Käytiin viime yönä aikamoinen keskustelu. Tuli jossain vaiheessa iltaa semmonen kummallinen umpikujatilanne ja kommunikaatiokatkos. Molemmille huono mieli ja sit oli vaikea nukkua. Mut me juteltiin meistä ja tunteista ja tunnelmista. Kyllä siinä tuli itku, kun olo oli niin hyvä, ettei osannu enää tehdä muuta. Huh. Sit halattiin ja pussattiin ja halattiin ja kateltiin toisiamme silmiin aika onnellisina. En vieläkään välillä tajua, miten paljon tykkään P:stä ja miten täydellinen se oikeesti on. Vikoineen päivineen.