IRC-Galleria

Kaikkee sitä. Mun vanhemmilla on joku vuosituhannen kriisi ja jouduin eilen toimimaan erotuomarina. Vähän. Siis aivan perseestä! Ei ne saanu muuta kuin kinaa aikaiseksi ja mä en edes tiedä mitä mun aina kiltiksi ajattelemastani isästä oikein nyt olisin mieltä, kun se oli eilen sanonut äidille lähtevänsä menemään ja etsivänsä jonkun toisen. Siis päivä sen jälkeen, kun äidin isä kuoli. Ei jumaliste. Oli pakko sanoo, et ei ollu kovin kohtelias ajankohta tollaselle pikkuselle ilmotusluontoselle asialle.

En haluu asettua kummankaan puolelle, tietenkään. Ja tiedän, että noihin kriiseihinkin aina kahta tarvitaan. Mut mun äiti on sairastanu jo jokusen vuoden eikä mun isältä vaan heru mitään sympatiaa eikä empatiaa. Ihan kuin äidin sairaudet olis sen oma valinta. Toki ymmärrän, et on varmaan raskasta isälläkin, mutta SILTI.

Oon jotenkin ihan hämilläni ja ahdistunu tästä kaikesta. Ja pitäis olla ennemminkin onnellisena järjestelemässä mun pienen tyttöni 1-vuotiskekkereitä!

Jopas on pitäny kiirettä! Ei oo ehtiny mitään blogin kirjottelua harkitakaan. Paitsi NYT.

Puolison kesäloma loppu ja se on ny töissä. Orpoo! Meil oli niin mukavaa keskenämme, et ois helposti menny toinenki kuukausi. Ehdittiin jazzailee, reissailee ja vaikka mitä. Nepukin oli elämänsä ekaa kertaa yökylässä. Siskon ja sen poikaystävän kans ehdittiin viettää kunnolla aikaa toisin kuin viime kesänä. Me oltiin porukalla jazz-konsertissa Arenalla ja sit käytiin Yyterin näkötornilla kiipeemässä (tai no, ne kiipes, P varmisti ja mä vahdin Nepua) ja paisteltiin hillitön kasa vohveleita.

Sit oman perheen kesken käytiin myös Maauimalassa, Nepu pääsi ekaa kertaa "oikeesti uimaan". Hän oli melko intona ja kiljui ja läiskytti koko altaassaoloajan taukoomatta. Lauantaina käytiin Koivuniemen herran MuuMaassa, siellä oli mukavaa. Nepu silitti lehmiä, lampaita, kilejä ja ponia sekä antoi niille leipää mun avustuksella. Hän oli niin onnellinen kaikista eläimistä.

Kaiken kukkuraks Nepu on oppinu nousemaan tukea vasten seisomaan, joten vahtimista riittää. Ja on niin isänsä lapsi kyl, kaikki tekniikan vempeleet ja asiat, missä on jotain nappeja, kiinnostaa. Hän osaa käynnistää jo meidän rikkaimurin ja robotinkin ja eilen hän innoissaan sääteli meidän talon hälytysjärjestelmää :D

No mutta, mahtu ton kaiken kivan sekaan huonojakin uutisia. Tuffa kuoli eilen. Äiti soitti lauantaina, että perjantaina se oli yhtäkkiä mennyt huonoon kuntoon, tajuttomaksi, ja näyttää siltä, että ei siitä varmaan enää herää. Sairaalassa ei sit enää annettukaan muuta kuin kipulääkettä, ei nesteytetty eikä mitään. Eilen iltapäivällä tuli ensin puhelu, että kunto on romahtanut entisestään ja sitten siitä parin tunnin päästä ilmotettiin, että tuffa on nukkunut pois. Mä oon onnellinen siitä, että toi sairaalassaolovaihe ei ollut ton pidempi. Mummu oli silloin sidottuna sinne petiin niin hirveen pitkään. Hyvä mieli jäi siitäkin, että siitä ei oo monta viikkoa, kun kävin tuffaa katsomassa ja Nepukin oli silloin mukana.

