IRC-Galleria

miiainen

miiainen

I'm a queen. I got this shit handled.

Selaa blogimerkintöjä

Kevättä, kevättä!Keskiviikko 15.04.2009 14:25

Oli aika mukava fiilis eilen. Menin tallille, lähdin Pipon kanssa maastoon kävelemään. Aurinko paistoi ja oli rauhallista, linnut visersi ja kaikki oli niin keväistä. Pipollakin oli aika hyvät kevätfiilikset, vauhtia olis riittänyt vaikka mihin, mutta siitä huolimatta se oli rento ja suht rauhallinenkin. Käveltiin yhden hiekkatien päähän, sellaisen portin ohi. Sinne ei pääse enää autot, joten lähdettiin ravailemaan. Tuntu niin hienolta, kun se otti pitkää askelta ja pärskien kulki eteenpäin. Välillä se kiihdytti vauhtia vähän liikaakin ja mä muistuttelin taas, että ei tarvii mennä täysillä. Ravattiin aika pitkä matka, oltais menty lisääkin, mutta vastaan tuli metsäkoneita. Käännyttiin takas kotiinpäin ja Pipo oli siitä ilmeisen innoissaan, kun ei se olis malttanu kävellä ollenkaan. Koko kotimatka tultiin sellasta hassua puolijuoksua. Pipo yritti suunnata kaiken energiansa ylöspäin, kun eteenpäin ei päässyt, mä en päästäny. Ennen sitä porttia ravattiin kyllä ihan kunnolla, mutta sen jälkeen yritettiin kävellä tallille asti. Pipo kulki pörheenä, häntä koholla ja kaula komeasti kaarella ja mä istuin kyydissä jutellen sille, kun se askelsi tarmokkaasti kohti kotia. Sille tuli aika kova hiki. Käveltiin loppukäynnit kentällä, siinä vasta annoin kunnolla pitkät ohjat.

Noita maastoreissuja tuolla tallilla ei oo kertyny kauheesti. Tää tais olla kolmas kerta, kun kävin. Tai oikeestaan toinen sellanen kunnollinen, että oli vähän muutakin ku pelkkää kävelyä. Jännitin jonkun verran yksin lähtemistä, aina takaraivossa nakuttaa pieni pelko, et jos jotain sattuukin ja oon keskellä metsää yksin hevosen kanssa. Mut Pipo on onneks viisas, vaikka se olis energinen ja innoissaankin, sen kanssa oli helppo mennä. Ja hiljasilla teillä on yleensä mukava liikkua, kun autoja ei juurikaan kulje. Joskus joku koiranulkoiluttaja tulee vastaan. Olin niin tyytyväinen, kun lenkki oli tehty. Olin jotenkin aika ylpee itestäni, kun kävin maastossa yksin ja siellä oli niin kivaa, en jännittänyt liikaa ja hevonenkin oli niin mielissään - ja rento (ainakin suurimman osan matkaa)! Nyt, kun keräsin hiukan lisää itseluottamusta tällä osa-alueella, lähden mielelläni toisenkin kerran yksinäni maastoon. Pitäis käydä useammin, koska kyllä se vaan on aika mukavaa!

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.