IRC-Galleria

Siin se meni, kokonainen päivä Tampereella. Tuli osteskeltua melkein kaikella rahalla, ja saatiin hankittuu niit juttui ku pitiki. Yhdes kaupas tuli palohälytys kesken kaiken, ja asiakkaat ajettiin ulos. Mysteeriks jäi, mistä hälytys johtu. Palokunta tuli kyl paikalle, sen verran nähtiin, mut ei sit jääty pidemmäks aikaa sitä asiaa ihmettelemään.

Nyt mua väsyttää ihan älyttömästi. Onneks huomenna saa nukkuu aamulla pitkään, eikä oo edes mitään menoja. Lepoa, kiitos. Paljon.

Nonni. Työreissu takana, selvisin siitä hengissä, vaik oli aika pitkä päivä ja ihan uskomaton väsymys koko ajan. Onneks sentään paltsussa kävi keskustelu sen verran kiivaana, ettei alkanu unettaa :) Ehdin ajoissa kotiinki sieltä sitte, et pääsin sovittuun aikaan käymään ompelijan luona. Mitat on otettu ja aika hyvin kaikki jutut selvillä. Jes \o/ Tunsin kyllä itteni tosi viehkeeks seisoessani siinä kolmen peilin edessä alusvaatteisillani, nilkkasukat ja korkkarit jalassa :D Voi kuolema. Ehkä joskus selviän siitä häpeän tunteesta :´D

Siskoltaki tuli "tuliaisii" Glasgowista. Täydellinen kuva kutsuun <3

Saa nähdä, miten tällä kertaa onnistuu kutsujen pitäminen... tai lähinnä, et mitenköhän vaikeeta ihmisten on tällä kertaa tulla paikalle :)

Olis kynttiläkutsut ja meikkikutsut tossa tammikuun vikalla viikolla.

Kyselin hääkuljetusta :) Vastauksessa luki "meillä on nejä pyöräiset vaunut"...

Ootteko lukenu Satakunnan kansasta Mikko.fi -palstalta Majakan mainoksia? Ne on meillä töissä etenkin minun ja P:n jokaisen aamun huvitus. Olis kiinnostavaa tietää, kuka ne ilmotukset kirjottaa. Niissä on niin käsittämättömiä lauserakenteita ja sanakäänteitä. Tänäänkin mainoksessa luki:
"...nyt on tavaraa tullut enemmän kuin koskaan eli milloinkaan!" :D

Kaiken kukkuraks ne mainokset on aina ihan älyttömän pitkiä, ja niissä yleensä toisetaan samaa asiaa useampaan kertaan ja luetellaan jotain tajuttoman pitkiä listoja myynnissä olevista tavaroista ja tilpehööristä. Siis silleen, että kun lukee ilmotusta ääneen, loppuu happi ennen kuin pääsee lauseen loppuun :D Ihan mahtavia!

Pyyh. Piti peruu tän päiväne hieroja. On sen verran töitä, et ei vaan nyt kerkee olla ylimääräsii pois toimistolta. Parin viikon päästä uus yritys sitte.

Olin koiran kans eile nuutipukkievakos äidin tykönä. Siel oli hiljasta :D

Nii. Huomenna tunnin hieroja, kesken työpäivän (P varasi ajan). Torstaina pitäis käydä kattoos pukukankaita, ja kuulemassa hinta-arvio. Siihenki menee äkkii reilu ½h. Pyhh. Mulla on kertymä jo muutenki ihan tarpeeks miinuksella. Pitäis vissiin asuu toimistolla. Kyl mä silti koitan joka päivä kerätä muutamii minuuttei, mut sit ne häviää vaan kaikki johonki hiton hierojakäyntiin. Nii, ja perjantaina onki sit Helsingin reissu, ja toivon todella, että ollaan sieltä ajoissa kotona, koska menin vissiin sopimaan jonkun menon perjantai-illaks. Paltsu tosin alkaa jo klo 9, et saattais olla ihan mahdollisuuksii.