Sain just Nepun kummisedältä matkakuvia katottavaks. Mun vavvani on sit semmonen linssilude, et moro :D

Seeemmone seikkailu se oli! Maanantaina isä kyyditsi meidät Hki-Vantaalle ja oltiin yö siinä Hiltonis, koska lento lähti aamulla klo 9. Käytiin yhdessä iltapalalla siinä hotellin ravintolassa ennen ku isä lähti ajelee kotiin ja Nepuli järjesti aika tavalla ohjelmaa siinä puuronsyöntinsä lomassa. Ilostutti siis kanssaruokailijoita riemukkaalla kiljunnalla ja heittelemällä tavaroita pitkin lattioita (ja siis pöydällä olevat tavoitettavissa olevat esineet siirrettiin pois, jolloin tyttö tyynesti ryhtyi riisumaan jalastaan kenkiä ja sukkia heitelläkseen niitä).

Meil oli vähän levoton yö, koska täysin tavoistaan poiketen Nepu heräsi yöllä kahdesti lohduttomaan itkuun. Syytä en voi kuin arvailla. Itseä taas ehkä jännitti tiistaiaamun matkustaminen, joten uni ei tahtonut tulla silmään. Vähän väsytti siinä puol seittemän aikaan aamulla, mut kyllä se siitä sitte lähti aamupalan kautta ihan hyvin menemään. Nepu ei ollut lentokoneella matkustamisesta moksiskaan. Tukholman puolella junassa se sit jo nukkuikin täyttä päätä ja heräili vasta vähän ennen ku oltiin määränpäässä. Nepun kummisetä tulikin vaimonsa kans meitä vastaan.

Tiistaina iltapäivällä otettiin suunnaksi Hagaparken (muuten, n. 30min ajomatkan säteellä Tukholman keskustasta on KYMMENEN linnaa!). Kuikuiltiin hiukan Hagan linnaa. Tais olla väki kotosalla, koska lippu liehui salossa. Sitten käytiin Fjärilshusetissa katsomassa perhosia (jotka lenteli valtoimenaan, ei ehkä mieluisimpii tilanteita meikäläiselle) ja kaloja. Oli siellä pari papukaijaakin. Lisäks istuskeltiin vaan nurtsilla puistossa ja Nepu mönki menemään. Reissu päätyi sit lopulta Södermalmille syömään Texas Long Horniin. Ruoka oli ihan jees, mut palvelu vähän ööh... erikoista.

Keskiviikkona satoi kuin saavista kaataen luvattujen pienten sadekuurojen sijaan. Me käytiin sitten Fotografiskassa katsomassa pari valokuvanäyttelyä ja syömässä lounasta. Sitten ajeltiin Stockholm Quality Outletiin kattelemaan. Nepulle koitin kattoo vaatetta, mut ei löytyny mitään miellyttävää. Itelleni ostin Norrønan hupparin ja sit liikkeestä, jonka nimeä en enää muista, löysin kivat pökät. Ostin fiksuna sovittamatta, onneks ne oli lähestulkoon sopivat! P osti mulle Norrønan t-paidan.

Viking Grace lähtikin sitten kohti Turkua torstaiaamuna klo 7:45 paikallista aikaa. Piti herätä kohtisaikasin... Mutta laivamatka oli muuten ihan mainio. Nepu sai otettua parit kunnon päikkärit hytissä omassa matkasängyssään (rattaissa hän ei niin välittäny tuol reissus nukkua ja olikin sit välillä vähän turhankin väsy), pääsi leikkihuoneeseen leikkimään ja hälle oli muutenkin vähän enempi touhua kuin muina reissupäivinä, koska hänen ei tarvinnu suurinta osaa ajasta istuu rattais.

