IRC-Galleria

Mää sanoin, et ei voi valita joulukuusta, jos se on valmiiks sellasessa sukassa. Tai mikä se verkko nyt sit onkaan. Enivei, sellasessa se on ostettava tai auto suttaantuu. Jaaha. Mää sanoin, et ei tuu hyvä kuusi, jos ei sitä voi ostaessa nähdä. Höpöhöpöä. Myyjätätiki sano, et kaikki kuuset, mitä niist sukist ollaan avattu, on ollu ihan nättejä. Kylläpä just lohdutti. 35 euron kuusi. Mää sanoin, et alan itkemään, jos se on ruma. Tai liian levee. Tai liian harva. Ei ollu ruma, eikä kovin harvakaan, mutta kaksihaarainen. Runko niin paksu, ettei mahtunu kuusenjalkaan mitenkään. Katkastiin toinen haara pois. Liian lyhyt ja liian leveä kuusi. Pieleen meni. Mut mää sentään sanoin, et ei voi ostaa kuusta ensin näkemättä sitä! Huomenna mennään kuulemma ostamaan uus...

Olipa epämukava hammaslääkärireissu. Tietty sen reiän piti olla ihan takimmaisessa alahampaassa. Eka puudutuspiikki ei meinannu tehota, lääkäritäti laitto toisen, eikä sekään ehtiny vaikuttaa odotetulla tavalla ennen ku reikää alettiin paikkaamaan. Ei pahasti vihlonu, mut hyvin tunsi ne kaikki raaputukset ja poraamiset. Aika inhaa. Suupieltä kiskottiin niin, et nenäkin oli ihan vinossa. Oli taas parhaimmillaan varmaan neljä tai viis instrumenttia suussa yhtä aikaa. No, reikä oli pieni, mutta paikkaus tosi vaivalloinen. Ja sit, kun se oli valmis, alko puudustuskin tuntua. Jess. Koko oikea poski tunnoton alahuulen puoliväliin asti. Kielen sivukin on puutunut. Tulin silti töihi, ku lääkäri vakuutti, et ei pitäis haitata. Kyl tää ny vähän haittaa, ku mun puheki kuulostaa siltä niinku oisin kännissä. Ei voi syödä eikä juoda. Tai no pillillä vois ehkä juoda, mut on sit asia erikseen onko täällä toimistolla pillejä...

Suklaasydämistä tuli MELKEIN nättejä. Toivottavasti onnistun kolmannella yrittämällä vielä vähän paremmin... :D Eka yrkkä meni ihan harakoille, toka onnistu, mut olis pitäny painella se suklaamassa sinne muottiin vaan vielä paremmin. Jos tosiaan seuraava satsi onnistuis sillai, ku oon suunnitellu. Tämmöst tää silti aina on, ku kokeilee jotai uutta, ni ei voi oikeen tietää, miten mikäki juttu toimii. Varsinkin, ku resepti oli varsin ylimalkanen "Kuumenna kerma, sekoita joukkoon rouhittu suklaa, anna jähmettyä puoli vuorokautta". Jjoo. Meil oli kyl P:n kaverin kans henkevä tryffelikeskustelu ja käytinki ton toisen suklaasydänsatsin tekemiseen hältä saatua vinkkiä, ja se toimi! Ens kerralla painelen massan muottiin tiukemmin ja annan jähmettyy alkuu huoneenlämmössä ja sit laitan jääkaappiin. Sillai tulee varmaa hyvii :) Baileystryffelimassa on jähmettymäs kans keittiös nyt. Illalla saan pyöritellä palloi ja kuorruttaa ne. Toivottavasti ehdin!

Nii ja eilen tein 10 joulutorttuu ja leivoin 102 piparii! Pojat laski piparit. Ne teki paperille erittelyn, et montako oli mitäki sorttii :D

Oli tänään iltapäivällä ja illalla sit semmonen päänsärky, et ei oo hetkeen ollu. Ei meinannu Buranakaan auttaa. Piti maata kolmisen tuntii, et olo helppas. Et siin tää päivä sit meniki :(

Töist saatii joululahjaks juustolajitelma ja punaviinipullot. Rva TJ:ki kävi toimistolla tänään ja se anto kaikille jouluhalit :D

Siivoilla tarttis. Huomenna pitää leipoo pipareita ja tehdä joulusuklaita. Sunnuntaina mennään Pomarkkuun, ja mä käyn kyllä tallilla, jos vaan ehdin. Tänään en ton perkeleen päänsäryn takia päässy mihinkään. No, eipä siel kovin häävi keli ois ollutkaan... Maanantaiaamuna mullon hammaslääkäri heti kasilta. Ne lupas puuduttaa koko alaleuan oikeelta puolelta, ku paikataan toi perimmäine hammas. Voi tulla mielenkiintonen päivä, ku naama vaan valuu. Aiemmat puudutukset on laitettu vaan sen yhden hampaan alueelle eikä ne oo ollu niin tujui. Meinasin ensin, et oisin sen päivän pois töistä, mut kyl ton yhden projektin hommat vaan painaa päälle sen verran, et melkein mentävä on. Voiha sitä sit kesken päivän kotiin lähtee, jos tuntuu, et naama ei pysy ojennukses ja kuola valuu kauheesti :D

Eilen tehtiin piparitaikina. Huomenna leivotaan <3

Huono lounaspäivä. Suorastaan paska.

