IRC-Galleria

Jaa joo. Kynttiläkutsuille tuli eilen tosiaan se yksi ja ainoa vieras. Olipa kiva.

Olin leiponu ison kakun ja kaikkee, mut sit vaan jotenki mystisesti kukaan ei vaivautunu paikalle. Saattoi hiukan ottaa siinä hetkessä päähän... Kutsuin kuitenkin 12 henkilöö. Kolme ilmotti heti, ettei pääse tulemaan. Myöhemmin kuulin vielä, et yks ei oo tulossa ja kutsupäivänä vielä yks perui. Mitä ihmettä tapahtu näille jäljelle jääneille seitsemälle henkilölle?! Eikö nyt olis kohteliasta ilmottaa, ettei ole tulossa. Olisin vaikka siirtäny päivää. Eiku sori, yks laitto viestin "katotaan nyt pääsenkö". Ja mitä siitäkin pitäis tulkita? Varmaan, et evvk. Ymmärrän työ- ja koulujutut ja muut tommoset pakolliset, ettei pääse. Ja ne ihmiset, joilla sellasia menoja on, ilmottaa siitä etukäteen. Mut noi muut. En tiiä. Ei tommoset "kaverit" mitenkään erityisesti kannusta pitämään kutsuja jatkossa.

Ittee hävettää, kun esittelijä joutuu tulemaan tyhjään taloon. Sama vaiva kuitenkin on tulla paikalle ja laittaa tuotteet esille. Mua tietysti hävettää kaikkien noiden kavereidenkin puolesta. Harmittaa, että oon valmistanu liikaa syömisiä ja yleensäki tehny aika paljon valmisteluja kutsuja varten. Ei tommosist sit ite kauheesti irti saa. Pönöttää vaivaantuneena sohvalla ja kuuntelee tuotteiden esittelyä. Enemmän kaipasin noilta kutsuilta just niitä ihmisiä ja sitä yhdessäoloa. Oltais juotu vähän kahvia ja jutusteltu mukavia. Oonkohan mä sit jotenki ikävä ihminen tai jotain? Vai onks tää vaan nykyaikaa?

Onneks näiden kynttiläkutsujen kohdalla toimii sekin, että voi tilata tuotteita, vaikka ei olis ollut kutsuilla. Nää, jotka ei päässy tulemaan, lupas ainaki kattoo kuvastot läpi, jos sieltä löytyis jotain kivaa.

P muuten voitti häämessujen yhdessä arvonnassa 150 euron lahjakortin kukkakauppaan \o/

Hienoa, edes yksi vieras tulossa! :D

Taas on tapahtunu edistystä. Valokuvaus ja kuljetus on järjestetty, kaikkee sälää hankittu. Häämessuillaki tuli pyörähdettyä, ei siellä kyllä kauheesti mitään semmosta ollu, mitä ois tässä kohtaa suunnitteluja tarvinnu, mut oli ihan kiva siellä käydä kattelemassa. Paljon oli ainaki porukkaa.

Oltiin tänää sukulaistytön synttäreilläki, hän sai meiltä kauniin Disney-pyyhkeen, mut se ei kiinnostanu ihan niin paljoa ku uudet kirjat :) Sit vieraana oli yks todella herttainen 2-vuotias tyttö, joka heti ulko-ovelta huusi "kakkuu!" :D Selvästi oli ymmärtänyt, mitä syntymäpäivillä tapahtuu! Kyl hän sitä kakkuu sit söiki, aina vaan, neljä palaa yhteensä. Muut kysy, että vieläkö maistuu ja hän vaan sano joo. Sit hän joi Fanta Wildberries -limua muumimukista pillillä ja sano, et on väkevää :)

Siivoilin ja leivoin kakkuu huomisii kynttiläkutsui varten. Toivottavasti edes joku tulee paikalle. Kenestäkään en nimittäin tiedä, ja perään en viitti mankua.

Taivaskissa palas mun uniin. En tiiä. Mulla on ihan sietämätön ikävä Mannea. Kaipaan sitä joka päivä niin paljon. Ajattelen sitä joka kerta, kun astun kodinhoitohuoneeseen, joka kerta, kun laitan kissoille ruokaa, päästän ne ulos tai silitän niitä, aina kun menen pesuhuoneeseen tai saunaan. Äskenkin suihkussa seisoessa katse hakeutu automaattisesti saunan nurkkaan. Oon nähny siitä uniaki muutamana yönä. Yks jäi mieleen ihan selvästi.

Tiesin, että Manne on kuollut. Silti se oli meidän keittiössä, pyöri mun ja P:n jaloissa. Se oli aika nuhrusen näkönen, mutta silti oma ihana itsensä. P silitti sitä, mä en. En jotenkaan voinu koskea siihen, kun tiesin, että se on vaan joku haamu. Hämärästi muistan ajatelleeni, et jotenkin se yrittää sanoa, et nyt sillä on hyvä olla. Yhtäkkiä Manne lähti juoksemaan kodinhoitohuoneeseen, sinne ulko-ovelle, ja hävis oven läpi. Samaan aikaan sen ruumis makas kodinhoitohuoneen lattialla. Olin siinä unessa aika hysteerinen ja heräsinki siitä ihan hämilläni enkä saanu hetkeen unen päästä kiinni. Ton jälkeen en oo nähny Mannesta unta.

