Aika JÄNNÄÄ, että ihmiset odottaa ja suorastaan vaatii tietynlaista käyttäytymistä ja kohtelua muilta ihmisiltä, mutta kuitenkin ite toimivat juuri päinvastoin.
Eilen kuulin olevani yhtä kaveria köyhempi. No, hyvä, että se tuli tietoon näin muutamien viikkojen viiveellä ja kaikenlisäks kivaa kiertotietä. Ja ihan viime hetkillä ennen ku tein jotain, mikä olis vituttanu melko paljon kun ei olis enää voinu hommaa perua. Ei oo ees kauaa aikaa, kun yhdessä mietittiin, miten mukava ja fiksun olonen ihminen voikin yhtäkkiä olla todella inhottava ja ilkeä. Niissä pohdinnoissa taidettiin kyllä käyttää enimmäkseen sanoja "mulkku", "idiootti" ja "sika". No, tässäpähän mä sitten ihmettelen yksinäni, että miten se kiva ja fiksu ihminen yhtäkkiä ei enää vaikutakaan kivalta ja fiksulta, vaan ihan päinvastoin. Enkä edelleenkään väitä, että ite olisin aina erityisen fiksu tai edes kiva, mutta toisinaan sentään osaan niellä ylpeyteni ja ainakin suurimman osan aikaa yritän välttää ikäviä tilanteita ja jopa ohittaa itseäni loukkaavat jutut siksi, etten halua alkaa riidellä.
Vaikka turhaan mä tätä tässä taas vatvon. Sain lapikasta, eipä siinä mitään. Kuka nyt ei olis vähän kaivannut jotain draamaa tähän hääjärjestelyiden keskelle. Ihan oikeasti just tässä kohtaa tollasta draamaa ei kuuluis eikä sais olla. Mun pitäis voida nauttia näistä ikimuistosista ajoista eikä harmitella kaverisuhteen paskamaista loppua.