IRC-Galleria

Tää meni taas niin ennalta-arvattavasti.

Kävin sillon muutama viikko sitten kysymässä Kelantädiltä, että miten menetellään opintotuen kanssa. Se käski hakea lisäopintotukea, eli täyttää hakulomakkeen ja liittää siihen opiskelutodistuksen mukaan. No, mä hain koulun toimistosta todistuksen ja pistin sen hakemuksen kans samaan kuoreen ja vein Kelan omaan postilaatikkoon. Nyt oli postilaatikossa kirje ja ajattelin, et jos olis joku päätös saatu aikaseks. Ei ollu.

"Olette hakenut opintotukea. Asian käsittelyä varten pyydämme Teitä toimittamaan seuraavan liitteen:
- opiskelutodistus läsnä- ja poissaolotiedoin

Toimittakaa todistus 25.2.2008 mennessä."

Montakohan opiskelutodistusta ne mahtaa tarvita, että asia tulee selväksi? (Ja joo, siinä todistuksessa kyllä oli läsnä- ja poissaolotiedot.)

Täytynee soittaa sinne huomenna ja kysyä, että mitä mun opiskelutodistukselle on tapahtunu. Luin postin tänään sen verran myöhään, etten ehtiny enää hoitaa asiaa. Harmittaa vaan, kun tekee niinku ohjeistetaan ja sit joku menee pieleen kuitenki.

Mä oon ihan rutiköyhä enkä kestä sitä, et P aina maksaa kaiken, kyl mäki haluan osallistua. Se osti sen autonki ja siihen menee aikalailla rahaa, niin ehdottomasti haluaisin kantaa korteni kekoon näissä yhteisissä ruokakustannuksissa ja muissa.

Vaan nytpä silti tienaan töistäkin hiukan heikommin, ku teen vaan ~20h viikossa. Tai ei kai tienesteistä voi valittaa sen kummemmin, palkka on hyvä ja noin, mutta se riittää just vuokran ja laskujen maksamiseen ja se siitä sitte. Opintolainaa en nosta ennen ku pakon edessä ja nyt kuitenkin olis mahdollisuus saada opintotukea tai edes yleistä asumistukea, mutta kun ei asiat hoidu. Jos mulle ei myönnetä opintotukea, mun pitää vielä täyttää ja palauttaa se yleisen asumistuen hakemus ja senkin käsittelyssä kestää. Sen asumistuen saa kyllä kuukauden takautuvastikin, mutta ei se nyt tässä paljoa lämmitä, kun asia on vielä avoin. Äh. Kai nää kaikki tästä silti suttaantuu.

Jospa vaan koittais nollata tän illan ni huomenna jaksaa ajatella elämää hitusen positiivisemmin. Kyl mä silti oon sisäistäny, miten mukavasti mun asiani nyt noin yleisesti ottaen on. Onnellista oloa ja elämää. Toisinaan vähän stressaan, mut se on pientä. Tää ylimääränen säätö tästä tasottuu viimeistään siinä vaiheessa, kun saadaan P:n kans roudattua kamat saman katon alle. Sitä odotan kyllä enemmän ku mitään (ja ehkä sormuksia toisiks eniten =))) sovituspäivään ei oo enää kauaa!).

Koirilla on omistajia, kissoilla henkilökuntaa.

Hyvin sanottu!

Mä kysyin eilen P:ltä, et eikö sen tuu sitä vanhaa autoa ikävä, kun se oli kuitenki sillä ollu jo useemman vuoden. Ei kuulemma tuu. Siitäkään huolimatta, että se on aikansa palvellut omistajaansa ihan hyvin. Kyl mulle tulis haikee olo. Mut oonki naine!

Nyt seisoo sitte uus Audi tallin oven edessä. Tai ei oikeestaan _nyt_, koska P lähti sillä just ajamaan Helsinkiin työreissulle. Kyl sitä ny sit oltii tyytyväisii =)

Mäki (kuulemma) saan sitä sit käyttää iha, jos tykkään ja on tarvis. Viel en oo tätä kyseistä yksilöä ees koeajanu, mut enköhän mä senkin sit ehdi tehdä tässä jossain vaiheessa. Annan nyt ton miehen fiilistellä ensin tarpeeks =)))

Oli aika ratsastuksentäyteinen viime viikko.