Piti lähtee ratsastamaan, en tiedä miten Pipo onnistu, mut astu sitten just viime sekunnilla ohjiensa päälle ja ne katkes ja suitsista meni yks solkikin rikki, rrkele :D Et se siit.

Manne <3
(kuva muistaakseni vuodelta 2006 ja kuvaaja Mariah)

Ehdin sentään lähettää joulukortit.

Uaah. Vielä pitäis mm.
- siivota
- leipoo pipareita (ja ehkä joulunen juustokakku)
- tehdä joululahjakarkit
- laitella vähä jouluruokia.

Sit kuusi haetaan jossain vaiheessa ja siihen pitäs vielä koristejuttuja ostella. Ainakin nauhaa, koska sellasta meillä ei just nyt ole. Nii ja kynttilät, ne pitää olla! Muuten kuusenkoristeita kyllä on, ostin Ikeasta kaks isoo paketillista. Pitäis niihin palloihin vaan askarrella ne narut vielä, et ne saa ripustettua kuuseen. Kuusen värit on tänä vuonna punainen ja kulta <3

Muuten alkaa olla joulusuunnitelmat aika selvillä. Aattopäivä ollaan kotona, illemmalla mennään mun vanhempien luo, joulupäivänä mun toiseen mummulaan, ja loppuviikosta käydään vielä toisessa mummulassa ja P:n vanhempien luona. Tapaninpäivän iltana on ystävän valmistumisjuhlat, siellä olis tarkotus käydä pyörähtämässä kans.

Pomo oli lupaillu, että aaton aattona päästäis töistä jo puolilta päivin, mut tuskin tulee tapahtumaan. Rouva johtaja ei ainakaan salli sitä, mikäli yhtään sitä tunnen... Meil olis sillon kyllä ajat hierojalle klo 12 ja 13. Vähän parhautta.

Ostin tänään uuden kynnysmaton. Siinä on kaks kissaa. Se on hieno!

”Eläimistä tuli susia,
millä liikaa häntää,
millä iso murheellinen pää.
Vähän vähältä ne alkoivat sopeutua,
kävivät maisemaan taloksi,
saivät täpliä, somistuivat,
joku lensi.
Kissa,
kissa yksin
ilmaantui valmiina
ja ylpeänä:
se oli heti syntyään täydellinen,
kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi.

Ihminen haluaisi olla kala tai lintu,
käärme saisi mielellään siivet,
koira on pelkkä vikaan mennyt leijona,
insinööri soisi
olevansa runoilija
kärpänen kokee lentävänsä
kuin pääskynen,
runoilija
yrittää matkia kärpästä,
mutta kissa
haluaa olla vain kissa
ja yhtä kissaa se on
hännästä viiksiin,
harmaasta aavistuksesta elävään
hiireen,
yön pimeydestä kultaisiin silmiin.

Ei ole sen veroista ykseyttä,
ei kuu eikä kukka
ole rakennettu
niin hyvin:
se on niin yksi kappale
kuin aurinko tai topaasi
ja sen joustava ääriviiva
on siro ja luja
kuin laivan keula.
Sen keltaisista silmistä
jää yksi ainut viiru
johon lentävät yön kolikot.

Oi pikkuinen
keisari
ilman keisarikuntaa,
isänmaaton valloittaja,
salongin pieni tiikeri,
eroottisten taivaskattojen
lemmensulttaani,
sinä komennat myrskyssä
rakkauden tuulta
kun liikut
ja painat maata vasten
neljä herkkää jalkaa,
nuuhkit,
epäilet kaikkea
mitä maa kantaa päällään,
sillä kaikki on saastaista
kissan tahrattomalle käpälälle.

Oi huoneiston joutilas peto,
yön röyhkeä käpälänjälki,
laiska, jäntevä
ja etäinen,
syöverinsyvä kolli,
asumusten salainen poliisi,
jonkin kadonneen sametin
tunnusmerkki,
varmaankaan et ole lajina arvoitus,
kaiketi et ole mysteerio,
kaikki sinut tuntevat; kuulut
ihan tavallisimpaan talonväkeen,
kaiketi kaikki luulevat niin,
kaikki luulevat olevansa
kissansa isäntiä,
omistajia, kissan enoja,
kavereita, virkaveljiä,
oppilaita tai ystäviä.

Minä en.
Minä luulen toisin.
Minä en tunne kissaa.
Minulle on tuttua monenmoinen,
elämä ja sen arkipelaagi,
meri ja kaupungin laskemattomuus,
kasvitiede,
naiset ja niiden kummat salat,
matematiikan kertotaulut ja miinukset,
maan vulkaaniset suppilot,
palokuntalaisten palkitsematon hyvyys,
pappien sinertävä atavismi,
mutta kissasta minä en saa selvää.
Minun järkeni liukastuu sen
välinpitämättömyyteen,
sen silmissä on kultaiset numerot.”