Laiva oli ihan freesin olonen ja kiva. Paljon viihtysämpi kuin muut Vikingin purkit. Toisaalta ihmekös se, se on paljon uudempikin. Kannella oltas voitu ottaa vaikka arskaa, mutta siellä oli vähän liian villi tuuli siihen hommaan. Tai no, jotkut sitkeet siellä makas kansituoleilla, vaikka meinas tukka lähtee päästä.

Nepu keräs siis kokemuksia oikein urakalla ja kyl meil muutenki oli ihan kivaa! Siel oli myös joku ampumistapaus jossain meidän majapaikan lähellä, poliisihelikopteri pyöri useemman tunnin siinä lähistöllä. Ei siitä sit vissiin kuitenkaan juur mitään selvinny, hylsyjä oli löytyny ja siinä se. Ja me kun siel ikkunas odoteltii jotai suurempaaki jännäriä!

Mun selässä on joku aivan tajuton jumi. Toista päivää, tänään silti jo pahempi ku eilen. Tuol vasemmalla puolella, lapaluun alla. Kattoin itteeni peilistä eile, seisonki ihan vinossa. Oikee olkapää on ihan reilusti vasenta alempana. Kui tyhmält se sit näyttää! Emmä tiä, mut jotai tarttis tehä. Hengittäminenki sattuu.

P tosa naureskeli, et ei oo koskaan ennen yhteenkää lentomatkaa valmistautunu yhtä huolella, ku tohon meidän tiistaiaamun Helsinki-Tukholma -väliin. Kaikki on nii viilattu, että! Nepun osalta hommat selvitetty, varalta yks matkatavara ruumaan maksettu, liput kunnos ja kaikki varmistettu varmaan kolmeen kertaan. Ja me sentää lähetään vast maanantaina. Tänään pitäs jo alotella pakkaamista, ku huomenna kaveripariskunnan mukana lähtee matkasängyn ja rattaiden lisäks myös meidän isompi vaatekassi. Pääsee helpommalla, ku saa lentää pelkät käsimatkatavarat mukana, eikä perilläkää tarvii raijata kauheeta määrää kamaa mukana, ku pitää kulkee mm. junalla sielt terminaalista.

Juoksuokouluki etenee, peräti. Kohta on eka viikko pulkassa. Tänään pitäs vielä yks lenkki käydä, huomenna onki sit ns. vapaapäivä. Eipä näitä alkupään harjotuksia oikein silti lenkeiks voi nimittää, koska ne on tyyliä "kävele 5min, juokse 2-3min". Jaksasin kyl enempiki, mut paree varmaa tehdä ohjeiden mukaan vaan.

Naapurin keltane kissa oli eilen meidän terassin alla. Omat kissat oli ihan tikkana tarhassa, kun ne kuuli ääniä sieltä lautojen alta. Koira oli kans hukassa illalla, ku käytiin tos pihas. Olin saanu Nepun unille ni menin nyppii ja kastelee noi mun kukkaseni, ja vaik pidin koiraa koko aika silmällä, niin se pirulainen katos sillä sekunnilla, ku en just kattonu päi. Naapurin poika oli kaverinsa kans pelannu vähä palloil. Koiraa etsiessäni löysin kolme palloo meidän puolelta autotallin vierestä ja aiemmin illalla nähtiin, ku yks pallo lensi tohon pihlajan läheisyyteen :D Naapurin isäntä tuumas vaan, et ei oo tainnu pojat viittii enää niit palloi hakee. Ei se silti mua haittaa, ei o iso vaiva nakella parii palloo aidan yli oikeeseen osotteeseen.

Mun tarvii ny mennä ripustaa pyykkei. Sit tarttis vähä imurireerata, et pystys moppaa lattiat. Mut ennen ku voi imurireerata, pitäs ton pikkuihmisen herätä.