Eilen kävin pitkästä aikaa kokeilemassa Pipoa ja se olikin ihan suht rauhallinen, vaikka jännäsin, että se on taas pinkee. Omistaja oli ilmeisesti lauantaina käynyt sen kanssa lenkillä ja se tuntuki vähän enemmän yhteistyöhaluselta ja keskittymiskykyseltä. Kenttä oli vähän sohjonen, joten enimmäkseen käveltiin ja ravailtiin, eikä me siinä pyöritty, ku puolisen tuntia. Melkein olis tarvinnu ratsastaa ainaki puoltoista tuntia ja paljon kävellen tehdä taivutuksia, kun tuntu olevan vähän kankeutta eikä puolessa tunnissa ehdi paljon lomaillut hevonen silleen vertymään. Yritin vähän laukkaakin, mutta siitähän herra villiinty niin, että ensimmäisellä kokeilulla se kiihdytti ihan miljoonaa ja tömisti maata temperamenttisesti. Pysäytin sen ja otin uuden yrkän, ja se menikin hiukan paremmin. Ei me kuitenkaan montaa metriä ehditty laukassa etenemään, ku se melkein pysäs, täräytti komean pukin ja koitti ryöstää uudestaan. Sit mä sanoin sille, et jätetään nää harjotukset myöhempään ajankohtaan, ku kenttäki on paremmassa kunnossa. Pipo on kyl aika hulivili, ei uskos, että ikää on se 19 vuotta. Välillä se muistuttaa lähinnä jotain ihan nuorta heposta.

P oli mun henkisenä tukena ja sillä oli kameraki mukana. Sai se meistä aika kivoja otoksia aikaseks!

Heku vieraili lauantaina P:n vanhempien luona ja vallotti kyllä sydämet =) Eikä hän edes pelänny! Ihan aluks tuulikaapissa hän vähän oli ihmeissään, mutta sitten meni ihan reippaasti tutustumaan paikkoihin ja uusiin ihmisiin, eikä tärissy ja haukkunu yhtään (se on usein ollu se normaali reaktio vieraisiin tilanteisiin). Hän sai jauhelihaa sitte, ku me muut juotiin kahvia. Me käytiin ulkona vähän nuuskimassa uusia hajuja ja sen jälkeen olikin mukava mennä sohvalle köllöttelemään. Siä hän kuorsas ihan tyynen rauhallisesti ja herätti hiukan hilpeyttä =)

Eilen käytiin mun isän ja äidin luona syömässä paahtopaistia ja perunamuusia ja hitsi, et oli sit hyvää!

Facebook.
PuzzleBee.

Ei pysty lopettaa.

Olin tänään ratsastamassa Kössillä. 45min pakerrettiin siinä ja sit lopetettiin ennen, ku tuli liian väsy ja jäi huono maku koko hommasta.

Yritettiin kauheesti tehdä ympyröitä, kaaria ja kiemuroita ja sit harjoteltiin vähän pohkeenväistöä ja avotaivutusta samaan tyyliin, kun eilen ratsastustunnilla. Kössi klaaras kaiken, paitsi ympyröiden tekeminen on ajoittain vähän hankalaa ainakin ravissa. Mitä kovempi vauhti, sen huonompi ohjautuvuus =) Treenattiin vähän laukkaakin, mutta se meno meinas äityä vähän liian hurjaks, niin tyydyin sitten laukkaamaan kumpaankin kierrokseen pari isoa ympyrää. Toisessa kierroksessa piti vielä ajaa polle päin seinää, että sain sen pysähtymään. Yleensä se on hidastanu reilusti ennen seinää, mutta tänään se oli ihan pokkana kaahamassa täysillä sitä päin. Kaiken kukkuraks se teki äkkikäännöksen, kun se oli tarpeeks lähellä seinää (ei siis pysähtyny eli vihkoon meni sekin :D) ja mä horjahdin kyydissä ihan kunnolla.

