IRC-Galleria

Väsyttää niin vietävästi. Kello oli piirua vaille kaks yöllä ennen ku päästiin nukkumaan. Oli siinä ensimmäinen hiukan turhautuneissävytteinen keskustelu meneillään. Molemmat oli vähän (ja minä vielä enemmän) väsyneitä eikä sit oikeen meinannu luonata. Tilanne korjaantu kuitenki, nyt on hyvä mieli. P oli taas yli-ihana ja vei koiran ulos aamulla, mä sain jumittaa sängyssä vartin kauemmin.

Väsyttää liikaa. Ja ärsyttää se, että unohdin eilen hiuslakkani kotiin eikä mulla sattunu olemaan edes hiusvahaa mukana toilettilaukussa, vaikka mielestäni pakkasin mukaan kaiken tarpeellisen. Pesin vielä tietysti hiukset illalla ratsastustunnin jälkeen, niin oli aika toivoton yritys saada näitä hiuksia yhtään mihinkään järjestykseen aamulla. Lainasin jotain iänkaiken vanhaa geeliä, joka ei tunnu hiuksissa enää yhtään. Mun hiukset on pesun jälkeen niin pehmeet ja liukkaat, että ne vaatii oikeesti vähintään kunnon hiuskiinnettä, että ne pysyy yhtään mitenkään. Normaalisti käytän vahaa ja lakkaa, niin saan tän ylenpalttisen liukkauden pois hiuksista. Täytyy yrittää korjata tilanne lounaalla, kun meen käymään kotona. Täytyski siinä matkalla muistaa hakee eläinlääkäristä kissalle ruokaa.

Eilen oli ratsastustunti ja menin Killillä. Ei oo koskaan sen kans menny niin hyvin ku eilen. Se teki väistöjä ja oli suht rauhallinen. Ravissa sen kanssa on vaan kamalaa, etenkin, jos on tarkotus istuu perusistunnassa. Sillä on semmonen nuoren hevosen hontelo ravi ja suhteellisen kova vauhti. Sen ravi pompottaa muutenkin, mutta istumisesta tekee oikeesti vaikeeta se, että sillä ei aina säily tahti, se saattaa astua ihan miten sattuu ja tehdä jotain vekkuleita mutkia matkalla (ja hyvällä tuurilla vielä kompastella oikein urakalla). Ja vauhti on aina kova. Muut sanoo, ettei se meno näytä pahalta, mutta se tuntuu siltä, etten hallitse tilannetta enkä hevosta yhtään ja kaikki on yhtä kaaosta. Sain mä sen silti tekemään ravissa(kin) aika jyrkkiä väistöpätkiä, mutta täytyy sanoa, että tuli oikeen hiki. Ja nyt tuntuu siltä, niinku olis rymistelly pää edellä rappusia alas. Joka paikkaa kolottaa.

P kuskas mut eilen tallille ja se lupas sit jäädä katteleen touhuja. Mä kyllä sit hiukan harmistuin, kun se häipy soittelemaan jotain puheluita ennen ku sain edes hevosen sisälle kuntoon laittamista varten ja sit se puhu melkein koko mun tunnin ajan puhelimessa ja hiihteli ympäri pihaa. Osotin sitten vähän mieltä. 1½h ei kai oo niin pitkä aika etteikö sitä kestäis ei-niin-omassa ympäristössä seuraten sitten sitä opetusta mikä on meneillään. Mun mielestä on ihan mukavaa tutustua toisen harrastuksiin (ja olen niin tehnyt), vaikkei ne niin kiintoisilta omalle kohdalle tuntuiskaan. Ei mulle kuitenkaan tulis mieleen alkaa "tappamaan aikaa" puhumalla puhelimessa, kun oon varta vasten lähteny mukaan, vapaaehtosesti! Mä oon ollu kattomassa mäkipyöräilyä ja kiipeilyä ja oon kyllä saanu aikani kulumaan ihan mukavasti, vaikkei lajit nyt oo mua eniten kiinnostavia. Mut mua kiinnostaa P. Mä haluan tietää mitä se tekee ja mistä se tykkää. Ne jutut kuuluu sen elämään, niin kai ne jossain määrin sit kuuluu munkin elämään. Ainakin sillä tasolla, et voidaan asioista keskustella. No, en mä mitään numeroa tosta asiasta tehny, mutta tein kuitenkin selväks, etten ihan kympillä arvostanu. Vanha juttu jo. Mutta ehdin kuitenki hevosen kyydissä kelata aika montaa juttua asiaan liittyen, kun meinas oikeesti ärsyttää. Mut P on niin rakas, että harmitus unohtu jo myöhemmin illalla.

Mun yks työkaveri käy aina hillumas tossa selän takana. Vähänkö raskasta. Se hiihtelee tohon hiljaa, ei sano mitään ja jää vaan seisomaan tohon. Ei niin voi tehdä! Se ahdistaa! Mä lamaannun semmosesta. En pysty keskittymään mihinkään. Se varmaan ihmettelee, miks aina puolvahingossa tylytän sille, ku se pelmahtaa tohon, mut en vaan voi ärsytykselleni mitään.

Nyt taidan keksii jotain hyödyllistä puuhaa. Jos olis vaik jotain töitä.