Mun äiti ja isä oli viikon Liettuas ja Nepu sai tuliaisiks Hello Kitty -huivin. Vaaleenpunasen :D

Hienosti etenee mun juoksukoulu (not). Kello puol kymmenen enkä oo viel ehtiny ekaa lenkkii heittää. Puoliso tuol kaverinsa kans öljyää meidän terassia enkä mä voi/tohdi lähteä menemään ja jättää noita kuulosteleen Nepun itkuhäläriä, kun toi homma tarvis vissiin saada valmiiks asap. Ei mul menis siihen lenkkiin silti, ku vajaa 20min, mut enivei. Kai mä sen viel hetkenkin päästä ehdin.

Nepu vippas tänään päivällä Ice Cream Housella nopeilla käsillään mun tarjottimen vinksalleen niin, että kaffet ja vedet kaatu ja valu toisella puolella pöytää istuvan kaverin päälle. Kiva :)

Kissalapsel onki ollu kriisii kerrakseen tänään, ku ton öljyämisprojektin takia on tarhan ikkuna ollu iltapäiväst asti kii. Ei semmost kissa kestä. Eikä oo kerenny remmin kans pihallekaa oikee, tai kai olis kerinny, mut mul ei riitä vahtimiskapasiteetti sekä innokkaaseen kissaan että lapseen. No mut huomenna kissalapsi pääsee taas tarhailemaan.

Päätettiin kuitenkin sit lähtee pieneen reissuun. Nepun kummisetä lähtee vaimonsa kans Tukholmaan, joten me lähetään mukaan. 9.7. lähetää ja 11.7. tullaan takasi. Mul tuli jo huoli, et mitä toi lapsi syä siellä reissussa, mut kai Ruotsistaki lastenruokaa saa :D Kun ei ny omii pöperöitä voi täältä kuljettaa. Toisaalt kuljettaaha jengi omat leivät ja puurot ja kahvitki johonki aurinkomatkalle!

Me ollaan oltu tytön kans oikein ahkerasti liesus. Torstaina oltii äidin kans Ice Cream Housella syömässä ja loppuilta kyläiltiin. Perjantaina käytiin tos jokirannas tervehtimässä mun tuffaa, ku hän ei ollu vielä nähny Nepua. Nyt kunto salli tällasenkin vierailun ja meil oli kivaa, vaik ei afasiasta kärsivä tuffa kauheesti saanutkaan puhuttua. Sai se kuitenkin kysyttyä, että miten pitkä Nepu on, onks meidän mielestä siinä samoja piirteitä ku mussa ja P:ssä ja et onks hiusten väri sama ku meillä. Lisäks hän siinä totes pitkän harkinnan jälkeen "Se on muute nätti" ja "On komee" ja "Kyl se on nii hiano" <3 Saman osaston mummelit oli ihan myytyjä kans. Kiva, et heidänkin päivänsä piristy!

Tänään oltiinki sit mun kummitädin synttäreillä. Nepu on ennen ollu vähä vieraammissa paikoissa aika varautunu, mut tänään sillä oli joku ihme vaihde päällä ja se viuhto menemään sen koko 1½h mitä oltiin paikalla. Se kiipeili mun ja P:n syliin, tonki kaikki mahdolliset tavarat ja ryömi ympäri taloa niin kauheeta kyytii, ettei sukat pysyny jalas.

Eilen tapasin yhden kaverin pitkästä aikaa. Ei oltu nähty puoleentoista vuoteen suurin piirtein. Mä kävin nappaa kaverin kotoonsa kyytii ja sit ajeltiin tallille hänen hevostaan kattomaan. Mä sain ratsastaa ja saan sit jatkossaki käydä miten ehdin. Virkku oli just niin kiva ku muistinkin ja oli kaikin tavoin kiva reissu. Siel oli pari vavvahevostaki, joista toinen makas reporankana heinäkasassa ja söi makuultaan. Nautti siis elämästä :)

P.S. Keskiviikkona oli aika lämmin ratsastelukeli. Ja huomenna mä alotan juoksukoulun!