Sit mä sain kutsun sinne hammaskirurgille ton ikeneni takia. Siin on siis reikä jostain tuntemattomasta syystä. Mulle sanottiin joulukuussa, että menee useita kuukausia ja ne lupas mulle nyt kuitenki ajan heti helmikuun alkuun. Mul vaan kävi jotenki niin omituisesti, et sanoin sille tädille ajan olevan ihan ok ja ääneen sen vielä varmistin, et se oli sillon ja sillon. Ku laitoin luurin kii, olin jo unohtanu :D Luulisin muistavani koska se aika oli, joten soitan lähempänä ajankohtaa varmistaakseni asian :D Ei oo vanhaks tulemista...

Kävin eilen ratsastamassa, urheasti, kovasta tuulesta välittämättä. Pipo oli hiukan hermona, kun kentällä oli toinenkin ori, ja viereisessä tarhassakin yks. Jäätiin kyllä aika pian kentälle keskenään, ja Pipo rauhottu mukavasti. Tehtiin täydellisesti ravi-käynti-ravi -siirtymisiä, pysähdyksiä, peruutuksia ja sulkuväistöjä <3 Ei treenattu kyllä, ku puolisen tuntia, mut mitä sitä sit liikaa yrittämään, kivempi lopettaa siinä kohtaa, ku kaikki sujuu täydellisesti. Harmi, että ehdin seuraavan kerran taas vasta ens viikolla. Loppuviikosta on oma ratsastustunti, sit lähen työreissuun ja lauantaina mennään Tampereelle. Sunnuntaina meille tulee vieras. Ei vaan ehdi. Olis kyllä kaikkee muutaki tekemistä ihan oikeesti, mut on toi heppailu vaan niin <3

Nii ja eilen ostettiin vihdoinkin keittiön pöydän ylle lamppu! Kyllä sitä haettiinki.

Työt ahdistaa. Mun työinto on jossain kiven alla piilossa, eikä tunnu löytyvän kaivelemallakaan. Oon tehny pelkästään yhtä ja samaa projektia alkukesästä asti, ja oikeesti alkaa kypsyttää. Ei vaan jaksa kiinnostaa enää. Työ ei tekemällä lopu, ja tuntuu, et vaikka miten vetäis tehtävälistaan merkkiä että "tehty", ei tuu siltikään valmista. On sit niin huono omatunto, kun on muutamat päivät menny semmoseks istuskeluks ja peukaloiden pyörittelyks, vaikka tehtävälista näyttää reilusti vielä punasta. Tänään yritän ryhdistäytyä, että saisin yhden vaikeimman homman vihdoin valmiiks.

Viikonloppu oli taas täynnä kaikenlaista puuhaa, etten ehtiny kauheesti työstä stressata. Perjantaina käytiin työn jälkeen lenkillä ja siivoiltiin. Mä olin ihan hirveen väsyny, joten P hoiti suurimman urakan. Lauantaina mulla oli kampaaja kymmeneltä. Sain hiuksiin taas väriä ja se laitettiin ojennukseen illan juhlia varten. Sain ottaa päiväunetki pitkästä aikaa, ja se tuntu sit niin luksukselta. Mulla oli sohvalla uniseuraaki, koira nukku jaloissa ja kissalapsi tuli kyljen päälle hurisemaan <3 P:n kaveri tuli meille puolenpäivän jälkeen, laittauduttiin yhdessä valmiiks juhliin ja tietysti jälleen kerran lähdettiin matkaan joitakin minuutteja myöhässä. Ehdittiin sentään kirkkoon ajoissa :D Vihkitoimitus oli kaunis. En tiedä miten selviydyn siitä omissa häissä, kun suht vieraidenkin ihmisten häissä liikutuin noin 50 kertaa. Juhlat oli aika ihanat, perinteisemmät ku edelliset joissa oltiin. Syötiin hirvikeittoa ja karjalanpiirakkaa. Jossain vaiheessa iltaa, kun DJ päästettiin puikkoihin, pärähti soimaan "Juokse sinä humma, kun tuo vaivas on niin tumma..." :) Ainii, vihkitoimituksen lopuks ei tullukkaan perinteistä poistumismarssia, vaan siellä oli säkkipillin soittaja kaikkine asiallisine varusteineen! Se esiinty siellä juhlapaikallaki kertaalleen. Säkkipillistä lähtee muuten melko kova ääni. Oli kyllä aivan ihana tunnelma! Me lähdettiin kyllä aika ajoissa jo kotiin, kun ei viety koiraa hoitoon ja se kaipas sitte jo illalla ulkoiluttajaa. Kello tais olla jotain vähän yli ykstoista, kun auto käänty kotipihaan. Porukalla vielä hetken aikaa istuskeltiin meillä, kunnes kaveri V lähti kanssa nukkumaan. Seuraavana aamuna se tuli meille vielä aamupalalle :)

