IRC-Galleria

Voi, miten tylsää. Melkein olisin mieluummin menny kouluun, ku istunu kotona. Tuli taas nukuttuakin niin pitkään, ettei saa itestään mitään irti. Siivota olis voinu, mut nyt just en ainakaan jaksa. Yöllä turhautuneisuudessani en saanu unta millään, niin sillon olisin kyllä voinu siivota vaikka mitä. Siivosinkin, vessan. Kiillotin oikeen. Järjestelin tavaroita. Ei auttanu, olin turhautunu edelleen. Koitin lukea kirjaa. En jaksanu keskittyä. Ei nukuttanu. Ärsytti. Räpläsin puhelinta aikani ja turhauduin siihenkin.

Sen jälkeen päätin sit nukkua. Näin tyhmiä unia koko yön, varmaankin. Tai ainakin yks uni oli tosi pitkä ja tosi typerä. Näen saman tyylisiä unia melko usein. En ymmärrä mikä siinä on, mutta jostain syystä tsunami on mun suosikki uniaihe. Ne tunkee tosi usein mun uniini ja sotkee kaiken. Ketä kiinnostaa nähdä koko ajan unia tilanteista, ku pitää henkensä kaupalla juosta vettä pakoon? Tai no, ei kukaan muu varmaan sellasia näekään, koska mä saleen näen ne kaikki.

Ulkona on paska sää. Piti mennä tallille, mut ei taideta mennä. Voidaan turhautua taas! Tosin, ei oltu kyllä mitään tästä päivästä edes sovittu etukäteen, mut ajateltiin kuitenkin mennä. Tolla ilmalla lenkille meno ei innosta eikä kyllä muutenkaan oikeen... mikään. Pläh. Hilkka kyllä sai sen satulanki, mutta vyö oli liian lyhyt. Hanna tais käydä ostamassa uuden, ku ei ollu ketään keneltä ois lainaks saanu. Ei Hilkalla varmaan silti ratsastaa nyt voiskaan, se pitäis juoksuttaa ensin ihan piippuun, ettei se järjestäis mitään juttuja. Turhauttavaa sekin, kun on tollanen hevonen, jonka kans ei voi vaan normaalisti tehdä asioita, vaan pitää miettiä, että mitä se mahtaa missäkin tilanteessa keksiä.

Joo, sitten ois yks vaihtoehto lähtee kaupungille. Ihanaa, siellä vasta turhautuuki. Ensinnäkin, vaatteet ei vaan sovi, yleensä. Tai sit oon vaan nirso. Toisekseen en voi ostaa nyt kauheesti, ku kuitenkin just shoppasin Tampereella. Ähyy! Pitäis ehkä jäädä kiukkuilemaan vaan kotiinsa, mut miten tyhmää seki sit olis. No en tiiä, ei välttämättä kauheen tyhmää, jos esimerkiks kävis niin, että saisin jonkun itkupotkuraivarin kaupungilla. Nolompaa se siellä olis, ku täällä. Tuskin sellasta saan, mutta kuka näistä turhautuneista tietää...

On edelleen ikävä sitä poikaa jasekin on todella turhauttavaa, puhumattakaan siitä kun oon tämmönen hätäilijä ja panikoija (vaikken koskaan sitä kellekään ees näytä). Pelkään aina pahinta, tietysti sillon ei pety liian usein. Mut todella rasittavaa vammautua jostain tekstiviesteistä! Jos ei heti vastata tai ylipäätään lähetellä 983984798216876483751 tekstiviestiä päivässä niin johan se nyt on maailmanloppu. Muutenkin tietysti tuo oman lisänsä asiaan, ku on niin pitkä matka välissä ja uus tuttavuus kuitenkin. "Mitä jos..." Nii-i. Mut toimii se juttu ihan tasan toisinkin päin. En voi tietää mitä kaikkea siellä tapahtuu, eikä se voi tietää mitä täällä tapahtuu. Möröistä pitäis vaan päästä eroon. Se saattais olla helpompaa, jos ihminen olis tutumpi. Tai sitten ei. Toisinaan tietää vanhojen tuttujen heikot kohdat, helppohan niitäkin on pelätä ja pohtia. Eikä se oo ees terveellistä, hulluks siinä tulee. Hulluks mäki kohta tuun, mut koitan vaan olla järkevä ja rauhallinen. Mopo lähtee siinä kohtaa kyllä täysin käsistä, jos vaan panikoin jatkuvasti, koitan olla tekemättä sitä. En vaan silti voi sille mitään, että pitää luuria vilkuilla tietyin väliajoin ja muutenkin hetkittäin hajoilla ja olla ihan hermoraunio.

Se siitä avautumisesta. Jospa kuuntelisin Idols-Ilkkaa ja Jamie Cullumia, ties vaikka alkais aurinko paistaa.

Mun piisi: Ilkka Jääskeläinen - Unohda En

Silmiisi katson, unohdan sen
lankeevan varjon, saan vapauden
Edessä sun vain vahvistun,
katseestas löydän kaikkeen ratkaisun

Jee. Täs versiossa se sitä paitsi unohtaa ne sanatki, ku tää on siit finaalista. Paras <3