Mä vaan kaipaan sitä niin älyttömästi. Musta on ihanaa, että Elvis, Pompe ja Heku on täällä, ja että saan elää ja olla niiden kanssa täällä. Silti vaan tiedän ja tunnen, et jotain tosi tärkeetä puuttuu. Se on omituinen tunne.

No ei päästy eilen kattoo niit nejä pyöräisiä vaunuja, mut perjantaina mennään sit. Oli muuten pitkästä aikaa ikävin ihmine, jonka kans puhuin puhelimes. Semmone, joka ei sano mitään, ellei siltä kysy. En yleensä tykkää soitella paikkoihin, vaik aika sujuvasti soitankin, ja yleensä sitä tilannetta helpottaa, et luurin toisessa päässä on ihminen, joka osallistuu keskusteluun eikä vaan möllötä silleen hiljaa, et siitä ei tiedä onko se edes enää siellä vaiko ei. Tältä mun piti jatkuvasti kysyy, ja silti se oli välillä vaan hiljaa. Tai jos se vastas jotain niin kyllästyneellä äänellä ja hyvin lyhyesti O.o

Sit tilailin eile vähä hääsälää :)(: Ei puutu paljoo!

MUN PÄÄ HALKEE!!!!11

Emmä jaksas töitä nyt yhtään. Niitä vaan tulee ja tulee, vaikka miten tekis edellisiä pois alta. Ihan sietämätöntä, kun tuntuu, ettei mikään etene. Väsyttää ja ahdistaa ja taas on motivaatio menny ihan hukkaan. Pomollekin tossa purin sydäntäni, ku ei vaan suju. Se nyt normaaliin tapaansa löi asian leikiks, ja korjas mun puolesta yhden jutun, mut noh... Harmittaa silti.

Hääkuljetus selvinnee huomenna tahi perjantaina. Koitan täs varailla myös aikaa tohon kauneushoitolaan. Kai sitä edes kerran elämäs voi sellasessaki paikas käydä.

Majakan ilmoitus...

"Saapunut yli kaksi kontillista vanhoja ja antiikkisia aarteita mm. paljon tasokasta mööbeliä eri tyylilajien mm. vitriinejä, piironkeja, kaapistoja ja lipastoja, ruoka- ja sohvaryhmiä, peilejä niin piialle kuin emännällekin, seinä-, tasku- kuin pöytäkellojakin, paljon tauluja, astiastoja, satoja kupariesineitä, Arabiaa, Iittalaa, Riihimäkeä, valaisimia eli aarteita ajoilta entisiltä ja mikä parasta, tavaraa enemmän kuin koskaan ja teille laatu ja taso nousevat humisten. Poikkeuksena Suomessa meillä on paikka, missä penkoa ja tehdä todellisia löytöjä.

---

Majakan euron (1 e) löytötavaratalo Prisman vieressä täyttyy ja on jo täyttynyt eli kohta kuin ennen vanhaan vain seinät ovat esteenä eli kaikki 1 e kpl maksimissaan, joten nyt penkomaan ja jälleen kerran tekemään niitä kuuluisia löytöjä!"

:D

Siin se meni, kokonainen päivä Tampereella. Tuli osteskeltua melkein kaikella rahalla, ja saatiin hankittuu niit juttui ku pitiki. Yhdes kaupas tuli palohälytys kesken kaiken, ja asiakkaat ajettiin ulos. Mysteeriks jäi, mistä hälytys johtu. Palokunta tuli kyl paikalle, sen verran nähtiin, mut ei sit jääty pidemmäks aikaa sitä asiaa ihmettelemään.

Nyt mua väsyttää ihan älyttömästi. Onneks huomenna saa nukkuu aamulla pitkään, eikä oo edes mitään menoja. Lepoa, kiitos. Paljon.

Nonni. Työreissu takana, selvisin siitä hengissä, vaik oli aika pitkä päivä ja ihan uskomaton väsymys koko ajan. Onneks sentään paltsussa kävi keskustelu sen verran kiivaana, ettei alkanu unettaa :) Ehdin ajoissa kotiinki sieltä sitte, et pääsin sovittuun aikaan käymään ompelijan luona. Mitat on otettu ja aika hyvin kaikki jutut selvillä. Jes \o/ Tunsin kyllä itteni tosi viehkeeks seisoessani siinä kolmen peilin edessä alusvaatteisillani, nilkkasukat ja korkkarit jalassa :D Voi kuolema. Ehkä joskus selviän siitä häpeän tunteesta :´D

Siskoltaki tuli "tuliaisii" Glasgowista. Täydellinen kuva kutsuun <3