Eilen käytiin Pomarkussa ja Isonevalla tekemässä kilometrin lenkki. Koira ei arvostanu pitkospuita, ni sitä kannettiin sit osan matkaa. Kylässä hän sai syödäkseen puolikkaan lihapullan ja jälkkäriks kermavaahtoo <3 Joo, emmää ihmettele, et se on vähän lihonu siitä, mitä se oli mulle tullessaan...

Saatiin hääjuttujaki edistymään sen verran, että tehtiin aikatauluu asioiden hoitamiselle ja päivitettiin muutenki vähä meidän kirjanpitoo. Vieraslistaa ja sen semmosii. Oli kyllä aikaki. Pitäs enää ruveta toteuttamaan. Se onki sit taas toinen tarina. Kai seki onnistuu sillä, et sillon tällön istutaan alas ja vaan tehdään. Innokasta apuakin on tarjolla, ni ei kai täs mitää :)

Eilinen oliki aikamoinen hulinapäivä. Ehdittiin iltapäivällä töiden jälkeen huilaamaan 20min. Sit pitiki taas lähtee. Mä vein P:n keskustaan, ku sillä oli vielä töitä ja pomon varpajaiset. Olin päässy pari kilsaa taas omille teilleni ni puhelin soi "Ei mul oo avaimii, en pääse töihi". No, mä menin hakee kotoo avaimet ja vein ne P:lle. Kauhee paniikki, et tulee tallilla kiire. Ei siin montaa ylimäärästä minuuttii jääny, mut hyvin sentään kerkesin laittaa hevosen kuntoon. Tunti oli mitä mainioin, kaikki meni suht hyvin, osa tehtävistä jopa älyttömän hyvin. Tehtiin aika haastavii juttuja, mut ne on just parhaita. Onnistuin hienosti ja hevonen oli rauhallisempi ku viimeks.

Kotona totesin, et pakko alkaa kolaamaan pihaa ja harjaamaan rappusia. Lunta oli ehtiny sataa aika kiitettävän paljon. Siinä touhussa meni varmaan puolisen tuntia, tosin kola oli kyllä vähän pieni. Sitte lähdin viemään koiraa pihalle joskus ennen puolta kymmentä. Se olis halunnu vaan sisälle, kun lumessa ei ollu lainkaan hienoo kävellä. Tehtiin pieni lenkki korttelin ympäri kuitenki. Ja siinä matkalla tapasin yhden naapurin, jota en ollu ennen tavannutkaan. Juteltiin hetki, ja se oli tosi mukavan olonen. Rouvankin tapasin, hän tuli ulkoiluttamaan pientä koiraa siihen ja Heku oli taas lievästi sanottuna epäluulonen. Niillä on kaks sellasta pomeranian-rotusta koiraa, sellasia pieniä ja tosi karvasia. Niistähän Heku sais hyvät kaverit :) Sit se mies kertoili meidän talon entisistä asukkaista, kehu niitä kauheesti. Ja muutenkin ylisti koko seutua. Se tiesi kertoo, että joitaki vuosii sitten se alue, missä nyt asutaan, oli vielä Pormestarinluotoo - yllättäen ei menny tontit kaupaks. Kun nimi vaihdettiin Hyvelänviikiks, ni talot täytty asukkaista muutamassa vuodessa. Ei sinänsä kyllä yllätä.

Juu. Ja sitte lähin hakemaan P:tä varpajaisista. Melkein olin kade, kun ne oli käyny Torerossa syömässä vaikka mitä herkkuja :)

Kissalapsi oli taas levoton. Se halus ulos, ja sit sisään. Ja sit se ei enää tienny mitä se halus. Onneks se lopulta päätti rauhottua ja tuli sit meidän kans telkkaria kattoon sohvan selkänojalle. Siihen hän sit nukahti. Jossain vaiheessa se siirty mun syliin unille. P vei sen siitä sit omaan petiinsä kodinhoitohuoneeseen. Itekin menin petiin aika onnellisena, väsytti ihan sikana. Ja nukuinki hyvin. Joskus näinki!