Kyl maar olis ollu hieno päästellä menemään tyhjässä maneesissa, mut Kössi on niin pirun etevä tekemään yllättäviä liikkeitä niin toisaalta se olis ollu vähän liian jännää mulle, kun ei ollu ketään edes henkisenä tukena seuraamassa suoritusta. Ja tosiaan, kun sitä on vaikea ohjata yhtäänkään kovemmassa vauhdissa niin ei sitä tiijä olisko koko maneesi riittäny siihen laukkameininkiin ensinkään =)

Kävin Pipoakin katsomassa. Harjailin sitä pitkän aikaa, pyörittelin kumisualla irtokarvoja pois ja hevonen oli ihan onnesta soikeena, huulet törröllään, ku joku vähän jakso rapsutella. Suunnittelin ratsastavani Pipolla sit sunnuntaina ja P ainaki alustavasti lupas tulla pitämään mua silmällä.

Mistäköhän sitä sit lähtis etsimään, kun ei oo tietoo nykysestä puhelinnumerosta sen paremmin, ku asuinpaikasta tai siitä, onko sukunimi mahdollisesti vaihtunu.

Tää vaivaa mua iha hulluna!

Nii joo ja saimmä sen johdannon iha valmiiks asti tänään sit kuitenki. Oon aika supertyytyväine!

Vihdoinki saatii aikaseks kerätä pyykit ja pistää vaatteita hiukan järjestykseen. P tiskas ja mä imuroin ja pesin vessan. Sit muutenki vähän tos järjestelin, ku se lähti johonki juttuihinsa. Nyt on aika mukavan rauhallinen olo.

Maistoin omena-kanelimuromysliä. Oli melkoisen hyvää maustamattoman jogurtin kanssa =)

Ei hitto. Tänään näyttää irtoovan taas semmosta sontaa tohon opinnäytetyön johdantoon. Hävettää itteeki! Ajattelin eilen, et jos tänään jotenki rullais paremmin, mut jonkin asteisia aamuvaikeuksia näyttäis olevan. Oon sotkenu tota johdantoa eilisestä asti. Aina oon saanu pari kappaletta aikaseks ja oon todennu niiden olevan ihan surkeita ja sit oon alottanu alusta. Nyt kappaleita on kolme, mut en oo vieläkään ihan varma pystynkö sietämään tota tekstiä, jonka oon onnistunu tohon taikomaan =)

Kunhan sais aihepiirin, taustan ja lähtökohdat vaan jotenkin järkevästi selostettua, niin sitten olis jo helpompi synnyttää tekstiä tavoitteista ja työnkulusta. Pitäis tänään, tai viimeistään huomenna, kirjotella ylös kysymyksiä sitä huomista alotuspalaveria varten. Olis kysyttävää ainaki ton työn luottamuksellisuudesta, että miten homma sitten menee, kun teen luottamuksellisen ja julkisen raportin. Että kumpi varsinaisesti arvostellaan, ja jos opettaja lukee sen luottamuksellisen työn, niin mitä sille sitten lopulta tapahtuu, kun se julkinen työ vaan julkastaan. Jos en muista kaikkia kysymyksiä kysyä siellä palaverissa niin onneks on sellanen ohjaaja, joka varmasti vastaa kysymyksiin myöhemminkin, vaikka sähköpostilla. Jännitin aika paljon sitä, kenet saan ohjaajaksi, kun tiesin kyllä sen, ketä tai keitä en tosiaankaan siihen hommaan halua. Opinnäytetyön aihekin silti hiukan rajottaa sitä ohjaajan valintaa.

Hihi, järjestelin äsken lompakkoa ja "löysin" sieltä sen kultasepänliikkeen lappusen, että koska on sormusten sovitus- ja valmistumispäivät. Mä sain sen säilyttääkseni, kun kuulemma mulla se pysyy paremmin tallessa ja ilman sitä ei vissiin parane mennä sovittelemaan tai ostamaan yhtään mitään =) Melkein kuukausi viä!