattelin, et ehkä se muovinen kestää Nepun käsittelyä aitoa paremmin. Mut jos kerta on feikki ni saa sitte näyttääkin siltä! Tarttis vaan hakea se vielä postista. Toivottavasti se on hyvä! Kissalasta varmaan harmittaa, kun se ei voi enää käydä juomassa kuusenjalasta.

Me käytiin Nepun kans Prismassa. Sattu niin raivostuttavat kärryt kohdalle, et voi moro. Ne ei kääntyny, ku oisin halunnu ja toisaalt ne yhtäkkii lähti viistään vaan johonkin sivulle. Me löydettiin halpoja koristepalloja kuuseen sekä kivat edulliset valosarjat ikkunaan - tai johonkin. Edellisistä imuri söi johdot poikki. Kotona vast tajusin, et ne valosarjat on paristokäyttöset. Mutta toisaalta kivempi ehkä niin, ei tarvii etsiä vapaita pistokkeita tai tuskailla lattialla lojuvien johtojen kans.

Nyt kävi kutsuhuuto makkarista, piäni tyttöni on hereillä :)

Piparia. Ehkä ens vuonna vois tehdä 1,5-kertasen taikinan. Ei haittais, vaik tulis vähän enempiki pipareita.

Tein lauantaiaamuna piparitaikinan, jonka suunnittelin leipovani pipareiksi eilen illalla. Nepulla oli vähän raskas päivä, päiväunet oli menny sekasin ja illalla hänel oli pinna aika kireellä ja itkua pukkas vähän kaikesta. No, etsiessäni erästä osoitetta joulukortin lähettämistä varten, löysin työhuoneen kaapista kenkälaatikollisen My Little Ponyja! Itkut loppu niinku seinään, kun laatikko avattiin ja voi pojat, kyl muuten oli hianoo leikkii poneilla.

Mä siinä sitte kattelin jo vähän ajan mittaan nuhruuntuneita poneja ja niiden sotkusia harjoja ja häntiä. Ja aattelin, että kai mä vähän kampaan niitä, et on Nepun kivempi leikkiä. Mut sit lopulta päädyin ihan ahkerasti letittään ponien hännät ja harjat. Tuli kuulkaa ranskalaista lettii, kalanruotoo ja nelisäikeistä lettii. Tuli pieni hinku haalii vanhat Barbiet jostain porukoiden varaston perukoilta, et vois niidenki hiukset letittää nyt, kun kerran osaan!

Mut jos ne pipparit leipois sitte tänään. Aattelin tehdä kissoja, tähtiä, enkeleitä, sydämiä, possuja ja kuusia. Jospa loppuviikosta sais parit laatikot tehtyy pakkaseen ja limput leivottua niin olis kiva. Lahjat on viä ostamatta, mut mikäs kiire täsä o... Tänä vuonna on niin olemattomat joulufiiliksetkin, et jää perinteiset joulusuklaat tms. tekemättä. Vien koristellut piparit sitte vaan mummulaan ja muutamalle muulleki sukulaiselle.

Olihan reissu. Harmittaa aivan sikana, että oltiin Nepun kans kipeinä suurin osa ajasta. Kelit olis ollu niin mahtavat pulkkamäkeä ja muuta vastaavaa ajatellen, mut eipä sitten voitu kauheesti ulkoilla, kun Nepu oli lenssusena aika väsynyt. Ja niin olin mäkin. Kirsikkana kakun päällä heräsin perjantaiaamuna sit ihan järkyttävään hartian/yläselän jumiin enkä meinannut päästä sängystä ylös. Piti siinä pari kyyneltä tirauttaa, kun yritin äheltää itseäni pystyyn. Ei auttanu Voltaren eikä 1500mg Panadolia, enkä ollu edes ottanu niitä tukevampia lääkkeitäni mukaan, kun ajattelin, ettei mulle mitää jumeja tule. Sit saatiin onneks puhelinresepti ja puoliso lähti Kuusamoon apteekkiin. Hohhoijaa.

No, pääsin kuitenkin suksille perjantai-iltana ja lauantaina aamulla. Nepu pääsi "pulkkamäkeen" kans perjantaina ja lauantaina, muina päivinä vaan vedin häntä pulkas ja käytiin vähän leikkipuistossa. Lauantai-iltana pulkalla laskemisen jälkeen hän marssi ympyrää siinä Rukan kävelykylän jäädytetyllä lammella, kävi tutkimassa frisbeegolf-koreja ja söi lunta. Oli ilmeisen hauskaa. Säät oli tosiaan kivat, mutta aika tuulista oli kuitenkin. Lämpötila oli siinä -10 asteen molemmin puolin ja luntakin satoi jonkun verran.

