IRC-Galleria

Nää joulupyhät ja joulun jälkeiset yksittäiset pyhät kyllä saa ihmisen niin viikkovilliin. Viime perjantaina tuntu maanantailta, maanantaina tuntu maanantailta ja tänäänki tuntu maanantailta :D Jospa huomenna sitten lähtis taas viikot rullaamaan normaalisti. Torstain ratsastustunti nimittäin on sellanen hyvä merkkipaalu.

Mä kävin eilen kiipeemäs. Aika heikosti suju, mut kyllä tuntuu selässä, käsissä ja jaloissa. Ajattelin, että voisin yrittää käydä kerran tai kaks kahteen viikkoon roikkumassa seinällä, kun se tekis tosi hyvää hartioille. Hierojakin mulle sano, että jotain semmosta liikuntaa olis hyvä harrastaa, että tulis kunnolla liikuteltua hartioita ja käsiä. Työssä vaan istutaan, eikä ratsastuskaan oo sellanen laji, että kauheesti tulis käsiä heiluteltua. Tiiä sitten, olisko syytä ostaa ihan omat kengät sitten. Ei oo lainakengät ainakaan istunu jalkaan yhtään. Kiipeilykengät on muutenki tottumattomalle käyttäjälle niin tajuttoman tuskalliset, et mielellään käyttäis edes sellasia kenkiä, jotka ihan oikeesti sopii jalkaan. Vaikka sattuu ne varmaan siitä huolimatta.

Koiralla on ilmeisesti sierainpunkki. Oon tässä jonkun aikaa seuraillu, että se pärskii, rohisee ja röhkii enemmän ku aiemmin. P alko kans kiinnittää asiaan huomiota. Sitten aina-kaikki-tietävästä-hevostallinetistä luin keskustelun, jossa just tollasten oireiden aiheuttajaks ehdotettiin nenäpunkkia. En ollu sellasesta koskaan kuullutkaan, eikä tullut edes mieleen. Tossa ennen joulua sitte käytiin hakemassa kissoille eläinlääkäristä ruokaa, ja samalla varattiin sit Hekulle lääkäriaika. Tänään käytiin. Koira oli ensin innoissaan, ku noustiin autosta. Jee, äkkiä parkkikselta sisälle lämpimään. Lääkärin pöydällä se sit olikin jo ihan kauhusta kankeena. Lääkäri kuunteli Hekun sydämen, keuhkot ja nielun. Kaikki ok. Sitten se vielä tunnusteli nielun ja arveli, että vaiva tosiaan on nenässä, kun ei saanut koiraa yskimään nielua painelemalla. Saatiin mukaan matokuuri, joka tehoaa myös sierainpunkkiin. Se sai ekan annoksen heti, toinen annetaan kahden viikon kuluttua ja kolmas siitä seuraavien kahden viikon kuluttua. Samalla annettiin pitkävaikutteinen antibiootti varmuuden vuoks. Lääkäriä nauratti, kun koira nojas aina vaan kauemmas, ku hän koitti kuunnella keuhkoja stetoskoopilla. Ja sitä matolääkettä laitettaessa se tuumas, että raukka on niinku tuomiolla siinä pöydällä. Se lääkekin oli niin helppo, että iholle vaan tiputeltiin pienestä ampullasta, eli ei olis tarvinnu mitään jännätä. Jos seuraavan annoksen jälkeen tuntuu, ettei oireet helpota niin sitten on mentävä verinäytteelle ja aletaan tutkia nielua tarkemmin.

Heku oli taas vähän lihonu. Paino putos tässä syksyn kuluessa alle kolmeen kiloon, nyt se paino 3100g. Lääkäri kyllä sano, että se ei ole ollenkaan lihava, mutta tietysti olis hyvä, jos paino ei enempää nousis. Heku on kyllä nyt ollu aika sopivalla ruualla ja ollaan lenkkeilty reippaasti, et hyvään suuntaan mennään. Olishan se jees, jos paino nyt menis alle sen kolmen kilon, niin Heku mahtuis taas rotumääritelmässä esitettyihin mittoihin :D Tosin, Heku on kyllä uros, ja aika vanttera muutenkin, että ei toi paino sinänsä ihan hullu ole.

Ja kissat tappelee. Toissailtana keittiöstä kuulu sellanen rääkäsy, etten oo ennen kuullu, tai en oo ainakaan ymmärtäny, että sellanen ääni voi lähtee kissasta. En tiedä, mitä tapahtu, mutta ku menin kattomaan ni molemmat oli karvat ja hännät pörrössä ihan vauhkoina ja mielipuolisen näkösinä keskellä keittiön lattiaa. Kai niillä joku johtajuustaistelu on meneillään. Se on kestäny jo muutamii viikkoja. Kissalapsi on jatkuvasti naama ja korvat ruvella, Elviksessä ei näy mitään ruhjeita, mut kissalapsi taitaa kostoks nyhtää siltä karvatuppoja irti kesken painien. Toivottavasti ne sais kohta välinsä setvittyä.

Kuusiki vietiin eilen. Nyyh. Olis saanu mun puolesta vielä olla. Mut se varisti neulasii jo niin paljon, et pakko oli poistaa se sisätiloista. Kissojen kuusi on kyllä vielä tarhassa ja ihan hyvässä hapessa :)