Tajusin vast just, että kohtahan on jo HEINÄKUU. Moro! Mitä vauhtii nää päivät oikein menee? P:llä alkaa sentään tän viikon jälkeen kesäloma, se on ihan lystiä, vaik ei meillä mitään kummempia suunnitelmia oo.

Eilen oli melkosen lämmin päivä. Olin illalla vielä ratsastamassakin, kun tiistaina en päässy. Tuli ihan kyl hiki... Yöllä sit jytisi ihan urakalla. Heräsin semmosiin pienempiin jyrinöihin ja mietin, et nousen pistää ikkunan kii sitte, jos se meteli kovenee. Koveni se sit aika pian. Kissoil oli ikkuna tarhaan auki ja kävin senki sit pistääs kiinni, ku alko sataa. Kissoi ei näkyny missään. Pienen penkomisen jälkeen löysin molemmat saunasta piilottelemasta. Koira oli kans vähän jännittyny. P ja Nepu kuorsas autuaan tietämättöminä mistään ukkosista :D

Tiistaina oli P:n isän syntymäpäivä. Me oltiin jo aiemmin puhuttu, et jos käytäis jossain ravintolassa juhlistamassa, kun tiedettiin, et he haluaa lähtee pois kotoa mahdollisia vieraita pakoon. Siinä sit soudettiin ja huovattiin vähän, mut lopulta he pääty siihen, et he tulee meille ja mennään sit yhdessä syömään. Oli aika rankka reissu, kun Nepu ei ollu nukkunu kunnon päiväunia ja pelkäsin, et se vetää jotkut megaväsyraivarit keskellä Buccoa (ei onneks - sen sijaan hän heitteli lusikoita ja lautasliinoja ja kaikkea käteen sopivaa pitkin lattioita :D onneks oli aika tyhjä ravintola!) ja sit isovanhemmat oli aika jännittyneitä siitä ravintolassa asioimisesta. Piti pitää aikamoinen tsemppaus päällä koko ajan.

Ruoka kuitenkin maistui sit kaikille oikein hyvin ja ilta oli mukava. P:tä sit vähän alko kuitenkin masentaa, kun saatteli vanhempiaan autolle täs meillä. Isänsä oli (taas) alkanut puhua, että nyt pitäisi ihan tosissaan sitten miettiä, miten kaikki sitten hoidetaan, kun häntä ei enää ole (piristävästi viime viikolla tuumi, että mahtaako noita 85-vuotissynttäreitä enää ollakaan). Kyllä mä tietysti ymmärrän, et toi on varmaan hänen tapansa käsitellä vanhenemista ja kuolemaa. Mutta kun sitä on mitä ilmeisimmin jatkunut n. vikat 20 vuotta jo. P kerto, että joskus vuosia sitten isänsä oli halunnut esitellä jotain tekemäänsä excel-taulukkoa, koska äitinsä ei ollut suostunut kuuntelemaan. Siellä oli sit ollu kaikki pankkitunnukset ja muut tärkeet listattuna ja ties mitä.

Toki täytyy ymmärtää P:n isän huoli, koska hän on kaiketi yksin hoitanut perheen talousasiat ja kai häntä mietityttää, miten puolisonsa sitten pärjää kuolemantapauksessa. Mutta kun noh... en mä tiedä, ei kai tollasiakaan nyt vuosiakausia etukäteen voi järjestellä täydellisesti valmiiksi? Tietty varmaan P:kin on halukas istumaan alas ja käymään noita juttuja läpi, jos isänsä niin haluaa, mutta kai hän kaipais vähän luottoa siihenkin, että kyllä me sitten niistä asioista selvitään, vaikka kaikkee ei ois viimesen päälle viilattukaan. Eikä sekään ole sanottua, että P:n isä on se, joka ensimmäisenä lähtee, vaikka se nyt ehkä se todennäköisin tilanne onkin.