Matkat suju ihan kivasti. Kotoa lähtiessä tosin oli tilanteita ja oltiin sitte reilulla tunnilla myöhässä aikataulusta, kun vuokrabussin sivuovi oli jäässä eikä auennut. Piti sitte pakata takaluukun kautta sekä ihmiset että kamat. Kierrettiin Käyttöauton kautta eikä sielläkään voitu asialle oikein mitään tehdä. Lähdettiin vaan ajaan ja toivottiin, et se ovi sitte aukee jossain kohtaa, kun auto on lämmenny enemmän. Vaasassa sit aukes. Olis ollu tosi lystiä purkaa kahdeksan ihmisen kamat sieltä takakontista, et oltais päästy autosta ulos ja taas takas sisään.

Kissat oli onnellisia, kun tultiin kotiin. Vaik Nepun innokkuus kyllä vähän ärsytti niitä eka, jännä! Koira haetaan kotiin tänään töiden jälkeen. Saas nähdä pitääks tiukentaa laihista :D

Yritin tehdä reissus jouluostoksia, mut ei löytyny mitään kivaa lahjaks kelpaavaa tavaraa. Asteessa oli valikoima vähän jotenki entistä huonompi eikä Riipiseltäkään löytyny oikein mitään. Nepulle ostettiin Hello Kitty -Buffi. Pahvi oli hienompi kuin itse huivi. Mä ostin pipon, jota oon pitkään himoinnut ja Kari Traan pitkäpunttiset välihousut ulkoiluun, kun nykyset Odlot on jääny ratsastuskäyttöön. Olisin ostanu toisen Kari Traan fleecekaulurin itelleni, mut niitä ei enää ollu myynnissä.

Mun Kari Traa -pakettiki tuli Norjasta vihdoin. Piti tehdä tullaus netissä. Oli seki homma! Piti jonottaa hetken aikaa puhelimessa, että sain tullinimikkeen heijastinliiville, kun yllättäen sitä ei löytyny yleisimpien tavaroiden joukosta. Täti puhelimessa kyseli, että onko se miesten vai naisten liivi ja onko se jotain muuta materiaalia kuin neulosta (siis sellaista kuin mitä t-paidat yms. yleensä on) ja millasta materiaalia se sit on, onko ohutta vai paksua materiaalia ja mihin käyttöön tarkotettu. Oli vähän vaikee sanoo tarkemmin tosta materiaalista, ku en oo tuotetta saanu pidellä käsissä eikä nettisivulla puhuta asiasta mitään... T-paidoille löyty nimikkeet helposti. Tulipahan ny sekin sitte kokeiltua, että sieltä kaupasta tilaaminen sujuu ihan jees. Että jos jotain vaatetta joskus tarvii eikä Suomesta saa. No eihän täält juur muuta saakaan kuin niitä urheiluvaatteita.

Kiva reissu muuten, mutta mä oon matkapäivästä lähtien flunssassa ja Nepu tuli kipeeks päivää myöhemmin. On jääny pulkkakin ja laskemiset aika minimiin. On täs vielä pari päivää aikaa, mutta harmittaa silti...

Ollaan me Nepun kans silti joka aamu käyty pieni lenkki pulkalla ja lisäks leikkipuistossa, ettei oo tarvinnu "istua" kaikkia päiviä sisällä.

Askartelisin itelleni korutelineen. On alkanu jotenki kyllästyttää, kun rakas pieni tyttöni tonkii kaikki mun rihkamakorut joka päivä vessan kaapista pitkin lattioita. Se on kyllä hellyyttävää, kun hän myös sovittelee niitä (mistä lie oppinut?). Mutta silti mua vähän joskus rasittaa kerätä ja selvitellä niitä solmuja. Toki jättäsin Nepulle muutaman korun jemmaan kaappiin, mutta sais suurimman osan siististi riippumaan johonkin. Mun kaulakoruista suurin osa on varsin pitkiä, joten ne tahtoo sotkeutua rasiassakin.

Nepu muuten kävelee. Vähän haparoivasti, mutta nyt se melkein mieluummin silti jo tepastelee menemään konttaamisen sijaan. Kohta se varmaan jo juokseeki, sit vasta kiirettä pitää.