Mulla on itellä vaan ollu jotenkin tosi kurja olo, kun tiedän, että P:tä mietityttää ja surettaa vanhempiensa kuolema muutenkin, ilman, että sitä vielä pitää ns. oikein hieroa naamalle. Joka kerta asia tulee puheeksi jollain tasolla, kun käydään kylässä tai muuten nähdään. Mä sit koitan vaan olla jotenkin tukena.

Nepu kävi tänään illalla elämänsä ekaa kertaa Yyterissä. Mä olin siellä ekaa kertaa sitten kesän 2011. Ihan tosi, et en käyny viime kesänä kertaakaan! Ei vaan oikeen ollu kelejä. Eikä ehkä olojakaan. Puolison piti mennä purjelautailemaan, mutta tuulet oli hävinny siks, kun oltiin perillä. No, saipa se kuitenkin kiikutettua lautansa sinne surffikeskukselle säilytykseen.

Mä oon täs aika ahkerasti pelaillu tota Simsiä. Nyt oli eka kerta, ku siinä oikein alko tapahtuu! Yhdes perhees oli äiti, isä ja poika. Äiti kuoli vanhuuteen ja uurna jäi isän makuuhuoneeseen lipaston päälle. Tää mies meni pian uusiin naimisiin ja päivä häiden jälkeen tää uus puoliso kupsahti myös. No tälle miehelle tuli tilaisuus kiikuttaa tän uuden puolison uurna tiedekeskukseen henkiin herättämistä varten. Ei mennyt se keikka ihan putkeen, joten nyt se nainen sitten elelee haamuna siellä talossa ja käy kaupungintalolla töissä ääntenlaskijana :D Eikä siinä vielä kaikki! Tää eka vaimo käy toisinaan öisin kummittelemassa siellä kotitalossa. Ja tää toka vaimo muuten vaan pelästyttelee miestään ja tämän poikaa ilmeisesti omaksi huvikseen siellä :D

Lisättäköön vielä, että nää kaks naista ei ollu kovin lämpimissä väleissä keskenään. Eikä tää eka vaimo ollut mielissään tän miehen uudesta avioliitosta. Mut nyt nää haamut on jo keskenään ihan hyvissä väleissä!

Nyt mul on proggiksena kerätä tälle pojalle (joka on jo nuori aikuinen) vähän reilummin rahaa, et se voi sitte pykästä itelleen jonku hulppeen kämpän. Se on rockstara!

Taas porisee pari kattilallista hellalla.

Ekassa kattilassa on possua, jonka seurana kypsyy bataattia, porkkanaa, sipulia, hiukan juuriselleriä ja pienenä lisämausteena jotain pakastesekotusta, jossa on herneittä, porkkanaa ja persikkaa. Sitte valkopippuria, timjamia, inkivääriä ja tuoretta oreganoa.

Tokassa kattilassa on broileria, palsternakkaa, vähän porkkanaa, muutama miniluumutomaatti, sipulia, pieni pala munakoisoa sekä kaurapastaa. Paprikajauhoa, rakuunaa ja tuoretta basilikaa. Söisin itekki :D

Seuraavaks saankin laittaa Bamixin laulamaan ja sen jälkee purkittaa pöperöt. Harmillista, miten noista sapuskoista tulee aina ihan saman värisiä, vaikka niissä olis mitä aineksia. Aina lopulta se on semmosta tasasen kellertävän ruskeeta tahnaa, mistä ei sit enää pienen ajan kuluttua yhtään pysty muistaan mitä se on. Oon koittanu nyt pistää erilaisia kansia eri makujen purkkeihin, mut meen niissäki sekasin. Ehkä pitäis kohta alkaa käyttää jotain nimilappuja. Ainakin siihen asti, et voi jättää noi sapuskat sen verran karkeiksi, et ainekset erottuu paljaalla silmällä. Kahdella hampaalla ei viä kauheesti pureskella.